Koulumme 125-vuotisjuhla

 Torstaina 12.10. vietimme koulumme 125-vuotisjuhlaa. Koulu perustettiin vuonna 1898, kun Kokkolan yhteiskoulu eli nykyinen Opistotalo rakennettiin. Muutama vuosi sitten kaupunkilaiset äänestivät Opistotalon Kokkolan kauneimmaksi rakennukseksi.

Juhlan avauspuheenvuoron käytti rehtorimme Markku Anttila. 

Seuraavassa otteita rehtorin puheesta:

"1890-luvulla Keski-Pohjanmaalla heräsi voimakas tarve järjestää korkeampaa opetusta lapsille. Lähimmät vastaavat oppilaitokset olivat Vaasassa ja Oulussa ja keskipohjalaisten lasten oli vaikea päästä näihin kouluihin.

Monien vaiheiden ja arvokkaan työn jälkeen saatiin perustettua uusi koulu kesällä 1898.
Koulun ensimmäiset pääsykokeet olivat 31.8.1898 - pääsykokeisiin osallistui 57 lasta.
Seuraavana päivänä 1.9.1898 oli uuden koulun ensimmäinen päivä ja Kokkolan suomalainen yhteiskoulu aloitti toimintansa.
Kouluun oli hyväksytty 31 lasta. Huomionarvoista on, että siihen aikaan varsin epätavallisesti koulun oppilaina oli sekä tyttöjä että poikia.

Myös elämä itsessään näyttää varmaankin kovin erilaiselta.
Yhtä kaikki - nuoret ovat edelleen samoja nuoria ja uskon, että nuoret tuolloin tunsivat melko tavalla samoja tuntoja kuin te nuoret tänään nyt - ja ehkä mekin - henkilökunnan edustajina.

Minulle itselleni henkilökohtaisesti - läsnäolo täällä tänään - tuntuu erityisen merkittävältä - ja ehkä jopa liikuttavalta. Tämän koulurakennuksen tilaa koristaa ja on koristanut kuva jo vuosien ajan vuoden 1898 yhteiskoulun ensimmäisistä oppilaista.

 Pysähdyn sen äärelle usein ajattelemaan mennyttä, tätä päivää ja tulevaa - ihmisiä ja heidän tarinoitaan.

Kuvassa on oman isoisäni setä - Nestori Kuorikoski - yhtenä neljästä yhteiskoulun ensimmäisistä kaustislaisista nuorista. Hänen tarinansa oli muuttaa nuorena siirtolaisena Yhdysvaltoihin - opiskella arkkitehdiksi ja toimia liikemiehenä. Hän menehtyi Yhdysvaltojen Montanan osavaltiossa päivälleen 90 vuotta ja yksi päivä sitten.

 Meillä kaikilla on ja tulee olemaan oma tarinamme – tehkäämme niistä sellaisia, että voimme iloita niistä ja elää ne täytenä – tänään – huomenna ja tulevaisuudessa."

Penkkariajelulla vuonna 1951.

Vanha Vaasan silta vuonna 1952.

Juhlapuheen piti sivistysjohtaja Terho Taarna.

Seuraavassa otteita Taarnan puheesta:

"1800-luvun lopun Kokkolassa oli noin kaksi ja puoli tuhatta asukasta ja kaupunkialue oli huomattavasti nykyistä pienempi ja tiiviimpi sijaiten käytännössä kokonaan Suntin länsirannalla. Rautatie oli saapunut kaupunkiin 1880-luvulla, jolloin täällä oli alettu käyttämään samaa kellonaikaa Helsingin kanssa ja auringon aseman mukaan määrittyneestä Kokkolan paikallisajasta luovuttiin. Satamatoiminnot olivat vähitellen siirtyneet Vanhansatamalahdelta Ykspihlajaan, jonne oli myös vedetty kaupungin keskustasta Kokkolan ensimmäinen puhelinlinja. Kokkola oli muuten tuolloin puhelinviestinnässä kehityksen kärjessä, sillä Raatihuoneen ja Ykspihlajan puhelinlinja oli valmistuessaan maailman pohjoisin ja Suomen pisin puhelinlinja.

1890-luvulla Kokkola oli vielä vahvasti ruotsinkielisenemmistöinen kaupunki, sillä ruotsinkielisiä oli noin 80 % väestöstä ja suomenkielisiä vain noin 20 %. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä kaupunki kuitenkin kasvoi ja kehittyi ja väkeä muutti kaupunkiin varsinkin suomenkielisistä maakunnan pitäjistä, jolloin Kokkola suomalaistui siten, että 1920-luvun aikana eli noin 100 vuotta sitten kaupunki muuttui suomenkielisenemmistöiseksi.
...

Kansakoulutoiminnan ja kaupungin suomenkielisen asukasmäärän lisääntymisen seurauksena tuli Kokkolassa tarvetta myös suomenkieliselle oppikoulutoiminnalle. Kokkolassa päätettiinkin lähettää anomus vuoden 1897 säätyvaltiopäiville suomenkielisen oppikoulun perustamisesta kaupunkiin. Asiaa valtiopäivillä valmistellut anomusvaliokunta esitti anomuksen hylkäämistä sillä perusteella, että paikkakunnan sivistystarve olisi ensin osoitettava perustamalla paikkakunnalle koulu yksityisten toimesta ja säädyt hyväksyivätkin tämän päätöksen eikä koulua näin ollen perustettu valtion toimesta. Tämän seurauksena paikkakunnan virka- ja liikemiehet tarttuivat asiaan ja kutsuivat koolle kokouksen, joka pidettiin Kokkolassa 14.3.1898, ja sinne saapui osallistujia Kokkolan lisäksi muiltakin paikkakunnilta aina Härmää ja Lapuaa myöten. Suomenkieliselle oppikoululle Keski-Pohjanmaalla oli siis kysyntää. Kokouksessa päätettiin, että ”Kokkolan kaupunkiin perustetaan täydellinen kahdeksanluokkainen suomalainen lyseo, jonka viisi alinta luokkaa on oleva yhteinen pojille ja tytöille sekä kolme ylintä luokkaa ainoastaan poikia varten klassillista opetusjärjestelmää seuraamalla.” Nykyajan näkökulmasta tällainen sukupuolten erilainen kohtelu vaikuttaa räikeältä, mutta tuohon aikaan tällaistakin koulu voitiin pitää edistyksellisenä ja koulun nimeen tuli maininta yhteiskoulusta korostaen sitä, että sitä saattoivat käydä sekä tytöt että pojat. Ero tyttöjen ja poikien koulujen ja etenkin lukioita edeltäneiden lyseoiden osalta jatkui pitkälti 1900-luvun puolelle eri puolilla Suomea. Nykyisin on itsestään selvää, että niin tytöt kuin pojatkin saavat käydä samoja kouluja eikä asiaa tarvitse enää meilläkään koulun nimessä korostaa.

...

Koulun perustajia ja johtokunnan jäseniä.

Kokkolan suomalaisen koulun koulutyö alkoi 1.9.1898 ja alkuun koulu toimi kaupungissa eri rakennuksissa. Oma koulutalo valmistui seuraavana syksynä 1899 nykyisen Vaasantien sillan kupeeseen ja kyseisessä rakennuksessa koulu yksinomaan toimikin 1950-luvulle saakka ja käytettiinpä sitä lukion tarpeisiin aina 1990-luvulle saakka. Nykyisin tuossa kauniissa vanhassa koulurakennuksessa toimii Kokkolan seudun opisto.

Metsäretkellä 1904

Nykyinen Kokkolan suomalaisen lukion käyttämä koulurakennus rakennettiin Länsipuiston kupeeseen vuonna 1954 eli se täyttää ensi vuonna 70 vuotta, ja sitä laajennettiin myöhemmin 1990-luvulla. Oma enoni kertoi minulle viime talvena 80-vuotispäivillään, että hänen lapsuuden- ja nuoruudenkotinsa sijaitsi nykyisen Mäntykankaan koulun vieressä ja kotoa kouluun eli silloin uuteen Kokkolan yhteislyseon eli nykyisen Kokkolan suomalaisen lukion koulurakennukseen, oli noin puolen kilometrin matka ja tuolle matkalle mahtui vielä 1950-luvulla neljä toimivaa navettaa.

Ylioppilaat 1938

Kokkolan suomalainen yhteiskoulu, jonka toiminta on jatkunut myöhemmin myös Kokkolan yhteislyseon, Länsipuiston lukion, Kokkolan yhteislyseon lukion sekä nyt Kokkolan suomalaisen lukion nimillä, on elänyt ajassa. Se on nähnyt Venäjän vallan loppuvaiheet, Suomen itsenäistymisen ja sitä seuranneen sisällissodan, nuoren kansakunnan eheytymisen, toisen maailmansodan aikaiset tapahtumat, joista on omat kunniataulunsa rakennuksen seinillä, sotien jälkeisen Kokkolan kaupungin voimakkaan teollistumisen ja kasvun sekä viime vuosikymmenten laajamittaisen teknologisen kehityksen. Suomalaisen yhteiskunnan kehityskaari maatalousyhteiskunnasta teollistumisen kautta palveluyhteiskunnaksi on tapahtunut koulumme elinaikana.

Kotitaloustunnilla 1950-luvun alussa

Kouluissa opetusmenetelmät ovat kehittyneet ja opiskeluvälineet ovat muuttuneet. Opettajajohtoisesta ja usein ulkoa oppimiseen perustuvasta opiskelusta on siirrytty opiskelijalähtöisempään opiskeluun sekä tietojen ja taitojen soveltamiseen. Mustekynät, pahviset opetustaulut, täytetyt eläimet, episkoopit, diaprojektorit, piirtoheittimet, jopa televisiot on siirretty monin paikoin varastoihin jollei peräti museoihin. Tilalle ovat tulleet tietokoneet, internet ja erilaiset älylaitteet. Paperiset kirjat, vihkot ja lyijykynät kamppailevat olemassaolostaan. Moni kavahtaa muutosta, mutta muutos tuntuu olevan arjessamme alati läsnä.

Musiikkitunnilla 1950

Vaikka moni asia onkin muuttunutkin, on jokin pysynyt myös samana. Koulun ja lukion perustehtävä kasvattaa, opettaa ja sivistää nuoria ja antaa heille valmiuksia jatko-opinnoissa, työtehtävissä tai elämässä ylipäätään. Lukoissa opiskellaan myös edelleen niin omaa kuin muitakin kieliä, matematiikkaa, eri reaaliaineita sekä taito- ja taideaineita. Lukio on jatkossakin yleissivistävä oppilaitos, joka valmistaa opiskelijoitaan korkeakouluopintoihin, vaikka opetussuunnitelmat ja rakenteet aika ajoin muuttuvatkin. Suhtautukaamme tulevaisuuteen kuitenkin toiveikkaasti positiivisesti.

Haluan onnitella 125-vuotiasta Kokkolan suomalaista lukiota, sen henkilökuntaa ja opiskelijoita, joista koko kouluyhteisö muodostuu. Opiskelijat yleensä viivähtävät lukiossa vain muutaman vuoden ajan, opettajat ehkä jopa muutaman vuosikymmenen. Silti meistä läsnäolijoista jokaisella on tärkeä tehtävä omalta osaltaan rakentaa kouluyhteisöä, luoda hyvää yhteishenkeä ja viedä eteenpäin opiskelun ja sivistyksen viestiä!"

Musisoivat opiskelijat vasemmalta Joona Lehtimäki, Niilo Prescott, Jesse Kauppinen ja Aleksi Kultima.
Oikealla rummuissa musiikin lehtorimme Henna-Maria Harju kera laulavien kollegoiden.

Musiikin lehtorimme Henna-Maria Harjun johdolla opiskelijat Jesse Kauppinen, Aleksi Kultima ja Niilo Prescott olivat säveltäneet ja sanoittaneet Lukio satakaksviis kappaleen.

LUKIO SATAKAKSVIIS

Tuntuu niinku aika ois menny vauhdil pois, mutta koulu silti seisoo.

Vuodet ovat vierineet, jotkut helpommat jotkut kovempia olleet.

Vaikka ollu vaikeeta, silti kuljetaan kakskytluvulla me täällä.

Joskus ees on pimeää, valo tunnelin päässä silti häämöttää.

Yhdessä joukkona kuljetaan,

voimme voittaa minkä vaan.

Lukio satakaksviis,

aika siistii siis!

Lukio satakaksviis.

Mukaan esitykseen oli saatu myös opettajat Pekka Kauppi, Kirsi Karjalainen ja Kim Huuhka.

Juhlan jälkeen vietettiin kutsuvieraiden ja henkilökunnan kanssa kahvitilaisuus.

Aikuislukion rehtori Jonna Finell ja Karleby svenska gymnasiumin rehtori Milka Mattila ovat tässä onnittelemassa Kokkolan suomalaisen lukion ja suomenkielisen lukiokoulutuksen johtavaa rehtoria Markku Anttilaa. Rehtorit totesivat, että yhteistyössä on voimaa ja rehtoreiden muodostama tiimi kokoontuukin säännöllisesti ja lukiokoulutusta kehitetään tiiviissä yhteistyössä.

Lämmin kiitos kaikille juhlaan osallistuneille 💗