Tiistaina 5.12. juhlimme Suomen itsenäisyyttä ja syksyn uusia ylioppilaita. Juhlamme alkoi Suomen lipun saapumisella.
Sini Saarikettu (kitara), Minttu Hylkilä (laulu) ja
musiikin opettajamme Sara Laakkonen (poikkihuilu) esittivät Finlandian.
Juhlapuheen piti Kokkolan kulttuuritoimenjohtaja Sampo Purontaus.
Seuraavassa lainaus Purontauksen puheesta:
"Itsenäisyyspäivän läheisyys
ohjaa kuitenkin pohtimaan arvoja vähän monipuolisemmin. Lakkautettujen
veteraanijärjestöjen perinnettä jatkavan Tammenlehvän perinneyhdistyksen
verkkosivujen mukaan sotiemme veteraanien perintö on paljon muutakin kuin
itsenäinen Suomi. Se on kertomus arvoista: uhrautuvaisuudesta,
sitkeydestä, lähimmäisen huomioonottamisesta, velvollisuudentunnosta ja
tulevaisuudenuskosta. Nuo arvoja kuvaavat sanat kertovat asenteista ja
toimintatavoista, jotka kantoivat siellä pahoissa paikoissa. Ja auttoivat ne yhteiskuntaamme
pitkälle sotavuosien jälkeisessä jälleenrakennustyössäkin.
Mitkä olisivat ne sanat, jotka kuvaisivat tämän ylioppilassukupolven tai lukiolaissukupolven arvoja? Onko maailma, elämämme tai ympäröivät haasteemme muuttuneet niin merkittävästi, että nuo arvot olisivat menettäneet merkityksensä? Tokkopa kuitenkaan. Nostan tässä kuitenkin esiin viime vuosien uudenlaiset kriisit, jotka ovat vaikuttaneet elämäntapaamme ja ehkä nostaneet esiin joitain aiemmin vähemmän huomiota saaneita arvoja.
Mutta mitä ovat ne arvot, joiden merkitys korostuu
tällaisina aikoina?
Mitkä arvot kantavat, kun
perusturvallisuus järkkyy? Tätä joutuu kysymään, kun seuraa monia
yhteiskuntamme häiriösignaaleja tai kansainvälisestä ympäristöstä tulevia
herätteitä, jotka nostavat huolta ja ahdistusta. Tärkeimmäksi arvoksi nostan
turvallisuuden. Toimitaan omassa viiteryhmässämme tavalla, joka lisää turvallisuuden
ja pysyvyyden tunnetta. Lisäksi nostaisin esiin vastuullisuuden. Sitä meiltä
odottavat niin ihmiset kuin luontokin ympärillämme. Vastuullisuus on kuitenkin
arvo, jossa me vanhemmat sukupolvet emme valitettavasti ole onnistuneet. Tuskin
edes välttävästi.
Veteraanisukupolven perintönä mainittu tulevaisuudenusko on kuitenkin tärkeä arvo, jota ei pidä unohtaa nytkään. Koko ihmiskunnan mitassa – Suomesta nyt puhumattakaan – ovat elämän mahdollisuudet parantuneet sukupolvesta toiseen. Toki jokainen sukupolvi ikääntyessään esittää huolekkaan kysymyksensä kasvavan sukupolven mahdollisuuksista tyyliin ”Mitähän tuostakin mahtaa tulla”. Mutta aina meistä on jotakin tullut. Eteneminen ei toki ole ollut täysin johdonmukaista. Joskus tuo kehitys on tapahtunut taka-askelten kautta. Ymmärrys rajoista ja vastuusta on lopulta aina löytynyt. Aina on kuitenkin päädytty parempaan. Lainatakseni edesmennyttä presidenttiämme Mauno Koivistoa – veteraanisukupolvea hänkin – ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”
Tämänkin koulun itsenäisyyspäivätapahtumissa on monesti kuultu veteraanisukupolven edustajan puheenvuoro. Nyt koko Suomessa ja myös Kokkolassa ollaan siirtymässä aikaan, jolloin meillä ei ole keskuudessamme viime sotien veteraaneja meitä tervehtimässä ja meidän arvostustamme vastaanottamassa. Mutta edelleen voimme heiltä oppia.
Arvoisa yleisö. Tuon tässä Kokkolan kaupungin onnittelut uusille ylioppilaille sekä itsenäisyyspäivän tervehdyksen koko juhlayleisölle. Samalla totean, että Kokkolan kaupunki haluaa muistaa edeltäneiden sukupolvien työtä ja uhrauksia isänmaan hyväksi. Kaupunkiin on perustettu Tammenlehvän perinnetoimikunta, jonka vastuulla on jatkaa sitä arvotehtävää, jota veteraanijärjestöt aiemmin maassamme hoitivat.
Huomenna, maamme itsenäisyyspäivänä, tulee kotiseutu perinteisin menoin sankarihaudoilla kunnioittamaan viime sodissa kaatuneiden muistoa sekä osoittamaan kiitollisuuttaan niille, jotka sotavuosina ja niitä seuranneen jälleenrakennuksen aikana varmistivat myös meidän hyvinvointimme."
Ohjelmassa oli rehtori Markku Anttilan puhe ja ylioppilaiden lakitus. Ohessa katkelma rehtorin puheesta:
"Maamme
itsenäisyys ei ole ollut itsestäänselvyys. Meillä on ollut vaikeita aikoja
historiassamme, kuten tällä monella muullakin alueella – ajatuksemme käyvät
sotaa käyvien alueiden viattomien puolesta.
Meillä on vielä
tänä päivänäkin kiittäminen kaikkia niitä, jotka ovat antaneet osan
nuoruudestaan tai elämästään puolustaessaan Suomea. Emme ole kuitenkaan
pelkästään puolustaneet Suomea. Olemme myös rakentaneet maatamme vuosien
saatossa. Tuon työn tuloksena suomesta on kehittynyt yksi menestyneimmistä
hyvinvointivaltioista. Tuo työ mahdollistaa, että saamme elää tänään Suomessa vapaana
ja turvallisessa maassa – meillä on terveydenhoito, voimme tehdä työtä ja
opiskella – ja pitää huolta lähimmäisistämme ja toisistamme.
Lukiot ovat
ottaneet tavakseen juhlia syksyn ylioppilaita itsenäisyysjuhlallisuuksien
yhteydessä. Se on hieno ja kaunis tapa kunnioittaa uusia ylioppilaita. Meillä
on ilo juhlistaa tänään kuutta uutta Kokkolan suomalaisen lukion ylioppilasta.
Ylioppilastutkinnon
syntymävuotena pidetään vuotta 1853 – siitä tulee tänä vuonna 180 vuotta. Alkujaan
tutkinnon kokeet olivat suullisia. Kokeet muuttuivat kirjallisiksi vuonna 1919.
Tänään kaikki kokeet ovat digitaalisia.
Syksyn ylioppilaskirjoitusten tulokset saapuivat joitakin viikkoja sitten. Tulosten saavuttua olimme lukiolla vilpittömän iloisia onnistumisistanne – haluamme onnitella teitä tänään ja tuntuu hyvältä saada jakaa tämä päivä kanssanne."
"Tänään käännämme uuden
sivun elämässämme. Lukion aikana opimme pelkän teorian lisäksi myös elämästä,
saimme tärkeitä kokemuksia ja kasvoimme ihmisinä, minkä seurauksena olemme nyt
valmiita kirjoittamaan tätä uutta sivua. Kohtasimme myös useita ihmisiä ja loimme
ystävyyssuhteita, joista jotkut toivottavasti kestävät lukion jälkeenkin. Nyt
jokainen meistä lähtee kulkemaan omaa polkuaan. Osa ehkä oivalsi lukion aikana,
mitä tämä polku pitää sisällään, kun taas toisille tulevaisuus on vielä täysin
avoin.
Emme tiedä mitä
tulevaisuus pitää sisällään, mutta se on varmaa, että niin kuin aina elämässä,
tulemme kohtaamaan sekä hyviä että huonoja hetkiä. Ehkä saimme lukiosta jotain
oppeja niistä huonoista hetkistä selviämiseen. Mutta kaikkein huonoimpina
hetkinä voidaan muistaa äidinkielenopettaja Milja Ranniston tsempit äidinkielen
vitoskurssin kirjoitustaidon kokeesta: “Jos ei jaksa, niin koittakaa vaan
jaksaa”
Haluan siis vielä kerran kiittää kaikkia niitä, jotka ovat mahdollistaneet sen, että saimme tänään painaa ylioppilaslakit päähämme ja onnitella muita ylioppilaita. Tästä meidän matkamme vasta alkaa, nyt kaikki ovet ovat avoinna, me pystymme mihin vaan. Mutta nyt juhlitaan tätä hetkeä. Tämä on meidän juhlamme."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti