Tähtitiedon kurssin tähtiretki to 10.2.

 Tähtiretket ovat aina jännittäviä tapahtumia mutta tähän retkeen oli latautuneena tavallistakin enemmän jännitystä. Bussi oli varattu hyvissä ajoin etukäteen ja pitkäaikainen sääennuste oli aluksi vaikuttanut hyvältä. Torstain lähestyessä sääennuste tarkentui “Illaksi selkenevää” -muotoon ja vaikka talvinen päivätaivas oli ihan pilvessä niin illaksi olivat toiveet selkeästä säästä korkealla.

Iltapäivän edetessä sitten tuli tieto että Mikko P. olikin kotona flunssassa ja tiukkojen koronaohjeiden mukaisesti pysyisi siellä myös, väheni tähtiretken ohjaavien opettajien määrä yhteen. Silläkin tietysti selvittäisiin jos mitään yllättävää ei sattuisi nuotiopaikalla. Kello kävi vääjäämättä kohti bussin lähtöhetkeä koululta klo 19.30. 

Tuntia ennen lähtöä taivas yhtäkkiä selkeni kauttaaltaan ja huikea revontuliloiste läikähti yli koko taivaan. Sillä hetkellä taivaalle tiiraileville oli tarjolla revontuliräiskettä. Valitettavasti suurin osa retkeläisistä taisi olla juuri sillä nimenomaisella hetkellä pakkaamassa reppuunsa iltanuotiovarustusta.

Bussiin astumisessa oli myös erityistä tunnelmaa. Olihan tämä ensimmäinen retki tai edes yhteinen tapahtuma sitten koronan alkamisen. Kaikkia taisi ihan vähän ensin ujostuttaa uusi tilanne ja tiiviisti istuskelu. Matka Vesikarin laavulle oli aika lyhyt ja niin olimmekin koko retkue laavulla aikataulun mukaan klo 20. Taivas oli meren päältä avoin mutta mantereen puolella riekaleiset pilvet peittivät osan tähdistöistä.

Etukäteen tehtyjen suunnitelmien ja kännykkäsovelluksen avulla sitten tähdet alkoivat löytyä ja muutama satelliittikin havaittiin mönkimässä pitkin taivaankantta. Ulkona talviyössä paikallaan seisominen on kylmää touhua ja moni huomasi että opettajan kehotukset lämpimään vaatetukseen olivat ihan kohdallaan. Kuitenkin noin tunnin päästä taivas meni täysin pilveen.

 Sitten oli luontevaa siirtyä tähti-illan toiseen pääohjelmanumeroon eli nuotiolla istuskeluun. eväiden syöntiin ja sosiaaliseen toimintaan. Molemmat onnistuivat opiskelijoilta alun säätämisvaiheen jälkeen ihan mukavasti. Korona-aika oli pahan kerran estänyt vapaamuotoisen seurustelun ja nyt piti alkaa taas opiskelemaan nuotiolla yhdessä oloa. 

Hyvinhän sekin osuus meni, kukaan ei ilmeisesti polttanut itseään, eksynyt tai muuten saanut itselleen tai muille aikaan peruuttamatonta vahinkoa. Kun bussikin tuli vielä ajoissa hakemaan ja kyyditsi meidät takaisin turvaan koulun ovelle, voidaan todeta että reissu oli saatu onnellisesti päätökseen. Onhan niin että  tähtiretki, jolla nähdään yhtäkään tähteä on pidettävä aina onnistuneena.

Erkko Saviaro, matemaattisten aineiden lehtori