LUMATEK-ilta 21.4.

 

Lokakuussa järjestetty ensimmäinen onnistunut LUMATEK-ilta innosti meitä järjestämään vastaavanlaisen tapahtuman myös keväällä. Tapahtuma oli suunnattu luonnontieteen ja teknologian erityislinjan opiskelijoille ja ohjelmaa oli järjestetty koko illaksi klo 16 - 21 väliselle ajalle. Maistuvissa tarjoiluissa meitä sponsoroivat Prisma ja Minimani. Seuraavassa esittelemme illan kulkua ja ohjelmaa.

Ensin tulee sammuttaa nälkä, sitten jaksaa kuunnella ja osallistua. LUMA-opettajaporukalla paistoimme aikamoisen määrän pitsoja, tässä paistomestarina poseeraa Mikko.

Makuvaihtoehtoja oli monia.

Koulupäivän jälkeen oli kiva jutella kavereiden kanssa kiireettömästi pitsan äärellä.

Haluamme näissä teemailloissa esitellä paikallista yritystoimintaa ja innovaatioita. Tällä kertaa esittelyssä oli ohjelmistoyritys Livion Oy, jota mm. myynnistä vastaava Ville Juuti oli meille esittelemässä. Yritys on perustettu vuonna 2011, se toimii Kokkolassa ja Oulussa ja jälleenmyyntiä on kuudessa eri maassa.

Livion Oy on ohjelmistotalo, joka hyödyntää teknologia osaamistaan tuotteiden kehittämisessä ja projektien toteuttamisessa. Teknologian avulla yritys luon uusia innovaatioita ja palveluita tilanteisiin, joihin halutaan helpotusta tai toimintoihin, joita ihmisen ei ole järkevä suorittaa. Eräs Livion Oy:n tuote on LivionKey avainautomaatti, jonka tarina sai alkunsa tarpeesta, jossa asuntoja ja mökkejä suuria määriä vuokraavat toimijat kokivat avainten luovuttamisen ja vastaanottamisen aikaa ja resursseja vievänä vaiheena. Niinpä Livion Oy kehitti sitä varten älykkään ja etähallittavan avainautomaatin.

Illan aikana oli mahdollista osallistua työpajoihin ja pelata erilaisia pelejä. Kokkolan shakkikerhoa ja sen toimintaa oli esittelemässä Eero Marjusaari, kuvassa takana keskellä.

Pulmapeliä ratkomassa.

Illan aikana meille esiteltiin myös lukiomme voittoisa CanSat-projektiin osallistunut joukkue ja heidän projektityönsä. Kilpailussa piti valmistaa tietyin kriteerein tölkkiin mahtuva pieni satelliitti, jonka piti suorittaa mittauksia ja tulla myös turvallisesti taivaalta alas. Lukiomme joukkueen laatima pienoissatelliitti ammuttiin kilpailussa raketin voimalla 350 m:n korkeuteen, missä se alkoi mittaamaan lämpötilaa, painetta ja kiihtyvyyttä ja lähetti näistä suureista radiolinkillä dataa koko ajan. Kerättyä dataa myös analysoitiin. Joukkueen jäsenet kertoivat, että sen lisäksi, että esim. fysiikassa opittuja asioita pääsi soveltamaan käytännössä, projektiin osallistuminen opetti myös ryhmässä työskentelyn taitoja, ongelmaratkaisutaitoja sekä kielitaitoa. Kilpailussa piti nimittäin olla myös englanniksi esitetty projektin yhteenveto ja esittely. Kilpailussa sai myös paljon uusia tuttavuuksia. Joukkue pääsee edustamaan kesäkuussa Suomea Portugalissa pidettävään kansainväliseen kilpailuun. Sitä ennen satelliitin ominaisuuksia ehtii vielä hioa entistäkin paremmaksi. Toivomme menestystä joukkueelle myös kesäkuussa! CanSat-projektista tulemme julkaisemaan vielä erillisen jutun tässä blogissa.

Satelliittiprojekti keräsi ympärilleen kiinnostuneita.

Kahvi- ja karkkitarjoilu auttoi jaksamaan illan loppuun saakka.

Illan aikana esittäytyi myös Birdlife Keski-Pohjanmaa. Työpisteellä kerrottiin mm. miten netistä pääsee näkemään kevään lintuhavaintoja tai merkitsemään sinne oman havaintonsa. Pisteellä oli myös lintuaiheinen tietovisa, josta parhaat palkittiin.  Kuvassa etualalla Jussi Hannila opastaa kiikaroinnissa.

Reetta ja Saara kertoivat lintuhavainnoistaan Nea Pitkäkankaalle.

Illan aikana järjestettiin myös luonnontiedeaiheinen tietovisa, johon osallistuttiin joukkueittain. Paljon yhdessä oloa ja monipuolista tekemistä riitti illan aikana. Hyvillä mielin siivosimme tiloja illan päätteeksi ja mielessä hahmottuu jo seuraava LUMATEK-ilta ensi syksylle, silloin taas ideoimme kivoja juttuja luonnontieteistä kiinnostuneille.

KSL:n LUMATEK-aineiden opettajat

Lukuvinkkejä kirjastolta

Kirjastonhoitaja Päivi Pajala 

Äidinkielen viimeisen pakollisen kurssin opiskelijoiden kanssa käytiin vierailulla kaupungin kirjastossa osana kurssin nykykirjallisuuden opiskelua. Kirjastonhoitaja Päivi Pajala vinkkasi kurssille sopivaa luettavaa ja halukkaat saivat uusia kirjastokorttinsa. Toivottavasti mahdollisimman moni innostui käyttämään kirjastomme monipuolisia palveluita ja löysi uutta lukuintoa. Kirjasto on alkavaa abivuotta ajatellen hyvä kaveri.

Kirjauutuuksiin tutustumassa

 

Kirjaston palvelut tutuksi ja uusia lukuvinkkejä kuulemassa.

Teksti ja kuvat Milja Rannisto, äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori

Tähtitiedon kurssin tähtiretki Katternö Skywatchersin tukikohtaan 10.3.2022

Tekee itse kullekin hyvää joskus lähteä kohti tuntematonta. Tämä mietelmä kävi mielessä kun kerryttiin bussiin klo 19.00 ja startattiin kohti paikkaa josta kellään mukanaolijalla ei ollut kuin korkeintaan aavistus. Reitti oli kuitenkin selvä: Kasitietä mennään etelään kunnes tulee Katternön muuntaja jonka kohdalta käännytään vasemmalle. 

Bussi pysähtyi matkan päätteeksi pimeällä soratiellä hennosti valaistun kuorma-autotallin pihaan ja ensimmäinen mielikuva oli aavistus että nyt ollaan ajettu harhaan. Haja-asutusalueen pimeys ja hiljaisuus ympäröi meidät. 

Epäilykset kuitenkin karisivat sisälle astuessa. Meitä odotti oikea tähtiedeharrastajien mancave täynnään kaukoputkia ja muita instrumentteja, hyllyittäin kirjallisuutta ja vieläpä välineitä ja työkaluja tutkimuksen tekoon. Oudosti keskellä tallia kuitenkin komeili korokkeellaan silti aggressiivisuutta uhkuva RR-moottoripyörä.

Tallia käyttävä yhdistys ei myöskään jättänyt luonnontieteilijää kylmäksi. Saimme tutustua harrastajatähtitieteeseen oikein viimeisen päälle ja projekteihin joita tästä tallista oli syntynyt sen toimintavuosien mittaan. Ammattilais- ja harrastajatieteentekijät yhdessä olivat tehneet täällä asioita, jotka vetivät kaikkien suun hymyyn ja saivat päät pyörälle. 

Jo paikalla olevaan kirjallisuuteen tutustuminen olisi vienyt tunteja mutta sitten ei olisi ehtinyt katsella tähtiä noin kymmenellä erikokoisella ja -mallisella kaukoputkella saatikka tutkia kaukoputkien ja kameravarustuksen hienouksia, joista riittäisi tarinaa vaikka miten pitkään. Ja vielä jäisi kuulematta tarinat vuosien varrelta joista tuli elävä kuva tähtien tutkimisen iloista ja suruista saavutuksia ja pettymyksiä unohtamatta. Tuntui että jokaiselle kiinnostuneelle oli tarjolla jotakin.

Pari tuntia meni kuin siivillä ja kotimatkalla olivat ajatukset vielä korkealla pilvien päällä. Päällimmäisenä jäi mieleen vanha totuus että parasta matkaan valmistautumista on odottaa odottamatonta. Oudot paikat ja ihmiset pitää kohdata ennakkoluulottomasti ja valmiina kokemaan uutta. Tällaisista kohtaamisista ne jotka kulkevat avoimin mielin palaavat rikkaimpina takaisin. Täällä käydään toistekin - ja vielä monta kertaa.

Erkko Saviaro, matemaattisten aineiden lehtori

Tähtitiedon kurssin tähtiretki to 10.2.

 Tähtiretket ovat aina jännittäviä tapahtumia mutta tähän retkeen oli latautuneena tavallistakin enemmän jännitystä. Bussi oli varattu hyvissä ajoin etukäteen ja pitkäaikainen sääennuste oli aluksi vaikuttanut hyvältä. Torstain lähestyessä sääennuste tarkentui “Illaksi selkenevää” -muotoon ja vaikka talvinen päivätaivas oli ihan pilvessä niin illaksi olivat toiveet selkeästä säästä korkealla.

Iltapäivän edetessä sitten tuli tieto että Mikko P. olikin kotona flunssassa ja tiukkojen koronaohjeiden mukaisesti pysyisi siellä myös, väheni tähtiretken ohjaavien opettajien määrä yhteen. Silläkin tietysti selvittäisiin jos mitään yllättävää ei sattuisi nuotiopaikalla. Kello kävi vääjäämättä kohti bussin lähtöhetkeä koululta klo 19.30. 

Tuntia ennen lähtöä taivas yhtäkkiä selkeni kauttaaltaan ja huikea revontuliloiste läikähti yli koko taivaan. Sillä hetkellä taivaalle tiiraileville oli tarjolla revontuliräiskettä. Valitettavasti suurin osa retkeläisistä taisi olla juuri sillä nimenomaisella hetkellä pakkaamassa reppuunsa iltanuotiovarustusta.

Bussiin astumisessa oli myös erityistä tunnelmaa. Olihan tämä ensimmäinen retki tai edes yhteinen tapahtuma sitten koronan alkamisen. Kaikkia taisi ihan vähän ensin ujostuttaa uusi tilanne ja tiiviisti istuskelu. Matka Vesikarin laavulle oli aika lyhyt ja niin olimmekin koko retkue laavulla aikataulun mukaan klo 20. Taivas oli meren päältä avoin mutta mantereen puolella riekaleiset pilvet peittivät osan tähdistöistä.

Etukäteen tehtyjen suunnitelmien ja kännykkäsovelluksen avulla sitten tähdet alkoivat löytyä ja muutama satelliittikin havaittiin mönkimässä pitkin taivaankantta. Ulkona talviyössä paikallaan seisominen on kylmää touhua ja moni huomasi että opettajan kehotukset lämpimään vaatetukseen olivat ihan kohdallaan. Kuitenkin noin tunnin päästä taivas meni täysin pilveen.

 Sitten oli luontevaa siirtyä tähti-illan toiseen pääohjelmanumeroon eli nuotiolla istuskeluun. eväiden syöntiin ja sosiaaliseen toimintaan. Molemmat onnistuivat opiskelijoilta alun säätämisvaiheen jälkeen ihan mukavasti. Korona-aika oli pahan kerran estänyt vapaamuotoisen seurustelun ja nyt piti alkaa taas opiskelemaan nuotiolla yhdessä oloa. 

Hyvinhän sekin osuus meni, kukaan ei ilmeisesti polttanut itseään, eksynyt tai muuten saanut itselleen tai muille aikaan peruuttamatonta vahinkoa. Kun bussikin tuli vielä ajoissa hakemaan ja kyyditsi meidät takaisin turvaan koulun ovelle, voidaan todeta että reissu oli saatu onnellisesti päätökseen. Onhan niin että  tähtiretki, jolla nähdään yhtäkään tähteä on pidettävä aina onnistuneena.

Erkko Saviaro, matemaattisten aineiden lehtori

 

Kohti syrjimätöntä koulua – opintomatkalla Lissabonissa

Huhtikuun alussa joukko rauhankasvatukselle omistautuneita opettajia ja opiskelijoita suuntasi Rauhankasvatusinstituutin opintomatkalle Portugalin pääkaupunkiin Lissaboniin. Matkan tarkoituksena oli tutustua paikallisiin toimijoihin ja heidän ratkaisuihinsa sosiaalisen inkluusion, osallisuuden ja aktiivisen kansalaisuuden vahvistamiseksi sekä verkostoitua ja työstää tulevia hankkeita antirasistisen työotteen tiimoilta. Pääsimme myös esittelemään Kohti syrjimätöntä koulua-opasta (linkki: https://rauhankasvatus.fi/kohti-syrjimatonta-koulua/ ) suomalaisille, portugalilaisille ja romanialaisille globaalikasvatuskoulutukseen osallistuville opettajille. Opintomatkan punaisena lankana oli antirasismi, jolla tarkoitetaan aktiivista ja tietoista toimintaa kaikkia rasismin muotoja kohtaan sekä inkluusio, jolla tarkoitetaan kaikkien mukaan ottamista yhteisöjen toimintaan. 

Gulbenkian modernin taiteen museossa https://gulbenkian.pt/en/agenda/europa-oxala-2/ tutustuimme Europa Oxala-näyttelyyn, jossa oli esitteillä taidetta taiteilijoilta, joiden juuret ovat entisissä afrikkalaisissa siirtomaissa. Teoksissa käsiteltiin postkolonialismia, rasismia ja syrjinnän muita muotoja sekä niistä vapautumista.  

Kävimme Cascaisin kaupungissa tutustumassa heidän osallistavan budjetoinnin malliinsa, jossa jokaisen koulun opiskelijoita osallistetaan aktiivisesti vaikuttamaan oman koulun ja kouluympäristön kehittämiseen. Jokavuotinen malli toteutetaan vahvassa demokratian hengessä ja opiskelijalähtöisesti. Mallia esittelemässä oli joukko ylpeitä ja innostuneita kaupungin virkahenkilöitä, opettajia ja oppilaita. 

Mais Skillz on lissabonilainen nuorisokeskus, joka pyrkii vahvistamaan nuorten osallisuutta ja sosiaalista inkluusiota erilaisten toimintamuotojen kautta. Keskuksessa järjestetään muun muassa musiikki- ja taidepajoja, läksykerhoja ja vapaata ajanvietettä 6-30-vuotiaille. Keskuksessa työskentelee myös psykologi, joka tarjoaa nuorille ja heidän perheillensä tukea.  

Sää keväisessä Lissabonissa oli viileä, mutta ihmiset ja kohtaamiset sitäkin lämpimämpiä. Uusien ja innostavien ideoiden siivittämänä on hyvä jatkaa yhdenvertaisuuden kehittämistä omassa kotikaupungissa ja –koulussa. 

Pauliina Savolainen 

Uskonnon, elämänkatsomustiedon, filosofian ja psykologian opettaja