Entinen huippunyrkkeilijä Elina Gustafsson esiintyi lukiollamme ma 15.4. Lasten ja nuorten säätiön järjestämän Dreams-ohjelman kautta. Hän tarinoi omasta elämästään aina lapsuudesta tähän päivään, millaisia valintoja hän on joutunut tekemään ja miten hän on löytänyt omat vahvuutensa.
Elina Gustafsson
Elina syntyi, varttui ja kävi koulunsa Porissa. Hän oli villi ja kapinallinen lapsi eikä oikein viihtynyt koulussa. Hän kertoi kuinka tärkeää on, että on aikuisia, jotka auttavat löytämään oman suunnan ja tunnistamaan omat vahvuutensa. Elina koki ahaa-elämyksen, kun kaveri kertoi hänelle nyrkkeilyn harrastamismahdollisuudesta, ja hän 20 -vuotiaana soitti ensimmäiselle valmentajalleen ja pääsi nyrkkeilemään. Ensimmäistä kertaa hän koki vahvasti, että oli löytänyt paikkansa ja että hän haluaa tulla maailman parhaaksi nyrkkeilijäksi. Jo vuoden kuluttua hän osallistui nyrkkeilyn SM-kisoihin ja nappasi Suomen mestaruuden. Voittoja tuli lisää kotimaassa ja ulkomailla, vuonna 2016 hän voitti Kazakstanissa MM pronssimitalin.
Lapsuudesta saakka Elina oli oppinut siihen, että heikkouttaan ei saa näyttää. Hän halusi kehittyä nyrkkeilijänä ja sen takia vaihtoi valmentajaansa useamman kerran. Lisäksi kaikki valmentajat eivät halunneet, että hän olisi julkisesti tuonut ilmi seksuaalisen suuntautumisensa. Hän oli nimittäin nuoresta pitäen tiennyt olevansa lesbo. Elina ratkaisi tämän asian ottamalla käsivarteensa sateenkaaritatuoinnin tekstillä "winner", niinpä hän saattoi pitää asiaa esillä aina, kun hänen käsi nostettiin kehässä ylös voiton merkiksi.
Olympiamitali häneltä vielä puuttui. Kävi kuitenkin niin, että treenatessa hän loukkasi selkänsä ja sai välilevyn pullistuman. Edessä oli vakava mietinnän paikka uran jatkon suhteen. Elina oli muutenkin uupunut ja hänellä oli tunne ettei tuntenut itseään niin kuin olisi halunnut. Menestyksen taakse voi kuitenkin kätkeytyä surua ja tuskaa, joka ei näy päällepäin, senpä takia meidän tulisi olla kilttejä toisillemme. Epäonnistumiset ovat kasvun paikkoja ja mahdollisuuksia muuttaa elämänsä suuntaa. Elina kysyi itseltään haluaako hän edelleenkin olla maailman paras? Vastaus oli, että ei. Unelmat olivat muuttuneet, hän halusi olla terve ja viettää kaikella tavalla mielekästä elämää. Tämä tärkeä päätös oli hänelle se olympiakulta. Elämä on liian lyhyt käyttää muiden unelmien täyttämiseen, tärkeintä on tietää, mitä itse haluaa. Kukaan ei pärjää yksin, omia tunnetiloja on hyvä pystyä sanoittamaan jollekin ja tarvittaessa pyytää apua.
Nykyään Elina tunnetaan TV-sarjoista, puhujana ja erilaisista projekteista. Yksi hänen projekteistaan on ollut 6150 m korkea vuoren valloitus Nepalissa, mutta sitäkään ei valloiteta yksin vaan yhteistyöllä.
Elinan neuvo lukiolaisille oli: Kulje päättäväisesti omaa polkuasi pitkin. Hyvä tulee moninkertaisena sinulle takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti