Yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja työpajan keinoin

 Let's Learn Work - hanke sai mahdollisuuden kutsua KSL osallistuvan pilottiryhmän työelämätaidot -työpajaan Kpedun ystävyyskoulun belgialaiset vieraat.

Kokkolan kaupungintalolla 12.5. järjestetyssä KSL työpajassa toteutettiin alun perin juuri Belgian HIVSET ystävyyskoululta saatu ”miinakenttä” -harjoitus. Harjoituksen tavoitteena oli simuloida opiskelijoille työyhteisön ongelmaratkaisu- ja yhteistyötaitoja. Työpaja toteutettiin pääsääntöisesti englanninkielisenä. Harjoituksessa  opiskelijoiden tiimillä oli 20 minuuttia aikaa ratkaista miinakentän yksi ainoa reitti niin, että jokainen osallistuja suorittu sen ilman virheitä. Virheestä koko ryhmä palasi takaisin lähtöruutuun. 

Harjoituksen toteutti Lets Learn Work- projektityöntekijä Sari Yli-Hukka ja Kpedun liiketoiminnan lehtori Mikko Hankaniemi, yhdessä belgialaisten vieraiden Ilsen ja Jasmien kanssa. Tehtävän suorittamisen jälkeen käytiin palautekeskustelua siitä kuinka tiimi toimi joukkueena, mitä rooleja nousi esiin ja kuinka epäonnistumisiin ja syntyneisiin tilanteisiin suhtauduttiin. Keskustelussa nivoutui yhteen ajatus kuinka keskeisesti harjoitus simuloi keskeisiä työelämätaitoja. Opiskelijat antoivat positiivista palautetta harjoituksesta ja erityisesti sen tavasta vahvistaa tiimin sisäistä yhteistyökykyä ja vuorovaikutusta. Opiskelijat suoriutuivat harjoituksesta upeasti tiiminä! 

HIVSET koulu on Belgiassa toimiva sosiaali- ja terveysalan koulu, jonka kanssa Kpedu on tehnyt pitkään yhteistyötä. Oli hienoa, että myös LLW hanke ja KSL pilottiryhmäläiset pääsivät jakamaan kokemuksiaan, ideoimaan ja oppimaan uudenlaisia taitoja kansainvälisten vieraiden avulla.

 

Sari Yli-Hukka
Let´s Learn Work (ESR) -hanke
Asiantuntija ja lukiokoordinaattori
Kokkolan kaupunki

Vapun juhlintaa

 Perjantaina 29.4. opiskelijakunnan hallitus ja tutorit järjestivät vapputapahtuman iltapäivällä koulun pihalla. Tapahtumaa varten sai pukeutua vapputeeman mukaisesti.  Musiikista vastasi koulun oma bändi, joka soitti mm. Jäätelökesän. Sitten vapautuivat mikrofonit karaokea varten, ja näin musiikkia saatiiin kuulla koko tapahtuman ajan. 

Musiikki oli sopivan letkeää ja iloista.

Pian saa laulaa karaokea.

Koriskentällä pelattiin turnaus, jossa ykkösistä ja kakkosista muodostetut joukkueet pelasivat voitosta. Vappumaiseen tapaan voitti Kokkolan kristillinenpallo -joukkue. Pihalla oli tekemistä, mm. ilmapallon puhkaisua, hulavanteen pyöritystä, saappaanheittoa ja erilaisia viestitehtäviä, kuten sokon ohjeistusta. 

Voittajajoukkueen oli helppo hymyillä.

Monenlaista tekemistä oli tarjolla.

Sää oli vilpoinen mutta selkeä. Sisällä tarjoiltiin munkkia ja simaa. Samalla saattoi pelata erilaisia lautapelejä tai korttia kavereiden kanssa. 

Opettajat olivat vappumielellä mukana!

CanSat- satelliittiprojektilla positiivista näkyvyyttä lukiollemme

 Koulumme sai vuoden 2021 lopulla mahdollisuuden osallistua tölkkisatelliittikilpailuun, jossa ohjelmoidaan, rakennetaan ja testataan oikea satelliitti. Kilpailun järjestää Euroopan Avaruusjärjestö ja satelliitti toteutetaan kansainvälisten CanSat-sääntöjen mukaan. Projekti huipentuu siihen, kun tölkin kokoinen satelliitti ammutaan raketilla taivaalle keräämään tietoa.

Voittaneet joukkueet: Vasemmalla joukkue Ruotsista ja oikealla valkoisissa huppareissa KSL:n joukkue Zhibo Yang, Eemeli Nissilä, Jaakko Kaasinen, Elsa Rekilä ja Fanny Rovio.

Me olemme BatSat. Tiimiimme kuuluu Jaakko Kaasinen, Eemeli Nissilä, Zhibo Yang, Elsa Rekilä ja Fanny Rovio. Eemeli, Zhibo ja Jaakko kasasivat ja suunnittelivat arduinon ja sen suojakotelon. He myös hoitivat koodaamisen sekä muun teknisen osuuden. Fanny ja Elsa toimivat mediavastaavina. He ottavat kuvia ja videoita kaikesta mitä tiimi tekee. He myös loivat tiimillemme instagram tilin @batsatkokkola. Ennen kisaa pääsimme Kokkola-lehteen kahdesti sekä kerran Keskipohjanmaa-lehteen. Suunnittelimme tiimillemme nimen sekä logon ja teetimme ekologisesti valmistetut hupparit kaikille. Satelliittia ja sen koodia hiottiin kisakuntoon monena iltana.

Antennia tehdään kisapaikalla yliopistolla.

 

Kisaan osallistui 7 tiimiä. Joukkueita oli tullut virosta, suomesta ja ruotsista. Tämän vuoksi kisoissa käytettiin englannin kieltä. Majoituimme ec-hostellissa Vaasassa. Päivät vietimme Vaasan yliopistolla Technobotnian tiloissa. Kisat kestivät neljä päivää 3.4-6.4.2022.

Lähtöpäivänä aloitimme aamulla tavaroiden pakkaamisen koululta autoon. Saavuimme Vaasaan suoraan EC-hostellin aamupalalle. Ensimmäinen päivä kului satelliitin kasaamisessa ja Vaasan yliopiston tiloihin tutustumisessa. Kävimme pitämässä tuomaristolle esityksen, jossa esittelimme itsemme, satelliitin ja tavoitteemme. Esitys sujui hyvin vaikka se pidettiin englanniksi. Illan päätteeksi satelliitti sai kerättyä tarvittavat tiedot ja sen lisäksi siinä oli vilkkuva led valo sekä piippaus ääni löytämistä helpottamaan. Päivän aikana loimme myös instagram tilin, jonne aloimme päivittää tapahtumista ja tiimimme edistymisestä. Ensimmäisestä päivästä jäi hyvä tunne ja satelliitti edistyi huomattavasti.

Saimme kirjoittaa tiimimme nimen raketin kylkeen, jolla satelliittimme laukaistiin.

Tölkkisatelliittia laitetaan valmiiksi juuri ennen laukaisua.

4.4. menimme jälleen Vaasan yliopiston tiloihin, Technobotnialle. Tunnelma oli jännittynyt ja odottavainen, sillä ohjelmassa olisi satelliitin laukaiseminen raketilla taivaalle tietoa keräämään. Lounaan jälkeen matkasimme Söderfjärdenin pellolle kohti satelliittimme tärkeintä hetkeä. Saimme kunnian olla ryhmistä ensimmäinen, joka suorittaa laukaisun. Valitsimme raketeista sinikeltaisen raketin ja latasimme satelliitin sen sisään. Lopulta raketti oli laukaisu valmiudessa. Suoritimme lähtölaskennan ja painoimme nappia josta raketti laukaistiin. Hetki oli hieno ja jäi varmasti jokaiselle meistä mieleen. Laskuvarjo aukeni hyvin ja cansattimme laskeutui hienon näköisesti samaa matkaa alas raketin kanssa. Luvan saatuamme lähdimme noutamaan satelliitin, joka löytyi kävelymatkan päästä läheltä rakettia. Iloksemme satelliitti piippasi ja LED-valo vilkkui aivan niin kuin pitikin. Satelliitti oli myös pysynyt ehjänä ja vain pohja oli hieman kärsinyt. Olimme todella iloisia sillä yhteys satelliittiin oli säilynyt koko lennon ajan ja olimme saaneet tarvittavan datan. Tämän jälkeen Zhiboa haastateltiin tiimistämme Yle Pohjanmaan uutisiin. Kulutimme aikaa pari tuntia odotellessamme muita ryhmiä kunnes bussi saapui ja vei meidät takaisin Vaasan yliopistolle. Ruokailun jälkeen matkasimme Tritoniaan eli opiskelijoiden “kirjastoon”. Siellä meillä oli luento sekä Kahoot-peli. Päivä jäi todella mahtavana kokemuksena mieleen.

Rakettia laitetaan laukaisukuntoon.

5.4. Viimeinen kokonainen päivä käytettiin saadun datan analysointiin ja viimeisen esityksen valmisteluun. Saadusta datasta tehtiin kaavioita ja havaintoja selitettiin. Jotkut toisista tiimeistä kävivät uudelleen Söderfjärdenin pellolla ampumassa satelliitin taivaalle, koska edellisenä päivänä oli mennyt jokin vikaan. Olimme onnekkaita, kun meillä oli sujunut kaikki hyvin ja saimme käyttää koko päivän datan analysointiin. Päivä päättyi Luma Pohjanmaan järjestämään ohjelmaan, jossa oli erilaisia haasteita jaetuille ryhmille suoritettaviksi. Illalla hostelliin saavuttuamme kävimme vielä esitystä läpi ja harjoittelimme puheenvuorojamme. 

Satelliitti sen laskeuduttua maahan ehjänä.

6.4. aamupalan jälkeen kaikki ryhmät kokoontuivat hostellissa sijaitsevaan saliin. Jokainen ryhmä piti esityksen tuomaristolle sekä muille ryhmille. Esityksissä käytiin läpi saatua dataa. Meidän tiimi oli esitysvuorossa toisena. Esiintyminen meni hyvin ja osasimme vastata tuomariston esittämiin kysymyksiin omasta mielestämme hyvin. Katsoimme muiden ryhmien esityksiä vielä yli tunnin ajan. Oli mielenkiintoista nähdä millaista dataa muut ryhmät olivat saaneet ja miten he sen esittelivät. Lounaan jälkeen kaikki tiimit kokoontuivat jälleen saliin ja voittajat julkistettiin. Meidän tiimimme voitti yhdessä ruotsin tiimin kanssa ja saimme kutsun jatkokisoihin Portugaliin. Olimme erittäin iloisia, sillä voitto tuli yllätyksenä meille kaikille. 

Reissu oli kaikin puolin hyvä ja ikimuistoinen. 

Tiimin puolesta Elsa Rekilä ja Fanny Rovio

LUMATEK-ilta 21.4.

 

Lokakuussa järjestetty ensimmäinen onnistunut LUMATEK-ilta innosti meitä järjestämään vastaavanlaisen tapahtuman myös keväällä. Tapahtuma oli suunnattu luonnontieteen ja teknologian erityislinjan opiskelijoille ja ohjelmaa oli järjestetty koko illaksi klo 16 - 21 väliselle ajalle. Maistuvissa tarjoiluissa meitä sponsoroivat Prisma ja Minimani. Seuraavassa esittelemme illan kulkua ja ohjelmaa.

Ensin tulee sammuttaa nälkä, sitten jaksaa kuunnella ja osallistua. LUMA-opettajaporukalla paistoimme aikamoisen määrän pitsoja, tässä paistomestarina poseeraa Mikko.

Makuvaihtoehtoja oli monia.

Koulupäivän jälkeen oli kiva jutella kavereiden kanssa kiireettömästi pitsan äärellä.

Haluamme näissä teemailloissa esitellä paikallista yritystoimintaa ja innovaatioita. Tällä kertaa esittelyssä oli ohjelmistoyritys Livion Oy, jota mm. myynnistä vastaava Ville Juuti oli meille esittelemässä. Yritys on perustettu vuonna 2011, se toimii Kokkolassa ja Oulussa ja jälleenmyyntiä on kuudessa eri maassa.

Livion Oy on ohjelmistotalo, joka hyödyntää teknologia osaamistaan tuotteiden kehittämisessä ja projektien toteuttamisessa. Teknologian avulla yritys luon uusia innovaatioita ja palveluita tilanteisiin, joihin halutaan helpotusta tai toimintoihin, joita ihmisen ei ole järkevä suorittaa. Eräs Livion Oy:n tuote on LivionKey avainautomaatti, jonka tarina sai alkunsa tarpeesta, jossa asuntoja ja mökkejä suuria määriä vuokraavat toimijat kokivat avainten luovuttamisen ja vastaanottamisen aikaa ja resursseja vievänä vaiheena. Niinpä Livion Oy kehitti sitä varten älykkään ja etähallittavan avainautomaatin.

Illan aikana oli mahdollista osallistua työpajoihin ja pelata erilaisia pelejä. Kokkolan shakkikerhoa ja sen toimintaa oli esittelemässä Eero Marjusaari, kuvassa takana keskellä.

Pulmapeliä ratkomassa.

Illan aikana meille esiteltiin myös lukiomme voittoisa CanSat-projektiin osallistunut joukkue ja heidän projektityönsä. Kilpailussa piti valmistaa tietyin kriteerein tölkkiin mahtuva pieni satelliitti, jonka piti suorittaa mittauksia ja tulla myös turvallisesti taivaalta alas. Lukiomme joukkueen laatima pienoissatelliitti ammuttiin kilpailussa raketin voimalla 350 m:n korkeuteen, missä se alkoi mittaamaan lämpötilaa, painetta ja kiihtyvyyttä ja lähetti näistä suureista radiolinkillä dataa koko ajan. Kerättyä dataa myös analysoitiin. Joukkueen jäsenet kertoivat, että sen lisäksi, että esim. fysiikassa opittuja asioita pääsi soveltamaan käytännössä, projektiin osallistuminen opetti myös ryhmässä työskentelyn taitoja, ongelmaratkaisutaitoja sekä kielitaitoa. Kilpailussa piti nimittäin olla myös englanniksi esitetty projektin yhteenveto ja esittely. Kilpailussa sai myös paljon uusia tuttavuuksia. Joukkue pääsee edustamaan kesäkuussa Suomea Portugalissa pidettävään kansainväliseen kilpailuun. Sitä ennen satelliitin ominaisuuksia ehtii vielä hioa entistäkin paremmaksi. Toivomme menestystä joukkueelle myös kesäkuussa! CanSat-projektista tulemme julkaisemaan vielä erillisen jutun tässä blogissa.

Satelliittiprojekti keräsi ympärilleen kiinnostuneita.

Kahvi- ja karkkitarjoilu auttoi jaksamaan illan loppuun saakka.

Illan aikana esittäytyi myös Birdlife Keski-Pohjanmaa. Työpisteellä kerrottiin mm. miten netistä pääsee näkemään kevään lintuhavaintoja tai merkitsemään sinne oman havaintonsa. Pisteellä oli myös lintuaiheinen tietovisa, josta parhaat palkittiin.  Kuvassa etualalla Jussi Hannila opastaa kiikaroinnissa.

Reetta ja Saara kertoivat lintuhavainnoistaan Nea Pitkäkankaalle.

Illan aikana järjestettiin myös luonnontiedeaiheinen tietovisa, johon osallistuttiin joukkueittain. Paljon yhdessä oloa ja monipuolista tekemistä riitti illan aikana. Hyvillä mielin siivosimme tiloja illan päätteeksi ja mielessä hahmottuu jo seuraava LUMATEK-ilta ensi syksylle, silloin taas ideoimme kivoja juttuja luonnontieteistä kiinnostuneille.

KSL:n LUMATEK-aineiden opettajat

Lukuvinkkejä kirjastolta

Kirjastonhoitaja Päivi Pajala 

Äidinkielen viimeisen pakollisen kurssin opiskelijoiden kanssa käytiin vierailulla kaupungin kirjastossa osana kurssin nykykirjallisuuden opiskelua. Kirjastonhoitaja Päivi Pajala vinkkasi kurssille sopivaa luettavaa ja halukkaat saivat uusia kirjastokorttinsa. Toivottavasti mahdollisimman moni innostui käyttämään kirjastomme monipuolisia palveluita ja löysi uutta lukuintoa. Kirjasto on alkavaa abivuotta ajatellen hyvä kaveri.

Kirjauutuuksiin tutustumassa

 

Kirjaston palvelut tutuksi ja uusia lukuvinkkejä kuulemassa.

Teksti ja kuvat Milja Rannisto, äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori

Tähtitiedon kurssin tähtiretki Katternö Skywatchersin tukikohtaan 10.3.2022

Tekee itse kullekin hyvää joskus lähteä kohti tuntematonta. Tämä mietelmä kävi mielessä kun kerryttiin bussiin klo 19.00 ja startattiin kohti paikkaa josta kellään mukanaolijalla ei ollut kuin korkeintaan aavistus. Reitti oli kuitenkin selvä: Kasitietä mennään etelään kunnes tulee Katternön muuntaja jonka kohdalta käännytään vasemmalle. 

Bussi pysähtyi matkan päätteeksi pimeällä soratiellä hennosti valaistun kuorma-autotallin pihaan ja ensimmäinen mielikuva oli aavistus että nyt ollaan ajettu harhaan. Haja-asutusalueen pimeys ja hiljaisuus ympäröi meidät. 

Epäilykset kuitenkin karisivat sisälle astuessa. Meitä odotti oikea tähtiedeharrastajien mancave täynnään kaukoputkia ja muita instrumentteja, hyllyittäin kirjallisuutta ja vieläpä välineitä ja työkaluja tutkimuksen tekoon. Oudosti keskellä tallia kuitenkin komeili korokkeellaan silti aggressiivisuutta uhkuva RR-moottoripyörä.

Tallia käyttävä yhdistys ei myöskään jättänyt luonnontieteilijää kylmäksi. Saimme tutustua harrastajatähtitieteeseen oikein viimeisen päälle ja projekteihin joita tästä tallista oli syntynyt sen toimintavuosien mittaan. Ammattilais- ja harrastajatieteentekijät yhdessä olivat tehneet täällä asioita, jotka vetivät kaikkien suun hymyyn ja saivat päät pyörälle. 

Jo paikalla olevaan kirjallisuuteen tutustuminen olisi vienyt tunteja mutta sitten ei olisi ehtinyt katsella tähtiä noin kymmenellä erikokoisella ja -mallisella kaukoputkella saatikka tutkia kaukoputkien ja kameravarustuksen hienouksia, joista riittäisi tarinaa vaikka miten pitkään. Ja vielä jäisi kuulematta tarinat vuosien varrelta joista tuli elävä kuva tähtien tutkimisen iloista ja suruista saavutuksia ja pettymyksiä unohtamatta. Tuntui että jokaiselle kiinnostuneelle oli tarjolla jotakin.

Pari tuntia meni kuin siivillä ja kotimatkalla olivat ajatukset vielä korkealla pilvien päällä. Päällimmäisenä jäi mieleen vanha totuus että parasta matkaan valmistautumista on odottaa odottamatonta. Oudot paikat ja ihmiset pitää kohdata ennakkoluulottomasti ja valmiina kokemaan uutta. Tällaisista kohtaamisista ne jotka kulkevat avoimin mielin palaavat rikkaimpina takaisin. Täällä käydään toistekin - ja vielä monta kertaa.

Erkko Saviaro, matemaattisten aineiden lehtori

Tähtitiedon kurssin tähtiretki to 10.2.

 Tähtiretket ovat aina jännittäviä tapahtumia mutta tähän retkeen oli latautuneena tavallistakin enemmän jännitystä. Bussi oli varattu hyvissä ajoin etukäteen ja pitkäaikainen sääennuste oli aluksi vaikuttanut hyvältä. Torstain lähestyessä sääennuste tarkentui “Illaksi selkenevää” -muotoon ja vaikka talvinen päivätaivas oli ihan pilvessä niin illaksi olivat toiveet selkeästä säästä korkealla.

Iltapäivän edetessä sitten tuli tieto että Mikko P. olikin kotona flunssassa ja tiukkojen koronaohjeiden mukaisesti pysyisi siellä myös, väheni tähtiretken ohjaavien opettajien määrä yhteen. Silläkin tietysti selvittäisiin jos mitään yllättävää ei sattuisi nuotiopaikalla. Kello kävi vääjäämättä kohti bussin lähtöhetkeä koululta klo 19.30. 

Tuntia ennen lähtöä taivas yhtäkkiä selkeni kauttaaltaan ja huikea revontuliloiste läikähti yli koko taivaan. Sillä hetkellä taivaalle tiiraileville oli tarjolla revontuliräiskettä. Valitettavasti suurin osa retkeläisistä taisi olla juuri sillä nimenomaisella hetkellä pakkaamassa reppuunsa iltanuotiovarustusta.

Bussiin astumisessa oli myös erityistä tunnelmaa. Olihan tämä ensimmäinen retki tai edes yhteinen tapahtuma sitten koronan alkamisen. Kaikkia taisi ihan vähän ensin ujostuttaa uusi tilanne ja tiiviisti istuskelu. Matka Vesikarin laavulle oli aika lyhyt ja niin olimmekin koko retkue laavulla aikataulun mukaan klo 20. Taivas oli meren päältä avoin mutta mantereen puolella riekaleiset pilvet peittivät osan tähdistöistä.

Etukäteen tehtyjen suunnitelmien ja kännykkäsovelluksen avulla sitten tähdet alkoivat löytyä ja muutama satelliittikin havaittiin mönkimässä pitkin taivaankantta. Ulkona talviyössä paikallaan seisominen on kylmää touhua ja moni huomasi että opettajan kehotukset lämpimään vaatetukseen olivat ihan kohdallaan. Kuitenkin noin tunnin päästä taivas meni täysin pilveen.

 Sitten oli luontevaa siirtyä tähti-illan toiseen pääohjelmanumeroon eli nuotiolla istuskeluun. eväiden syöntiin ja sosiaaliseen toimintaan. Molemmat onnistuivat opiskelijoilta alun säätämisvaiheen jälkeen ihan mukavasti. Korona-aika oli pahan kerran estänyt vapaamuotoisen seurustelun ja nyt piti alkaa taas opiskelemaan nuotiolla yhdessä oloa. 

Hyvinhän sekin osuus meni, kukaan ei ilmeisesti polttanut itseään, eksynyt tai muuten saanut itselleen tai muille aikaan peruuttamatonta vahinkoa. Kun bussikin tuli vielä ajoissa hakemaan ja kyyditsi meidät takaisin turvaan koulun ovelle, voidaan todeta että reissu oli saatu onnellisesti päätökseen. Onhan niin että  tähtiretki, jolla nähdään yhtäkään tähteä on pidettävä aina onnistuneena.

Erkko Saviaro, matemaattisten aineiden lehtori