Lukuvinkkejä kirjastolta

Kirjastonhoitaja Päivi Pajala 

Äidinkielen viimeisen pakollisen kurssin opiskelijoiden kanssa käytiin vierailulla kaupungin kirjastossa osana kurssin nykykirjallisuuden opiskelua. Kirjastonhoitaja Päivi Pajala vinkkasi kurssille sopivaa luettavaa ja halukkaat saivat uusia kirjastokorttinsa. Toivottavasti mahdollisimman moni innostui käyttämään kirjastomme monipuolisia palveluita ja löysi uutta lukuintoa. Kirjasto on alkavaa abivuotta ajatellen hyvä kaveri.

Kirjauutuuksiin tutustumassa

 

Kirjaston palvelut tutuksi ja uusia lukuvinkkejä kuulemassa.

Teksti ja kuvat Milja Rannisto, äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori

Tähtitiedon kurssin tähtiretki Katternö Skywatchersin tukikohtaan 10.3.2022

Tekee itse kullekin hyvää joskus lähteä kohti tuntematonta. Tämä mietelmä kävi mielessä kun kerryttiin bussiin klo 19.00 ja startattiin kohti paikkaa josta kellään mukanaolijalla ei ollut kuin korkeintaan aavistus. Reitti oli kuitenkin selvä: Kasitietä mennään etelään kunnes tulee Katternön muuntaja jonka kohdalta käännytään vasemmalle. 

Bussi pysähtyi matkan päätteeksi pimeällä soratiellä hennosti valaistun kuorma-autotallin pihaan ja ensimmäinen mielikuva oli aavistus että nyt ollaan ajettu harhaan. Haja-asutusalueen pimeys ja hiljaisuus ympäröi meidät. 

Epäilykset kuitenkin karisivat sisälle astuessa. Meitä odotti oikea tähtiedeharrastajien mancave täynnään kaukoputkia ja muita instrumentteja, hyllyittäin kirjallisuutta ja vieläpä välineitä ja työkaluja tutkimuksen tekoon. Oudosti keskellä tallia kuitenkin komeili korokkeellaan silti aggressiivisuutta uhkuva RR-moottoripyörä.

Tallia käyttävä yhdistys ei myöskään jättänyt luonnontieteilijää kylmäksi. Saimme tutustua harrastajatähtitieteeseen oikein viimeisen päälle ja projekteihin joita tästä tallista oli syntynyt sen toimintavuosien mittaan. Ammattilais- ja harrastajatieteentekijät yhdessä olivat tehneet täällä asioita, jotka vetivät kaikkien suun hymyyn ja saivat päät pyörälle. 

Jo paikalla olevaan kirjallisuuteen tutustuminen olisi vienyt tunteja mutta sitten ei olisi ehtinyt katsella tähtiä noin kymmenellä erikokoisella ja -mallisella kaukoputkella saatikka tutkia kaukoputkien ja kameravarustuksen hienouksia, joista riittäisi tarinaa vaikka miten pitkään. Ja vielä jäisi kuulematta tarinat vuosien varrelta joista tuli elävä kuva tähtien tutkimisen iloista ja suruista saavutuksia ja pettymyksiä unohtamatta. Tuntui että jokaiselle kiinnostuneelle oli tarjolla jotakin.

Pari tuntia meni kuin siivillä ja kotimatkalla olivat ajatukset vielä korkealla pilvien päällä. Päällimmäisenä jäi mieleen vanha totuus että parasta matkaan valmistautumista on odottaa odottamatonta. Oudot paikat ja ihmiset pitää kohdata ennakkoluulottomasti ja valmiina kokemaan uutta. Tällaisista kohtaamisista ne jotka kulkevat avoimin mielin palaavat rikkaimpina takaisin. Täällä käydään toistekin - ja vielä monta kertaa.

Erkko Saviaro, matemaattisten aineiden lehtori

Tähtitiedon kurssin tähtiretki to 10.2.

 Tähtiretket ovat aina jännittäviä tapahtumia mutta tähän retkeen oli latautuneena tavallistakin enemmän jännitystä. Bussi oli varattu hyvissä ajoin etukäteen ja pitkäaikainen sääennuste oli aluksi vaikuttanut hyvältä. Torstain lähestyessä sääennuste tarkentui “Illaksi selkenevää” -muotoon ja vaikka talvinen päivätaivas oli ihan pilvessä niin illaksi olivat toiveet selkeästä säästä korkealla.

Iltapäivän edetessä sitten tuli tieto että Mikko P. olikin kotona flunssassa ja tiukkojen koronaohjeiden mukaisesti pysyisi siellä myös, väheni tähtiretken ohjaavien opettajien määrä yhteen. Silläkin tietysti selvittäisiin jos mitään yllättävää ei sattuisi nuotiopaikalla. Kello kävi vääjäämättä kohti bussin lähtöhetkeä koululta klo 19.30. 

Tuntia ennen lähtöä taivas yhtäkkiä selkeni kauttaaltaan ja huikea revontuliloiste läikähti yli koko taivaan. Sillä hetkellä taivaalle tiiraileville oli tarjolla revontuliräiskettä. Valitettavasti suurin osa retkeläisistä taisi olla juuri sillä nimenomaisella hetkellä pakkaamassa reppuunsa iltanuotiovarustusta.

Bussiin astumisessa oli myös erityistä tunnelmaa. Olihan tämä ensimmäinen retki tai edes yhteinen tapahtuma sitten koronan alkamisen. Kaikkia taisi ihan vähän ensin ujostuttaa uusi tilanne ja tiiviisti istuskelu. Matka Vesikarin laavulle oli aika lyhyt ja niin olimmekin koko retkue laavulla aikataulun mukaan klo 20. Taivas oli meren päältä avoin mutta mantereen puolella riekaleiset pilvet peittivät osan tähdistöistä.

Etukäteen tehtyjen suunnitelmien ja kännykkäsovelluksen avulla sitten tähdet alkoivat löytyä ja muutama satelliittikin havaittiin mönkimässä pitkin taivaankantta. Ulkona talviyössä paikallaan seisominen on kylmää touhua ja moni huomasi että opettajan kehotukset lämpimään vaatetukseen olivat ihan kohdallaan. Kuitenkin noin tunnin päästä taivas meni täysin pilveen.

 Sitten oli luontevaa siirtyä tähti-illan toiseen pääohjelmanumeroon eli nuotiolla istuskeluun. eväiden syöntiin ja sosiaaliseen toimintaan. Molemmat onnistuivat opiskelijoilta alun säätämisvaiheen jälkeen ihan mukavasti. Korona-aika oli pahan kerran estänyt vapaamuotoisen seurustelun ja nyt piti alkaa taas opiskelemaan nuotiolla yhdessä oloa. 

Hyvinhän sekin osuus meni, kukaan ei ilmeisesti polttanut itseään, eksynyt tai muuten saanut itselleen tai muille aikaan peruuttamatonta vahinkoa. Kun bussikin tuli vielä ajoissa hakemaan ja kyyditsi meidät takaisin turvaan koulun ovelle, voidaan todeta että reissu oli saatu onnellisesti päätökseen. Onhan niin että  tähtiretki, jolla nähdään yhtäkään tähteä on pidettävä aina onnistuneena.

Erkko Saviaro, matemaattisten aineiden lehtori

 

Kohti syrjimätöntä koulua – opintomatkalla Lissabonissa

Huhtikuun alussa joukko rauhankasvatukselle omistautuneita opettajia ja opiskelijoita suuntasi Rauhankasvatusinstituutin opintomatkalle Portugalin pääkaupunkiin Lissaboniin. Matkan tarkoituksena oli tutustua paikallisiin toimijoihin ja heidän ratkaisuihinsa sosiaalisen inkluusion, osallisuuden ja aktiivisen kansalaisuuden vahvistamiseksi sekä verkostoitua ja työstää tulevia hankkeita antirasistisen työotteen tiimoilta. Pääsimme myös esittelemään Kohti syrjimätöntä koulua-opasta (linkki: https://rauhankasvatus.fi/kohti-syrjimatonta-koulua/ ) suomalaisille, portugalilaisille ja romanialaisille globaalikasvatuskoulutukseen osallistuville opettajille. Opintomatkan punaisena lankana oli antirasismi, jolla tarkoitetaan aktiivista ja tietoista toimintaa kaikkia rasismin muotoja kohtaan sekä inkluusio, jolla tarkoitetaan kaikkien mukaan ottamista yhteisöjen toimintaan. 

Gulbenkian modernin taiteen museossa https://gulbenkian.pt/en/agenda/europa-oxala-2/ tutustuimme Europa Oxala-näyttelyyn, jossa oli esitteillä taidetta taiteilijoilta, joiden juuret ovat entisissä afrikkalaisissa siirtomaissa. Teoksissa käsiteltiin postkolonialismia, rasismia ja syrjinnän muita muotoja sekä niistä vapautumista.  

Kävimme Cascaisin kaupungissa tutustumassa heidän osallistavan budjetoinnin malliinsa, jossa jokaisen koulun opiskelijoita osallistetaan aktiivisesti vaikuttamaan oman koulun ja kouluympäristön kehittämiseen. Jokavuotinen malli toteutetaan vahvassa demokratian hengessä ja opiskelijalähtöisesti. Mallia esittelemässä oli joukko ylpeitä ja innostuneita kaupungin virkahenkilöitä, opettajia ja oppilaita. 

Mais Skillz on lissabonilainen nuorisokeskus, joka pyrkii vahvistamaan nuorten osallisuutta ja sosiaalista inkluusiota erilaisten toimintamuotojen kautta. Keskuksessa järjestetään muun muassa musiikki- ja taidepajoja, läksykerhoja ja vapaata ajanvietettä 6-30-vuotiaille. Keskuksessa työskentelee myös psykologi, joka tarjoaa nuorille ja heidän perheillensä tukea.  

Sää keväisessä Lissabonissa oli viileä, mutta ihmiset ja kohtaamiset sitäkin lämpimämpiä. Uusien ja innostavien ideoiden siivittämänä on hyvä jatkaa yhdenvertaisuuden kehittämistä omassa kotikaupungissa ja –koulussa. 

Pauliina Savolainen 

Uskonnon, elämänkatsomustiedon, filosofian ja psykologian opettaja 

Ukraina-päivä 11.3.

Perjantaina lukiollamme vietettiin Ukraina-päivää. Aamulla Suomen ja Ukrainan liput nostettiin  salkoon tuen osoituksena Ukrainan kansalle. Sen jälkeen kuuntelimme opiskelijoiden pitämän aamunavauksen ja Ukrainan kansallishymnin. Lippupuheen ja aamunavauksen tekstin oli laatinut historian ja yhteiskuntaopin lehtori Pekka Kauppi. Päivän aikana kerättiin lahjoituksia Punaisen Ristin katastrofirahastoon ja Ukrainan värit näkyivät mm. vaatetuksessa ja kasvomaalauksissa.

Lippupuheen piti Patrik Keränen.

Lippupuhe:

Hyvät Kokkolan suomalaisen lukion opiskelijakunnan edustajat ja opettajat. Olemme kaksi viikkoa eläneet yhtä Ukrainan kanssa. Seuranneet sen selviytymistaistelua väkivaltaista, barbaarista ja koko kansainvälisen yhteisön tuomitsevaa hyökkäystä vastaan. Sanat eivät ole riittäneet kuvaamaan sitä järkytystä minkä tämä meissä on aiheuttanut. Mutta tästä järkytyksestä on myös noussut valtava halu auttaa. Siksi seisomme tässä. Nostamme rakkaan isänmaamme ja Ukrainan lipun rinta rinnan salkoon osoittaaksemme, että seisomme Ukrainan kansan rinnalla. Kunnia Ukrainalle! Slava Ukraini!

Aamunavaus:

Hyvää huomenta. Kello 9.20 nousi Ukrainan lippu lukiomme salkoon osoittaaksemme myötätuntoa ja solidaarisuutta Ukrainan kansaa kohtaan. Reilun kahden viikon aikana olemme joutuneet todistamaan että rauha Euroopasta on kadonnut. Talvilomalle siirtymistämme sävytti epäusko vallitsevasta tilanteesta ja huoli Ukrainan selviytymisestä Venäjän väkivaltaista ja armotonta hyökkäystä vastaan. Nyt tiedämme, että Ukrainan kansa on kestänyt. Pysynyt taistelukykyisenä, yhtenäisenä, tuottaen viholliselle raskaita tappioita. Näemme ukrainalaisten tahdossa puolustaa itsenäisyyttään samaa kuin omassa taistelussamme samaa vihollista kohtaan vuosina 1939 ja 1940. Tuolloin 105 kunnian päivää loi ”talvisodan hengen”, ja tuo sama henki on nähtävissä nyt Ukrainassa.

Turvallisuusympäristömme äkillisessä muutoksessa jokainen meistä saattaa kokea epävarmuutta ja pelkoa. Se on aivan luonnollista, mutta huoli pois. Suomessa voimme luottaa vahvaan ja uskottavaan puolustuskykyymme nyt ja tulevaisuudessa. Kansamme on vahva, puolustustahto korkealla ja poliittinen johto tekee kaikkensa Suomen aseman turvaamiseksi. Meillä ei ole välitöntä uhkaa Venäjän suunnalta. Sota Ukrainassa on tiivistänyt Eurooppaa ennen näkemättömällä tavalla ja olemme pystyneet tarjoamaan Ukrainalle aseellista ja humanitaarista tukea. Yli 20 000 tuhatta ulkomaalaista on siirtynyt puolustamaan Ukrainaa sen kansainväliseen prikaatiin. Mukana on myös suomalaisia.

Sota Ukrainassa on historiamme ensimmäinen sota, jossa jokaisella sotilaalla on kännykkä mukana. Sotamateriaalin tulva snäpissä ja tiktokissa on valtava. Jokainen meistä on nähnyt niitä, ahdistunut niistä, kiinnostunut niistä, viettänyt liikaakin aikaa niiden parissa. Viestimme on – elä jää ajatuksiesi, pelkojesi kanssa yksin – puhu kaverille, puhu aikuiselle, puhu kuraattorille, terkkarille ja tarvittaessa rajoita somen käyttöä. Mitä enemmän katsot, sitä enemmän sinulle niitä näytetään. Ja tiedä että somessa olevista materiaaleista ei voi muodostaa totuudenmukaista kuvaa tapahtumista – kyse on informaatiosodasta, jolla ensisijaisesti pyritään valamaan taistelutahtoa ukrainanalaisten kesken.

Tämän kaiken keskellä meillä on yksilöinä valtava halu auttaa. Sota on vaatinut yli 500 ukrainalaisen siviilin hengen ja maasta on paennut yli 2 miljoonaa ihmistä EU:n alueelle ja aineellisten tuhojen rahallinen arvo ylittänyt jo 10 miljardia euroa. Valtaosa pakolaisista ylittää Puolan vastaisen rajan. Näiden kahden viikon aikana suomalaisten auttamishalu on kanavoitunut tavarakeräyksinä, joita on toimitettu rekoilla ja pakettiautoilla Puolan ja Ukrainan väliselle rajalle. Ukrainan punaisen ristin mukaan kaikesta on pulaa. Suomen punainen risti ei tällä hetkellä enää toimita tavaraa vaan haluaa että auttaminen kanavoidaan punaisen ristin katastrofirahastoon, josta apu ohjataan sekä kohdennetaan ukrainalaisten tarpeiden mukaan. Ja juuri tässä olemme tänään vahvasti mukana Tänään luokissa kiertää seuraavien tuntien aikana opiskelijakunnan hallituksen edustajia lippaan kanssa. Toivomme koko sydämestämme että olet mukana.

Jos sinulla ei ole käteistä niin voit olla mukana esimerkiksi mobile payn kautta. Lipaskerääjä ohjeistaa luokkaan saapuessa mobile payn käytöstä.

Kaiken tämän keskellä ajatuksemme ovat Ukrainan kansassa ja toiveessa pikaisesta rauhasta. Muistakaamme, että käsissämme on täydellinen humanitaarinen katastrofi ja apuamme tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Me olemme rakentamassa tulevaa maailmaa jossa sodille ei ole sijaa. Sota Ukrainassa on osoittanut, että niin kauan kuin demokratia ei toteudu lähialueillamme väkivallan koneisto yrittää ottaa sijaa. Tämä on yhteinen asiamme vapaan Euroopan ja rauhan puolesta. Kunnia Ukrainalle. Slava Ukraini.

Aamunavauksen lukivat vasemmalta lukien Siiri Kallio, Anni Peltoniemi ja Ville Ikola.

Kasvomaalauspisteellä maalattiin Ukrainan lippuja.

Punaisen ristin keräyslippaita kierrätettiin päivän aikana.

Sosiaalisia vuorovaikutustaitoja työpajan keinoin

 Toteutimme hankeyhteistyössä Let´s Learn Work- hankkeen ja OMA-hankkeen kanssa lukiolaisten pilottiryhmälle sosiaaliset vuorovaikutustaidot -työpajan 8.3.2022 Kokkolan kaupungintalolla.

Nuoret heittäytyivät rohkeasti ja avoimesti Minnan ja Sannan ohjaamaan työpajaan. Työpajassa lähestyimme aihetta vuorovaikutustaidot työelämässä osallistujien omien vahvuuksien kautta ja pienryhmissä virisi keskustelua työelämän haasteista ja mahdollisuuksista. Pyrimme löytämään yhdessä erilaisia näkökulmia ja vastauksia nuoria pohdituttaviin kysymyksiin. Nuorten palautteissa kiitosta saivat työpajan toiminnallisuus ja keskustelut. Nuoret saivat evääksi pienen palan lisää itsetuntemusta sekä uusia termejäkin tuli opittua, kuten resilienssi ja kulttuurinen sensitiivisyys. Nuorten sydämellisyys ja rohkeus tuoda erilaisia mielipiteitä esille sykähdytti ohjaajia.

Let´s Learn Work-hanketta voi seurata Facebookissa ja Instagramissa tunnisteella @letslearnwork.

Työpajan ohjaajina toimivat OMA-hankkeen Minna Koivula ja Sanna Karvonen

& LLW hankkeen Sari Yli-Hukka. 

Sosionomi-opiskelijoiden ohjelmaa kakkosille

 Juuri ennen talvilomaviikkoa keskiviikkona 23.2. järjestimme yhdessä Centria AMK:n sosionomi-opiskelijoiden kanssa ryhmäytymistapahtuman toisen vuoden opiskelijoille. Opiskelijat jaettiin kuuteen ryhmään värikoodien avulla ja sosionomi-opiskelijat ohjasivat toimintaa kussakin ryhmässä. 

Yksi aktiviteeteista oli ns. iso tervapata, jossa opiskelijat asettuvat rinkiin ja ohjaaja asettuu aluksi ringin keskelle. Keskellä seisova henkilö sanoo jonkin itselleen mieluisan asian eism. "minä pidän rock-musiikista". Tämän jälkeen kaikki rock-musiikista pitävät henkilöt irtautuvat ringistä ja pyrkivät vaihtamaan paikkaa keskenään samalla, kun keskellä olija pyrkii sujahtamaan yhdelle vaihdosta auenneelle paikalle. Joka kierroksen jälkeen yksi osallistuja jää ilman paikkaa, ja jää seuraavaksi ringin keskelle ja aloittaa uuden kierroksen kertomalla mistä tykkää.

Tässä pohditaan "mikä meitä yhdistää". Pienissä noin 5 hengen ryhmissä keksittiin mahdollisimman monta yhdistävää asiaa ryhmästä 10 min ajan. Eniten yhdistäviä asioita listannut ryhmä palkittiin.

Kolmantena aktiviteettina oli "tutustu ja järjestäydy"-leikki, jossa ohjaajan komennon mukaan ryhmät asettuvat jonoon jonkin tietyn ominaisuuden mukaan, esim. pituusjärjestyksessä tai aakkosjärjestyksessä. Pisteen sai ryhmä, joka ensimmäisenä suoriutui tehtävästä virheettömästi.

Koska ryhmät muodostettiin sattumanvaraisesti, 

vuorovaikutusta syntyi ihan uusien tuttavuuksien kanssa.

Lopuksi opiskelijat saivat antaa palautetta miten tilaisuuden kokivat. Ensi kaikki olivat vasemmalla seinustalla mikä kuvasi sitä tunnetilaa, että ei ollut kivaa ja ihan hyvin olisi voinut jäädä kotiin. Sieltä sai siirtyä keskelle, jos koki, että oli ihan kivaa ja sain tutustua muutamaan uuteen tyyppiin. Ja lopulta oikeaan reunaan sai siirtyä, jos koki, että oli ihan huippu kivaa ja tätä jaksaisi lisääkin. No eipä jäänyt kukaan takaseinälle, vaan tapahtuma koettiin kivaksi piristykseksi koulupäivän keskellä ja uskomme, että yhteisöllisyyden tunne on jälleen vähän vahvempi 💗

Lopuksi kaikille kakkosille tarjottiin vielä pullakahvit.

Tässä tapahtuman organisoinut sosionomi-opiskelijoiden joukko. Iso kiitos heille!

He jatkavat työskentelyä lukiolla vielä lomaviikon jälkeenkin vetämällä erilaisia työpajoja oppitunneilla.