Maanantaina 5.12. juhlimme Suomen 105. itsenäisyyspäivää ja syksyn uusia ylioppilaita. Koska opiskelijamäärämme on niin suuri, järjestimme ensimmäisen vuoden opiskelijoille oman itsenäisyysjuhlan aamulla ja myöhemmin päivällä juhlimme itsenäisyyden teeman alla uusia ylioppilaita, jolloin juhlassa olivat ylioppilaiden ja heidän läheistensä lisäksi mukana toisen ja kolmannen vuoden opiskelijat.
Molemmat juhlat alkoivat arvokkaasti Suomen lipun saapumisella Finlandia-hymnin soidessa.
Lippuvartiossa Iiris Perälahti, Sofia Saartola ja Pyry Saariaho.
Lukion kuoro esitti kummassakin juhlassa Finlandian.
Aamun juhlassa juhlapuheen piti historian ja yhteiskuntaopin lehtori Pekka Kauppi.
Seuraavassa otteita Kaupin juhlapuheesta:
Joka vuosi
itsenäisyyspäivän puheissa korostetaan kuinka itsenäisyyttämme ei saa ottaa
itsestäänselvyytenä. Sen eteen on tehty niin suuria uhrauksia kuin
kansakunnalta voi vaatia. Kysymys siitä, mitä jos maamme olisi miehitetty
jatkosodassa - millainen olisi ollut
tulevaisuutemme, on aiheellinen. Mannerheim sanoi Hitlerille kesällä -44 että
Saksa on niin suuri kansa että se sodan hävittyyäänkin säilyy, mutta me olemme
niin pieni, että me katoamme maan päältä.
Meitä ei
miehitetty, me emme kadonneet vaan kasvoimme maailman parhaaksi maaksi. Kansakunnan
uhraukset eivät rajoitu suunnattomiin ponnistuksiin sota-aikana. Jokainen
sukupolvi on kantanut kortensa kekoon. On raivattu, rakennettu, rakastettu,
muutettu, opiskeltu, hoidettu, viljelty – mitä kaikkea nyt hyvän elämän
rakentaminen vaatii. Tänä päivänä me
suomalaiset olemme etuoikeutetussa asemassa tässä maailman järjestyksessä. Etuoikeus
tuo vastuuta. Katseemme kohdistuu veljeskansaamme Ukrainaan.
...
Tänä vuonna
Suomi on muun Euroopan tavoin osallistunut merkittävästi Ukrainan
sotaponnistelujen tukemiseen. Niin kuin sodan alettua yleisesti todettiin. On
parempi pysäyttää venäjän tankit Kiovan porteille, kuin omille rajoillemme. Suhteessa
oman kansantalouden kokoon Suomi on ollut ihan kärkimaita tukijana. Sota
Ukrainassa on monin tavoin muistuttanut meitä omista kohtalon hetkistämme. Kun
presidentti Zelenskyi puhui viime keväänä Suomen eduskunnalle hän vetosi
kokemuksiimme talvisodassa. Kohtalon yhteytemme ei ole pelkästään se, että
venäjä yrittää tai on yrittänyt valloittaa maamme. Osana Neuvostoliittoa joutuivat ukrainalaiset tuomaan taistelijansa
kaukaiseen, pimeään ja kylmään Suomeen talvella -39 ja -40. Kuuluisassa
Raatteentien taistelussa suomalaiset sitten tuhosivat neuvostoarmeijan 44. ukrainalaisdivisioonan.
Muistona tästä Raatteentien varrella on ukrainalaisten kaatuneiden
muistomerkki, jossa lukee “Miekat taotaan auran teriksi. Yksikään kansa ei
kohota miekkaa toista vastaan.”
Neuvostoliiton
romahdettua 1990-luvun alussa Suomi haki EU:n jäseneksi – tavoitteenamme lisätä
turvallisuutta, kasvattaa taloutta - jäsenyys avautui vuonna 1995. Meille se
tarkoitti lopullisesti pesäeroa venäjään, puolueettomuuden loppua. Olimme
puolemme valinneet. Neuvostoliiton hajoaminen tarkoitti lopulta myös
itsenäisyyden saavuttamista Ukrainalle. Samalla kun Suomi toipui 1990-luvun
alun lamasta ja lopulta ennen näkemättömän kasvun ajan Nokian siivittämänä,
niin Ukraina ei löytänyt polkuaan. Neuvostoaikana pitkälle yhteiskuntaan
juurtunut korruptio, varallisuuden keskittyminen harvoille ei nostanut maata
kasvun uralle. Mutta nuorissa kyti palo paremman yhteiskunnan rakentamiseen.
Heille parempi tulevaisuus tarkoitti yhtä lailla kuin meille syvenevää
yhteistyötä lännen kanssa, jopa EU-jäsenyyden hakemista. Vuonna 2004 Ukrainassa
puhkesi niin kutsuttu Oranssi vallankumous. Se oli nuorten kapina. Vallankumouksen
seurauksena lisääntynyt kansanvalta ja eliitin vallan kaventuminen johti venäjällä
pelkoon Ukrainan luisumisesta ulos sen vaikutuspiiristä. Lopputulos tälle on
nyt nähtävissä. Presidentti Sauli Niinistön sanoin ”naamiot on riisuttu”.
Arvoisat
ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat. Palaan alkuun ja totean. Älkäämme ottako
itsenäisyyttämme itsestäänselvyytenä. Kasvakaa osaksi kansalaisyhteiskuntaa,
jossa jokainen meistä haluaa olla rakentamassa parempaa Suomea tuleville
sukupolville. Ja, mitä siinä ukrainalaisten sotilaiden muistomerkissä luki.
Siinä luki ”Miekat taotaan auran teriksi. Yksikään kansa ei kohotta miekkaa
toista vastaan”. Tuollaista maailmaa emme koskaan saa, mutta sellaisen Suomen
me saamme, ”joka meitä vastaan miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu”. Arvoisat nuoret. Olemme kohta Nato-maa. Se
tarkoittaa sitä, että emme ole enää yksin, jos koittaa sodan aika. Mutta se ei
tarkoita sitä, että meillä olisi yhtään varaa tinkiä maanpuolustustahdostamme
tai puolustusvoimiemme iskukyvystä. Kenraali Adolf Ehrnroothin sanoin ”Suomi on
hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa ja
sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa”.
Toivotan
mitä juhlavinta itsenäisyyspäivää kullekin.
Ylioppilasjuhlan juhlapuheen piti sivistysjohtaja Terho Taarna.
Seuraavassa ote Taarnan juhlapuheesta:
...
Maailma on kuitenkin viime vuosikymmeninä ja etenkin viime
vuosina muuttunut merkittävästi. Te ylioppilaat valmistutte maailmaan, jossa
läsnä ovat edelleen nopea maailmanlaajuinen väestönkasvu ja eriarvoisuus,
globaali ilmastonmuutos, sodat ja muut poliittiset konfliktit,
maailmanlaajuiset pandemiat. Kaikki vaikeita ongelmia voitettaviksi, mutta
joiden edessä ei ole syytä lannistua. Kaikkein hankalimmat ongelmat voidaan ratkaista
vain yhdessä ja yhteistyöllä. Tämä pätee niin kansainvälisellä, kansallisella kuin
henkilökohtaisellakin tasolla.
Itsenäisyys ei enää tarkoita pärjäämistä itse ilman vieraan
apua, vaan pikemminkin verkostoitumista muiden, yhdenvertaisten toimijoiden
kanssa. Sen sijaan, että toimisimme vain yksin, voimme toimia yhdessä toisiamme
hyödyttäen. Valtiollisesti Suomen tänä vuonna jättämä hakemus Pohjois-Atlantin
puolustusliiton jäseneksi voidaan nähdä esimerkkinä tästä. Aika näyttää
osoittautuuko se samalla lailla oikeaksi päätökseksi, kuin
itsenäisyysjulistuksen hyväksyminen aikanaan.
Yhteistyön rinnalla korostuu myös yhteisvastuu, jota
suomalaiset ovat tunteneet esimerkiksi jo sota-aikoinakin. Oma isoäitini oli
syntynyt Venäjän vallan aikana Suomen suuriruhtinaskunnassa, kokenut noin
15-vuotiaana nuorena Suomen itsenäistymisen ja nähnyt läheltä sitä seuranneen
sisällissodan ja myöhemmin elänyt yksinhuoltajana myös toisen maailmansodan
aikaiset maamme sodat. Hän kannatti aina sovintoa ja yhteistyötä. Löysin hänen
arkistostaan 1940-luvulla kirjoitetun itsenäisyyspäivä-aiheisen runon, josta yhteisvastuu
käy ilmi ja jolla haluan tässä tervehtiä teitä uusia ylioppilaita:
Taas lippumme salkoihin kohoaa
täällä Pohjolan taivaan alla.
Siniristi uljaasti hulmuaa,
sen arvo on korkealla.
Jos näkisi nälkää, köyhyyttäkin
ja itkisi huomisen huolta,
tämä maa ois sittenkin
rakkahin,
tämän maan me pidämme puolta.
Jos löisimme arpaa uhrista,
pois ketään ei annettaisi,
ja taistelut, mitä ne
lienevätkin,
me yhdessä taisteltaisi.
Jos lyökin tuulet ja tuiskut
vastaan
ja jos joku on jääräpäinen,
niin Suomi-äiti suojelee
lastaan,
kun kansa on yhtenäinen.
Ester Taarna
Lukio-opintojen aika on yksi parhaista elämänvaiheista.
Siihen liittyy kasvavaa vapautta ja vastuuta itsestä, aikuistumista,
valmistautumista jatko-opintoihin, joillakin ehkä muutto pois
lapsuudenkodistakin. Loppuun suoritetut lukio-opinnot ja ylioppilastutkinto
ovat aina hieno saavutus opintiellä ja haluankin onnitella teitä
lukio-opinnoistanne ja suorittamastanne ylioppilastutkinnosta! Samalla välitän
onnittelut myös perheillenne ja läheisillenne, joilta uskoakseni
olette saaneet opinnoissanne tukea samoin kuin opiskelukavereilta, opettajilta
ja varmasti monilta muiltakin. Myös he kaikki ansaitsevat tänään tässä hetkessä
kiitoksen.
Uusi elämänvaihe odottaa teitä tämän jälkeen, kun lukio jää
nyt taakse. Haluankin kannustaa teitä uusia ylioppilaita yhteistyössä ja
yhteis-vastuullisesti kohtaamaan tulevia haasteita. Samalla haluan toivottaa
teille menestystä mahdollisissa jatko-opinnoissanne ja tulevissa
työtehtävissänne sekä onnea elämässä!
Ja ihan kaikille, koko
juhlayleisölle haluan toivottaa hyvää itsenäisyyspäivää sekä tulevaa
joulunaikaa!
Josefiina Kauppinen, Ville Ikola, Enna Siiriä, Matilda Björkbacka, Jenny-Maria Store (sello) ja Milo Vähäsarja (kitara) esittivät lausunta- ja musiikkiesityksen Minun Suomeni (tekijät Tuisku, Sarriola, Jurek, Mikkola ja Kiiskinen)
Minun Suomeni on isänmaa rajaton
Ei oo me ja ne muut
Vaan taivaalla kuu joka loistaa kaikille
Minun Suomeni on kesäyö loputon
Ranuanjärvellä saa isän kaa kalastaa
Lapsen mieli ikuinen
Sitä kun ajattelen, minä ymmärrän sen
Kaikki muuttuu, ja me mukana sen
Minun Suomeni on tähtitaivaan alla
Minun Suomeni on missä kuljenkaan
Ja sen löysin kun mä itkin ikävääni maailmalla
Minun Suomeni on kaunein päällä maan
Minun Suomeni on leipäjono loputon
Ei kaikille saa elämää ihanaa
Täällä töissä raadetaan
Minun Suomeni on vielä suvaitsematon
Vieläkin vaikeaa täällä on tunnustaa
Ketä oikein rakastaa
Tätä kun katselen, kaikkee ymmärrä en
Oonko riittävän suomalainen
Minun Suomeni on tähtitaivaan alla
Minun Suomeni on missä kuljenkaan
Ja sen löysin kun mä itkin ikävääni maailmalla
Minun Suomeni on kaunein päällä maan
Minun Suomeni on kaunein päällä maan
Rehtori Markku Anttila piti ylioppilasjuhlapuheen,
jonka jälkeen oli vuorossa ylioppilaiden todistusten jako ja lakitus.
Rehtori totesi puheessaan muun muassa seuraavaa:
Juhlimme Kokkolan suomalaisessa
lukiossa tänään Suomen itsenäisyyttä - kuudentena päivänä joulukuuta 1917
suomen eduskunta antoi itsenäisyysjulistuksen. tuosta päivästä vakiintui
sittemmin Suomen itsenäisyyspäivä.
Maamme itsenäisyys ei ole ollut
itsestäänselvyys. Meillä on ollut vaikeita aikoja historiassamme. Meillä on
kiittäminen kaikkia niitä monissa sukupolvissa, jotka ovat antaneet osan
nuoruudestaan tai elämästään puolustaessaan Suomea.
Emme ole kuitenkaan pelkästään
puolustaneet Suomea. Olemme myös rakentaneet maatamme vuosien saatossa. Tuon
työn tuloksena Suomesta on kehittynyt yksi menestyneimmistä
hyvinvointivaltioista. Tuo työ mahdollistaa, että saamme elää tänään Suomessa
vapaana ja turvallisessa maassa – meillä on terveydenhoito, voimme tehdä työtä
ja opiskella – ja pitää huolta lähimmäisistämme ja toisistamme.
Lukiot ovat ottaneet tavakseen juhlia
syksyn ylioppilaita itsenäisyysjuhlallisuuksien yhteydessä. Se on hieno ja
kaunis tapa kunnioittaa uusia ylioppilaita. Meillä on myös ilo juhlistaa tänään
Kokkolan suomalaisen lukion uusia ylioppilaita.
Äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Nina Aro lausui juhlassa
Elina Salmisen runon Jokainen päivä on riski.
- -
mutta juuri riskin rinnalla
viihtyy myöskin mahdollisuus
mahdollisuus tulla ehjäksi
mahdollisuus tulla rakastetuksi
- -
- - jokainen päivä on iso riski
ja sitäkin suurempi mahdollisuus
Tänäkin vuonna Vapauden viestikapulan luovuttivat abiturientit toisen vuoden opiskelijoille.
Vasemmalta lukien Akseli Kuusinen, Ansa Rekilä, Patrik Keränen ja Kerttu Backman.
Kokkolan suomalaisen lukion syksyn 2022 uudet ylioppilaat, paljon onnea!
Ylioppilaan puheen piti Emma Kangasvieri.
Emma siteerasi puheessa Vexi Salmen laulun sanoja:
"Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille."
Emma kiitti puheessaan lukiotamme kouluksi, jossa opiskelijoiden mielipiteitä kuunnellaan ja arvostetaan, ja jossa opiskelijat ovat enemmän joukkuetovereita kuin kilpailijoita keskenään. Puheensa lopussa hän siteerasi: Jos elämässä haluaa kiirehtiä, on mentävä yksin. Jos sen sijaan haluaa päästä pitkälle, on mentävä yhdessä. Yksin emme olisi tähän asti päässeet.
Lukio kiittää ja toivottaa hyvää itsenäisyyspäivää.
