Syksyn ylioppilas- ja itsenäisyysjuhla

 Tiistaina 5.12. juhlimme Suomen itsenäisyyttä ja syksyn uusia ylioppilaita. Juhlamme alkoi Suomen lipun saapumisella. 

Lippuvartiossa Sanni Puumala, Daniel Fesiuk ja Atte Myllymäki.

Sini Saarikettu (kitara), Minttu Hylkilä (laulu) ja 
musiikin opettajamme Sara Laakkonen (poikkihuilu) esittivät Finlandian.

Juhlapuheen piti Kokkolan kulttuuritoimenjohtaja Sampo Purontaus.

Seuraavassa lainaus Purontauksen puheesta:

"Itsenäisyyspäivän läheisyys ohjaa kuitenkin pohtimaan arvoja vähän monipuolisemmin. Lakkautettujen veteraanijärjestöjen perinnettä jatkavan Tammenlehvän perinneyhdistyksen verkkosivujen mukaan sotiemme veteraanien perintö on paljon muutakin kuin itsenäinen Suomi. Se on kertomus arvoista: uhrautuvaisuudesta, sitkeydestä, lähimmäisen huomioonottamisesta, velvollisuudentunnosta ja tulevaisuudenuskosta. Nuo arvoja kuvaavat sanat kertovat asenteista ja toimintatavoista, jotka kantoivat siellä pahoissa paikoissa. Ja auttoivat ne yhteiskuntaamme pitkälle sotavuosien jälkeisessä jälleenrakennustyössäkin.

Mitkä olisivat ne sanat, jotka kuvaisivat tämän ylioppilassukupolven tai lukiolaissukupolven arvoja? Onko maailma, elämämme tai ympäröivät haasteemme muuttuneet niin merkittävästi, että nuo arvot olisivat menettäneet merkityksensä? Tokkopa kuitenkaan. Nostan tässä kuitenkin esiin viime vuosien uudenlaiset kriisit, jotka ovat vaikuttaneet elämäntapaamme ja ehkä nostaneet esiin joitain aiemmin vähemmän huomiota saaneita arvoja.

Mutta mitä ovat ne arvot, joiden merkitys korostuu tällaisina aikoina?

Mitkä arvot kantavat, kun perusturvallisuus järkkyy? Tätä joutuu kysymään, kun seuraa monia yhteiskuntamme häiriösignaaleja tai kansainvälisestä ympäristöstä tulevia herätteitä, jotka nostavat huolta ja ahdistusta. Tärkeimmäksi arvoksi nostan turvallisuuden. Toimitaan omassa viiteryhmässämme tavalla, joka lisää turvallisuuden ja pysyvyyden tunnetta. Lisäksi nostaisin esiin vastuullisuuden. Sitä meiltä odottavat niin ihmiset kuin luontokin ympärillämme. Vastuullisuus on kuitenkin arvo, jossa me vanhemmat sukupolvet emme valitettavasti ole onnistuneet. Tuskin edes välttävästi.

Veteraanisukupolven perintönä mainittu tulevaisuudenusko on kuitenkin tärkeä arvo, jota ei pidä unohtaa nytkään. Koko ihmiskunnan mitassa – Suomesta nyt puhumattakaan – ovat elämän mahdollisuudet parantuneet sukupolvesta toiseen. Toki jokainen sukupolvi ikääntyessään esittää huolekkaan kysymyksensä kasvavan sukupolven mahdollisuuksista tyyliin ”Mitähän tuostakin mahtaa tulla”. Mutta aina meistä on jotakin tullut. Eteneminen ei toki ole ollut täysin johdonmukaista. Joskus tuo kehitys on tapahtunut taka-askelten kautta. Ymmärrys rajoista ja vastuusta on lopulta aina löytynyt. Aina on kuitenkin päädytty parempaan. Lainatakseni edesmennyttä presidenttiämme Mauno Koivistoa – veteraanisukupolvea hänkin – ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”  

 Tämänkin koulun itsenäisyyspäivätapahtumissa on monesti kuultu veteraanisukupolven edustajan puheenvuoro. Nyt koko Suomessa ja myös Kokkolassa ollaan siirtymässä aikaan, jolloin meillä ei ole keskuudessamme viime sotien veteraaneja meitä tervehtimässä ja meidän arvostustamme vastaanottamassa. Mutta edelleen voimme heiltä oppia.

 Arvoisa yleisö. Tuon tässä Kokkolan kaupungin onnittelut uusille ylioppilaille sekä itsenäisyyspäivän tervehdyksen koko juhlayleisölle. Samalla totean, että Kokkolan kaupunki haluaa muistaa edeltäneiden sukupolvien työtä ja uhrauksia isänmaan hyväksi. Kaupunkiin on perustettu Tammenlehvän perinnetoimikunta, jonka vastuulla on jatkaa sitä arvotehtävää, jota veteraanijärjestöt aiemmin maassamme hoitivat.

 Huomenna, maamme itsenäisyyspäivänä, tulee kotiseutu perinteisin menoin sankarihaudoilla kunnioittamaan viime sodissa kaatuneiden muistoa sekä osoittamaan kiitollisuuttaan niille, jotka sotavuosina ja niitä seuranneen jälleenrakennuksen aikana varmistivat myös meidän hyvinvointimme."

Vapauden viestikapulaa seuraavalle sukupolvelle olivat 

luovuttamassa Ville Ikola ja Daniel Fesiuk ja vastaanottamassa pinja Haka ja Olivia Pietilä.

Ohjelmassa oli rehtori Markku Anttilan puhe ja ylioppilaiden lakitus. Ohessa katkelma rehtorin puheesta:

"Maamme itsenäisyys ei ole ollut itsestäänselvyys. Meillä on ollut vaikeita aikoja historiassamme, kuten tällä monella muullakin alueella – ajatuksemme käyvät sotaa käyvien alueiden viattomien puolesta.

Meillä on vielä tänä päivänäkin kiittäminen kaikkia niitä, jotka ovat antaneet osan nuoruudestaan tai elämästään puolustaessaan Suomea. Emme ole kuitenkaan pelkästään puolustaneet Suomea. Olemme myös rakentaneet maatamme vuosien saatossa. Tuon työn tuloksena suomesta on kehittynyt yksi menestyneimmistä hyvinvointivaltioista. Tuo työ mahdollistaa, että saamme elää tänään Suomessa vapaana ja turvallisessa maassa – meillä on terveydenhoito, voimme tehdä työtä ja opiskella – ja pitää huolta lähimmäisistämme ja toisistamme.

Lukiot ovat ottaneet tavakseen juhlia syksyn ylioppilaita itsenäisyysjuhlallisuuksien yhteydessä. Se on hieno ja kaunis tapa kunnioittaa uusia ylioppilaita. Meillä on ilo juhlistaa tänään kuutta uutta Kokkolan suomalaisen lukion ylioppilasta.

Ylioppilastutkinnon syntymävuotena pidetään vuotta 1853 – siitä tulee tänä vuonna 180 vuotta. Alkujaan tutkinnon kokeet olivat suullisia. Kokeet muuttuivat kirjallisiksi vuonna 1919. Tänään kaikki kokeet ovat digitaalisia.

Syksyn ylioppilaskirjoitusten tulokset saapuivat joitakin viikkoja sitten. Tulosten saavuttua olimme lukiolla vilpittömän iloisia onnistumisistanne – haluamme onnitella teitä tänään ja tuntuu hyvältä saada jakaa tämä päivä kanssanne."

Ylioppilaan puheen piti Liina Hyyppä.

Seuraavassa ote Liinan puheesta:

"Tänään käännämme uuden sivun elämässämme. Lukion aikana opimme pelkän teorian lisäksi myös elämästä, saimme tärkeitä kokemuksia ja kasvoimme ihmisinä, minkä seurauksena olemme nyt valmiita kirjoittamaan tätä uutta sivua. Kohtasimme myös useita ihmisiä ja loimme ystävyyssuhteita, joista jotkut toivottavasti kestävät lukion jälkeenkin. Nyt jokainen meistä lähtee kulkemaan omaa polkuaan. Osa ehkä oivalsi lukion aikana, mitä tämä polku pitää sisällään, kun taas toisille tulevaisuus on vielä täysin avoin.

Emme tiedä mitä tulevaisuus pitää sisällään, mutta se on varmaa, että niin kuin aina elämässä, tulemme kohtaamaan sekä hyviä että huonoja hetkiä. Ehkä saimme lukiosta jotain oppeja niistä huonoista hetkistä selviämiseen. Mutta kaikkein huonoimpina hetkinä voidaan muistaa äidinkielenopettaja Milja Ranniston tsempit äidinkielen vitoskurssin kirjoitustaidon kokeesta: “Jos ei jaksa, niin koittakaa vaan jaksaa”

Haluan siis vielä kerran kiittää kaikkia niitä, jotka ovat mahdollistaneet sen, että saimme tänään painaa ylioppilaslakit päähämme ja onnitella muita ylioppilaita. Tästä meidän matkamme vasta alkaa, nyt kaikki ovet ovat avoinna, me pystymme mihin vaan. Mutta nyt juhlitaan tätä hetkeä. Tämä on meidän juhlamme."

Juhlassa laulettiin yhteislauluna Gaudeamus Igitur ja Maamme laulu, joita säestämässä olivat vasemmalta lukien Siiri Saarikettu,(kitara), Emilia Jääskä (piano) ja laulamassa Olivia Pietilä, Minttu Hylkilä, Siiri Karjalainen, Seela Taskila ja Aysel Laitinen.

Lämpimät onnittelut kaikille syksyn uusille ylioppilaille!