maanantai 31. lokakuuta 2022

Abien TJ100 päivä

 Torstaina 27.10.2022 vietettiin lukiolla TJ100-päivää, jolloin abiturientit juhlistavat koulutaipaleen viimeisten sadan päivän laskennan alkamista. Abit laskeutuivat päivään rennosti yöpukimissaan. Päivä alkoi koulupsykologi Roosa Di Baldon luennolla itsemyötätunnosta, jonka avulla voi ymmärtää muita ihmisiä paremmin samalla kun ymmärtää omaa toimintaansa. 


Luentoa seuraamassa



Koko koulun opiskelijat olivat mukana päivän vietossa joko osallistumalla vuosiluokkien väliseen koripalloturnaukseen tai seuraamalla pelejä ja kannustamalla oman vuosiluokkansa joukkuetta. Turnauksessa pelasivat ykköset vastaan kakkoset, kakkoset vastaan kolmoset ja lopuksi kolmoset vastaan ykköset. Turnauksen voittajaksi selviytyi peleissä yhteen laskettujen pisteiden perusteella kolmosten eli abien joukkue.  Kakkosten joukkue voitti molemmat pelaamansa pelit. Onnea voittajille! Lopuksi pelattiin turnauksessa opettajat vastaan abit -näytösottelu. 



Abien joukkue


Turnauksen väliajalla jaettiin Liikkuva koulu -viikon porraskilpailun palkinnot seuraaville osallistujille: Eeva Hietamäki, Julia Hylkilä ja Ville Välipakka ja Akseli Kuusinen. 


Peiliä tuomaroi taitavasti ja reilusti Jussi Nyström, joka oli vaikuttunut turnausta seuraavien katsojien määrästä. Koripallo on mielenkiintoinen ja vauhdikas laji, joka on viime aikoina menettänyt katsojia. Toivottavasti turnaus innostaa uusia pelaajia ja seuraajia lajin pariin. 


Tässä iloinen opettajien joukkue


TJ100-päivä huipentui abien pitsatilauksen saavuttua. Tästä on hyvä jatkaa vielä viimeiset päivät opettajien oppitunneilla. Oppiminen yhdessä on aina mukavampaa kuin yksin pakertaminen. 

sunnuntai 23. lokakuuta 2022

Muotoilun innoittamia tarinoita ja muistoja

 Kuvataiteen kurssilla oli aiheena muotoilu ja siihen liittyen opiskelijat saivat oheisen tehtävänannon:

Löytyykö kotoasi joku suomalaisen taiteilijan tai muotoilijan suunnittelema teos? Huonekalu, lasiesine, työkalu, tms.? Kenen suunnittelema esine on? Milloin? Kenen (esim. Iittala, Nuutajärvi, Riihimäki, Artek, Marimekko, jne) valmistama? Kuka esineen on hankkinut tai mistä se on saatu, lahja tai kenties perintö? Liittyykö esineeseen tunnearvoa tai ehkä tarina, jonka haluat kertoa? Miten ja missä yhteydessä esinettä käytetään? Pidätkö esineestä? Miksi pidät tai et pidä?

Ota kuva esineestä sille tyypillisessä paikassa ja vastaa edellä oleviin kysymyksiin vapaamuotoisesti. 

Seuraavassa muutamia ihastuttavia poimintoja vastauksista:

 

Iittala Ultima Thule sarjan kulho. 

Kulho on äidilleni suvussa kulkeutunut perintö. Kulhoa olemme käyttäneet meidän lasten kastejuhlissa kastemaljana kaikille neljälle lapselle, joista minä olen toinen.  

Kulhon on alun perin saanut äitini hänen isoisältään, joka oli sotainvalidi. Hän loukkaantui pahasti sodassa ja kulho lahjoitettiin 60-vuotislahjaksi sotainvalidiliitolta. Sodan jälkeen äitini isoisä kärsi kovista kivuista, sillä hänellä oli käsissä ja kaulassa granaatin sirpaleita, jotka lähtivät vuosien myötä liikkumaan ihon alla.

  

Kulho on kaunis ja sillä on perheessämme paljon tunnearvoa. Se sijaitsee olohuoneessamme lasivitriinissä. Pidän kulhosta paljon ja koen että se on erittäin kaunis ja arvokas. Toivon, että se kulkee joskus perintönä perheessä minulle asti.  

 

Mea

 

 

 

Kuvassa on Marimekon sininen tasaraita-paita, jonka on suunnitellut Annika Rimala, eli mummini/fammuni. Paidalla on aina ollut tunnearvoa, sillä sain aina lahjaksi tasaraitavaatteita häneltä ja koska hän on kuollut, ne muistuttavat minua hänestä ja hänen tekemästään työstä. Vaikka en itse käytä tai osta kovinkaan paljon Marimekon tuotteita, ovat fammuni suunnittelemat kankaat suuri inspiraation lähde, sillä ne ovat osa Suomen klassikkosuunnittelua. 

Rimala halusi suunnitella mukavan vaatteen joka kuitenkin näyttää siistiltä ja tyylikkäältä, mutta joka on helppo pukea päälle. Paita on etenkin tarkoitettu pidettäväksi sinisten farkkujen kanssa arkisena tyylinä.

Mielestäni paita on kaunis ja mukava päällä ja rennosta materiaalista huolimatta se näyttää aina siistiltä, sillä se ei rypisty. Paita myös sopii jokaiselle ja näyttää klassiselta sen yksinkertaisen leikkauksen vuoksi. 

Ilona

 

 


Birger Kaipiaisen suunnittelema arvokas lasilautanen, nimeltään Fiori. Äitini on ostanut sen sukulaiselta, taidekeräilijältä, vuonna 2015. Fiorin lautasesta maksoimme silloin 250 euroa. Lautasen nykyinen hinta on 450 euroa. Lautanen toi keramiikkataiteen meidänkin taloon ja on inspiroinut ostamaan muita samankaltaisia esineitä. Lautanen ei ole arkikäytössä syömistä varten vaan roikkuu seinällä taideteoksena. Itse tykkään esineestä paljon, se on kaunis ja antaa tavallaan kolmiulotteisen vaikutelman, ja siinä on voimakkaita vahvoja värejä. Esine sopii vanhaan taloomme erittäin hyvin. 

 

Emma

 


 

 Akateemikko, hopeaseppä Bertel Gardbergin vuonna 1958 suunnittelemat Lion aterimet. Olen saanut ne isoäidiltäni lahjaksi. Omani ovat uustuotantoa eivätkä mitään perintöesineitä.  

Isoäitini on kerännyt Lion-sarjaa minulle jo vuosien ajan. Sitten kun muutan omaan asuntoon, voin ottaa ne mukaani. 

Lion oli välillä poissa tuotannosta, mutta Hackmanin 220-vuotisjuhlavuoden kunniaksi se otettiin uudelleen tuotantoon vuonna 2010. Aterinten koko on uustuotannossa muuttunut alkuperäisiä suuremmiksi. Aterinten päivityksessä nykypäivään on ollut mukana Gardbergin pitkäaikainen työtoveri Tauno Tarna. 

Bertel Gardberg on suunnitellut myös yleisemmin tunnetun aterinsarjan Carelia.  

Atte

 


Olohuoneestamme löytyy Artek-yhtiön valmistama Tarjoiluvaunu 900. Tarjoiluvaunun on suunnitellut tunnettu suomalainen arkkitehti ja muotoilija Alvar Aalto vuonna 1937. Tarjoiluvaunu on monikäyttöinen huonekalu, joka soveltuu nimensä mukaisesti erityisesti esimerkiksi ruokien tarjoiluun. Renkaidensa ansiosta tarjoiluvaunu sopii hyvin käyttöön esimerkiksi juhlia järjestäessä, sillä sen voi näppärästi siirtää vieraiden luokse mihin tarvitsee. Tavallisesti käytämme tarjoiluvaunua ihan vain pöytänä, jolle voi laskea ja jolla voi säilyttää esineitä. Syön iltapalaa usein katsellen samalla televisiota, jolloin tykkään laskea iltapalani kätevästi tarjoiluvaunun päälle. Tarjoiluvaunuun kuuluu myös rottinkinen kori, jossa voi säilyttää tavaroita tai vaikka kuljettaa kattaukseen liittyviä välineitä. 

Tarjoiluvaunu on minulle tärkeä, sillä olen saanut sen rippilahjaksi mummultani. Lisäksi vaunu miellyttää silmääni, ja voin kuvitella sen sopivan hyvin tulevaisuuden kotiini. Vaunu on miellyttävän värinen: siinä puhdas valkoinen on yhdistetty luonnonläheiseen, mutta hienostuneeseen puuhun. Pidän tarjoiluvaunussa myös sen muotoilusta, joka on yksinkertainen ja käytäntöön sopiva, mutta samalla tyylikäs ja vangitseva. Tykkään siitä, että vaunu on samaan aikaan sekä siro että lujarakenteinen ja kestävä. Renkaat ja rottinkikori ovat vaunun erityispiirteitä, jotka paitsi lisäävät sen käytännöllisyyttä, myös säväyttävät ja erottavat tarjoiluvaunun toisista huonekaluista. 

 

Silja

perjantai 7. lokakuuta 2022

E-autourheiluun tutustumassa

 Kokkolan urheiluautoilijat järjestivät KSL:n opiskelijoille e-motorsport kurssin, missä perehdytään e-autourheiluun, harjoitellaan erilaisia kilpa-ajon muotoja ja opiskellaan edistyneempiä ajotekniikoita. 

 

KSL:n opiskelijat olivat kokenutta kaartia, joten ajamisessa päästiin heti korkealle tasolle.


KokUA on saanut rahoitusta Opetushallitukselta simulaattorien hankintaan ja nuorten kouluttamiseen. Kurssin ideana on luoda Kokkolaan e-motorsport kulttuuria mikä yhdistäisi saman intressin omaavia nuoria. Kurssin jälkeen opiskelijoilla on mahdollisuus jatkaa KokUA toiminnassa mukana esim. kurssien ja tyhy-päivien vetäjinä, sekä kilpailemisen merkeissä.