Puurojuhla 21.12.

 Keskiviikkona kokoonnuimme viettämään odotettua puurojuhlaa juhlasaliin. Tunnelma oli iloisen jouluinen ja opettajat ja opiskelijat olivat valmistelleet ohjelmanumeroita huolella hyvissä ajoin ennen juhlaa. Nyt oli aika viettää hetki yhdessä ennen joululomalle vetäytymistä.

Akseli Kuusinen ja Ville Ikola juonsivat juhlan.

Musiikin opettajamme Henna-Maria Harju yhdessä Joona Lehtimäen, Niilo Prescottin ja Kaisla Tuomisen (piano) kanssa säestivät juhlan yhteislauluja.

Juhlassa nähtiin myös opettajien ja opiskelijoiden tekemiä hauskoja videoita.

Eräs ohjelmanumero oli biisikärpänen, jossa biisiä pitää osata jatkaa laulamalla katkaistusta kohdasta eteenpäin. 

Tyttöjen muodostama Tiikerit-joukkue oli ilmiömäisen hyvä ja korjasi kisassa täyden pistepotin.

Hyvää vastusta tarjosi poikien Karvaset-joukkue.

Opettajien kokoonpano soitti vanhan joululaulun O Come All Ye Faifhful.

Viimeisen yhteislaulun aikana itse Joulupukki yllätti saapumisellaan ja heitteli karkkeja yleisölle.

Juhlamme oli humoristinen, lämmin ja hauska. Kiitokset kaikille ohjelmanumeroihin osallistuneille ja niitä valmistelleille niin opettajille kuin opiskelijoille.

Rauhallista joulun aikaa kaikille. Nyt vietämme ansaittua lomaa ja palaamme virkistyneenä aloittamaan kevätlukukauden maanantaina 9.1.2023.

Itsenäisyys - ja ylioppilasjuhla 5.12.2022

 Maanantaina 5.12. juhlimme Suomen 105. itsenäisyyspäivää ja syksyn uusia ylioppilaita. Koska opiskelijamäärämme on niin suuri, järjestimme ensimmäisen vuoden opiskelijoille oman itsenäisyysjuhlan aamulla ja myöhemmin päivällä juhlimme itsenäisyyden teeman alla uusia ylioppilaita, jolloin juhlassa olivat ylioppilaiden ja heidän läheistensä lisäksi mukana toisen ja kolmannen vuoden opiskelijat.

Molemmat juhlat alkoivat arvokkaasti Suomen lipun saapumisella Finlandia-hymnin soidessa.

Lippuvartiossa Iiris Perälahti, Sofia Saartola ja Pyry Saariaho.

Lukion kuoro esitti kummassakin juhlassa Finlandian.

Aamun juhlassa juhlapuheen piti historian ja yhteiskuntaopin lehtori Pekka Kauppi.

Seuraavassa otteita Kaupin juhlapuheesta:

Joka vuosi itsenäisyyspäivän puheissa korostetaan kuinka itsenäisyyttämme ei saa ottaa itsestäänselvyytenä. Sen eteen on tehty niin suuria uhrauksia kuin kansakunnalta voi vaatia. Kysymys siitä, mitä jos maamme olisi miehitetty jatkosodassa  - millainen olisi ollut tulevaisuutemme, on aiheellinen. Mannerheim sanoi Hitlerille kesällä -44 että Saksa on niin suuri kansa että se sodan hävittyyäänkin säilyy, mutta me olemme niin pieni, että me katoamme maan päältä.

Meitä ei miehitetty, me emme kadonneet vaan kasvoimme maailman parhaaksi maaksi. Kansakunnan uhraukset eivät rajoitu suunnattomiin ponnistuksiin sota-aikana. Jokainen sukupolvi on kantanut kortensa kekoon. On raivattu, rakennettu, rakastettu, muutettu, opiskeltu, hoidettu, viljelty – mitä kaikkea nyt hyvän elämän rakentaminen vaatii.  Tänä päivänä me suomalaiset olemme etuoikeutetussa asemassa tässä maailman järjestyksessä. Etuoikeus tuo vastuuta. Katseemme kohdistuu veljeskansaamme Ukrainaan. 
...

Tänä vuonna Suomi on muun Euroopan tavoin osallistunut merkittävästi Ukrainan sotaponnistelujen tukemiseen. Niin kuin sodan alettua yleisesti todettiin. On parempi pysäyttää venäjän tankit Kiovan porteille, kuin omille rajoillemme. Suhteessa oman kansantalouden kokoon Suomi on ollut ihan kärkimaita tukijana. Sota Ukrainassa on monin tavoin muistuttanut meitä omista kohtalon hetkistämme. Kun presidentti Zelenskyi puhui viime keväänä Suomen eduskunnalle hän vetosi kokemuksiimme talvisodassa. Kohtalon yhteytemme ei ole pelkästään se, että venäjä yrittää tai on yrittänyt valloittaa maamme. Osana Neuvostoliittoa joutuivat ukrainalaiset tuomaan taistelijansa kaukaiseen, pimeään ja kylmään Suomeen talvella -39 ja -40. Kuuluisassa Raatteentien taistelussa suomalaiset sitten tuhosivat neuvostoarmeijan 44. ukrainalaisdivisioonan. Muistona tästä Raatteentien varrella on ukrainalaisten kaatuneiden muistomerkki, jossa lukee “Miekat taotaan auran teriksi. Yksikään kansa ei kohota miekkaa toista vastaan.”

Neuvostoliiton romahdettua 1990-luvun alussa Suomi haki EU:n jäseneksi – tavoitteenamme lisätä turvallisuutta, kasvattaa taloutta - jäsenyys avautui vuonna 1995. Meille se tarkoitti lopullisesti pesäeroa venäjään, puolueettomuuden loppua. Olimme puolemme valinneet. Neuvostoliiton hajoaminen tarkoitti lopulta myös itsenäisyyden saavuttamista Ukrainalle. Samalla kun Suomi toipui 1990-luvun alun lamasta ja lopulta ennen näkemättömän kasvun ajan Nokian siivittämänä, niin Ukraina ei löytänyt polkuaan. Neuvostoaikana pitkälle yhteiskuntaan juurtunut korruptio, varallisuuden keskittyminen harvoille ei nostanut maata kasvun uralle. Mutta nuorissa kyti palo paremman yhteiskunnan rakentamiseen. Heille parempi tulevaisuus tarkoitti yhtä lailla kuin meille syvenevää yhteistyötä lännen kanssa, jopa EU-jäsenyyden hakemista. Vuonna 2004 Ukrainassa puhkesi niin kutsuttu Oranssi vallankumous. Se oli nuorten kapina. Vallankumouksen seurauksena lisääntynyt kansanvalta ja eliitin vallan kaventuminen johti venäjällä pelkoon Ukrainan luisumisesta ulos sen vaikutuspiiristä. Lopputulos tälle on nyt nähtävissä. Presidentti Sauli Niinistön sanoin ”naamiot on riisuttu”.

Arvoisat ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat. Palaan alkuun ja totean. Älkäämme ottako itsenäisyyttämme itsestäänselvyytenä. Kasvakaa osaksi kansalaisyhteiskuntaa, jossa jokainen meistä haluaa olla rakentamassa parempaa Suomea tuleville sukupolville. Ja, mitä siinä ukrainalaisten sotilaiden muistomerkissä luki. Siinä luki ”Miekat taotaan auran teriksi. Yksikään kansa ei kohotta miekkaa toista vastaan”. Tuollaista maailmaa emme koskaan saa, mutta sellaisen Suomen me saamme, ”joka meitä vastaan miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu”.  Arvoisat nuoret. Olemme kohta Nato-maa. Se tarkoittaa sitä, että emme ole enää yksin, jos koittaa sodan aika. Mutta se ei tarkoita sitä, että meillä olisi yhtään varaa tinkiä maanpuolustustahdostamme tai puolustusvoimiemme iskukyvystä. Kenraali Adolf Ehrnroothin sanoin ”Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa”.

Toivotan mitä juhlavinta itsenäisyyspäivää kullekin.

Ylioppilasjuhlan juhlapuheen piti sivistysjohtaja Terho Taarna.

Seuraavassa ote Taarnan juhlapuheesta:
...
 Maailma on kuitenkin viime vuosikymmeninä ja etenkin viime vuosina muuttunut merkittävästi. Te ylioppilaat valmistutte maailmaan, jossa läsnä ovat edelleen nopea maailmanlaajuinen väestönkasvu ja eriarvoisuus, globaali ilmastonmuutos, sodat ja muut poliittiset konfliktit, maailmanlaajuiset pandemiat. Kaikki vaikeita ongelmia voitettaviksi, mutta joiden edessä ei ole syytä lannistua. Kaikkein hankalimmat ongelmat voidaan ratkaista vain yhdessä ja yhteistyöllä. Tämä pätee niin kansainvälisellä, kansallisella kuin henkilökohtaisellakin tasolla.

Itsenäisyys ei enää tarkoita pärjäämistä itse ilman vieraan apua, vaan pikemminkin verkostoitumista muiden, yhdenvertaisten toimijoiden kanssa. Sen sijaan, että toimisimme vain yksin, voimme toimia yhdessä toisiamme hyödyttäen. Valtiollisesti Suomen tänä vuonna jättämä hakemus Pohjois-Atlantin puolustusliiton jäseneksi voidaan nähdä esimerkkinä tästä. Aika näyttää osoittautuuko se samalla lailla oikeaksi päätökseksi, kuin itsenäisyysjulistuksen hyväksyminen aikanaan.

Yhteistyön rinnalla korostuu myös yhteisvastuu, jota suomalaiset ovat tunteneet esimerkiksi jo sota-aikoinakin. Oma isoäitini oli syntynyt Venäjän vallan aikana Suomen suuriruhtinaskunnassa, kokenut noin 15-vuotiaana nuorena Suomen itsenäistymisen ja nähnyt läheltä sitä seuranneen sisällissodan ja myöhemmin elänyt yksinhuoltajana myös toisen maailmansodan aikaiset maamme sodat. Hän kannatti aina sovintoa ja yhteistyötä. Löysin hänen arkistostaan 1940-luvulla kirjoitetun itsenäisyyspäivä-aiheisen runon, josta yhteisvastuu käy ilmi ja jolla haluan tässä tervehtiä teitä uusia ylioppilaita:

Taas lippumme salkoihin kohoaa
täällä Pohjolan taivaan alla.
Siniristi uljaasti hulmuaa,
sen arvo on korkealla.

 Jos näkisi nälkää, köyhyyttäkin
ja itkisi huomisen huolta,
tämä maa ois sittenkin rakkahin,
tämän maan me pidämme puolta.

 Jos löisimme arpaa uhrista,
pois ketään ei annettaisi,
ja taistelut, mitä ne lienevätkin,
me yhdessä taisteltaisi.

 Jos lyökin tuulet ja tuiskut vastaan
ja jos joku on jääräpäinen,
niin Suomi-äiti suojelee lastaan,
kun kansa on yhtenäinen.                                                              

                                                   Ester Taarna

 Lukio-opintojen aika on yksi parhaista elämänvaiheista. Siihen liittyy kasvavaa vapautta ja vastuuta itsestä, aikuistumista, valmistautumista jatko-opintoihin, joillakin ehkä muutto pois lapsuudenkodistakin. Loppuun suoritetut lukio-opinnot ja ylioppilastutkinto ovat aina hieno saavutus opintiellä ja haluankin onnitella teitä lukio-opinnoistanne ja suorittamastanne ylioppilastutkinnosta! Samalla välitän onnittelut myös perheillenne ja läheisillenne, joilta uskoakseni olette saaneet opinnoissanne tukea samoin kuin opiskelukavereilta, opettajilta ja varmasti monilta muiltakin. Myös he kaikki ansaitsevat tänään tässä hetkessä kiitoksen.

Uusi elämänvaihe odottaa teitä tämän jälkeen, kun lukio jää nyt taakse. Haluankin kannustaa teitä uusia ylioppilaita yhteistyössä ja yhteis-vastuullisesti kohtaamaan tulevia haasteita. Samalla haluan toivottaa teille menestystä mahdollisissa jatko-opinnoissanne ja tulevissa työtehtävissänne sekä onnea elämässä!

 Ja ihan kaikille, koko juhlayleisölle haluan toivottaa hyvää itsenäisyyspäivää sekä tulevaa joulunaikaa!

Josefiina Kauppinen, Ville Ikola, Enna Siiriä, Matilda Björkbacka, Jenny-Maria Store (sello) ja Milo Vähäsarja (kitara) esittivät lausunta- ja musiikkiesityksen Minun Suomeni (tekijät  Tuisku, Sarriola, Jurek, Mikkola ja Kiiskinen)

Minun Suomeni on isänmaa rajaton

Ei oo me ja ne muut

Vaan taivaalla kuu joka loistaa kaikille

Minun Suomeni on kesäyö loputon

Ranuanjärvellä saa isän kaa kalastaa

Lapsen mieli ikuinen

Sitä kun ajattelen, minä ymmärrän sen

Kaikki muuttuu, ja me mukana sen

Minun Suomeni on tähtitaivaan alla

Minun Suomeni on missä kuljenkaan

Ja sen löysin kun mä itkin ikävääni maailmalla

Minun Suomeni on kaunein päällä maan

Minun Suomeni on leipäjono loputon

Ei kaikille saa elämää ihanaa

Täällä töissä raadetaan

Minun Suomeni on vielä suvaitsematon

Vieläkin vaikeaa täällä on tunnustaa

Ketä oikein rakastaa

Tätä kun katselen, kaikkee ymmärrä en

Oonko riittävän suomalainen

Minun Suomeni on tähtitaivaan alla

Minun Suomeni on missä kuljenkaan

Ja sen löysin kun mä itkin ikävääni maailmalla

Minun Suomeni on kaunein päällä maan

Minun Suomeni on kaunein päällä maan

Rehtori Markku Anttila piti ylioppilasjuhlapuheen, 

jonka jälkeen oli vuorossa ylioppilaiden todistusten jako ja lakitus.

Rehtori totesi puheessaan muun muassa seuraavaa:

Juhlimme Kokkolan suomalaisessa lukiossa tänään Suomen itsenäisyyttä - kuudentena päivänä joulukuuta 1917 suomen eduskunta antoi itsenäisyysjulistuksen. tuosta päivästä vakiintui sittemmin Suomen itsenäisyyspäivä.

Maamme itsenäisyys ei ole ollut itsestäänselvyys. Meillä on ollut vaikeita aikoja historiassamme. Meillä on kiittäminen kaikkia niitä monissa sukupolvissa, jotka ovat antaneet osan nuoruudestaan tai elämästään puolustaessaan Suomea.

Emme ole kuitenkaan pelkästään puolustaneet Suomea. Olemme myös rakentaneet maatamme vuosien saatossa. Tuon työn tuloksena Suomesta on kehittynyt yksi menestyneimmistä hyvinvointivaltioista. Tuo työ mahdollistaa, että saamme elää tänään Suomessa vapaana ja turvallisessa maassa – meillä on terveydenhoito, voimme tehdä työtä ja opiskella – ja pitää huolta lähimmäisistämme ja toisistamme.

Lukiot ovat ottaneet tavakseen juhlia syksyn ylioppilaita itsenäisyysjuhlallisuuksien yhteydessä. Se on hieno ja kaunis tapa kunnioittaa uusia ylioppilaita. Meillä on myös ilo juhlistaa tänään Kokkolan suomalaisen lukion uusia ylioppilaita.

Äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Nina Aro lausui juhlassa 

Elina Salmisen runon Jokainen päivä on riski. 

- -

mutta juuri riskin rinnalla
viihtyy myöskin mahdollisuus

mahdollisuus tulla ehjäksi
mahdollisuus tulla rakastetuksi
- -
- - jokainen päivä on iso riski
ja sitäkin suurempi mahdollisuus

Tänäkin vuonna Vapauden viestikapulan luovuttivat abiturientit toisen vuoden opiskelijoille. 

Vasemmalta lukien Akseli Kuusinen, Ansa Rekilä, Patrik Keränen ja Kerttu Backman.

Kokkolan suomalaisen lukion syksyn 2022 uudet ylioppilaat, paljon onnea!

Ylioppilaan puheen piti Emma Kangasvieri.

Emma siteerasi puheessa Vexi Salmen laulun sanoja:

 "Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille."

Emma kiitti puheessaan lukiotamme kouluksi, jossa opiskelijoiden mielipiteitä kuunnellaan ja arvostetaan, ja jossa opiskelijat ovat enemmän joukkuetovereita kuin kilpailijoita keskenään. Puheensa lopussa hän siteerasi: Jos elämässä haluaa kiirehtiä, on mentävä yksin. Jos sen sijaan haluaa päästä pitkälle, on mentävä yhdessä. Yksin emme olisi tähän asti päässeet.

Lukio kiittää ja toivottaa hyvää itsenäisyyspäivää.

Lasten- ja nuorten oikeuksien viikko 14.- 20.11.

Lukiollemme saapui lasten ja nuorten oikeuksien viikolla ilon ja toivon lähettiläs Wilson Kirwa. Monelle Kirwa on tuttu urheilusta, onhan vieraamme moninkertainen Suomen mestari ja edustanut Suomea menestyksekkäästi Euroopan mestaruuskisoissa ja maailmanmestaruuskilpailuissa juoksun keskimatkoilla. Kirwa on myös kirjoittanut yksitoista satukirjaa, vaikka hän kertoi, että hänelle oli sanottu, ettei se olisi mahdollista.  

Saimme lahjaksi kolme Wilsonin kirjoittamaa lastenkirjaa sekä Wilsonin nimeä kantavan kahvipaketin.

Kaikki tilaisuuteen tulijat saivat tsemppitervehdyksen Wilsonilta.

Wilson muisteli omaa lapsuuttaan Keniassa ja ensikokemuksiaan Suomesta. 

Wilson muistutti meitä kuulijoita rohkeudesta yrittää ja kokeilla uusia asioita itseensä uskoen.

Kirwa kertoi monia tapahtumia elämästään, johon on tähän mennessä kertynyt paljon niin sanottuja mahdottomia tapahtumia. Esimerkillään hän tahtoi muistuttaa nuoriamme, että kaikki on mahdollista. Jokaisen täytyy vain uskoa siihen, mikä on itselle tärkeää, ja yrittää tehdä asioita, jotka vievät tavoittelemiaan asioita kohti.  

Samalla jokaiselle kuuntelijalle tuli selväksi, mikä elämässä on tärkeää. Wilson pitää tärkeänä yhteisöllisyyttä ja ilojen ja surujen jakamista. Kukaan ei ole yksin mitään. Hän elää jokaisen päivän niin, että haluaa tuoda muille hyvää ja jakaa itseltään muille. Toisten ilo ja onnistuminen ei ole itseltä pois. Saimme kuulla myös Wilsonin isän opetuksen: Jos kaadut päivän aikana yhdeksän kertaa, nouset saman päivän aikana yhdeksän kertaa ylös. Epäonnistuminen ei ole siis häpeä, eikä välteltävä asia. Jokainen epäonnistuu, mutta elämä jatkuu. On hyvä kuitenkin oppia epäonnistumisistaan.  

Wilson myös muistuttaa jokaista huolehtimaan toisista, ketään ei saa jättää yksin. Yhdessä olemme enemmän. Wilsonin tapaaminen jätti nuoriin kuulijoihimme vahvan jäljen.  

 

Yhteiskuvia otettiin paljon muistoksi kohtaamisesta.

Opiskelijakunnan puheenjohtaja Akseli Kuusinen ja opiskelijakunnan ohjaava opettaja Nina Aro juonsivat musiikkitapahtuman.

Keskiviikkona lukiomme ykkös- ja kakkosluokkalaisille järjestettiin päivän piristykseksi musiikkitapahtuma, jossa esiintyi koulumme yhtye Amazing Fourteen. Yhtye esitti taitavasti Rosa Linnin Snap-kappaleen ja Lady Gagan Swallow-kappaleen. Samalla kuultiin lasten oikeuksien sopimuksesta ja Unicefin toiminnasta, sekä esiteltiin Kokkolan nuorisovaltuuston toimintaa. Ruokailun yhteydessä tarjottiin kahvit ja munkit opiskelijoillemme Kokkolan kaupungin myöntämällä osallistava budjetointi -rahalla aiemmin tehdystä kyselystä opiskelijoilta saadun vastauksen perusteella. Tunnelma tapahtumassa oli lämmin ja iloinen.   

Koulumme yhtye Amazing Fourteen.

Neean päivä Shaking up Tech - tapahtumassa Oulussa

Osallistuin lokakuussa Shaking up Tech -tapahtumaan Oulun yliopiston kampuksella. Tapahtuman tarkoituksena on innostaa tyttöjä ja muun sukupuolisia tekniikan alojen pariin. Taphtumassa pääsee tutustumaan erilaisiin tekniikan ja luonnontieteellisten alojen pariin workshoppien ja luentojen kautta. Tapahtumaa järjestivät tänä syksynä lokakuussa Lut-, Aalto- ja Oulun yliopisto kampuksillaan. 

Päivä alkoi klo 9:00 aamiaisella yliopiston kahvilassa. Saimme ilmoittautumisen yhteydessä kulkukortit, joissa luki päivän työpajat. 

Ensimmäinen ohjelmanumero oli innostavat puheenvuorot. Tänä syksynä puhujina olivat toimitusjohtaja Mari Tenhunen, Ouran Head of Future Physiology Heli Koskimäki, tutkijatohtori Fanny Vainionpää sekä Oulun yliopiston dekaani Mirja Illikainen. Jokainen vuorollaan kertoivat mm. hiukan urastaan ja mitä heidän työ pitää sisällään. Lempipuhujani oli Heli Koskimäki, joka osasi kertoa työstään hyvin mielenkiintoisesti ja hauskasti. Hän mm. näytti meille kuvan Oura-sormuksen keräämästä datasta, joka kertoi käyttäjien sykkeistä vuoden aikana. 

Puheenvuorojen jälkeen oli lounas ja hiukan luppoaikaa. Luonaan yhteydessä tutustuin erääseen helsinkiläiseen tyttöön ja kävimme syömisen jälkeen seikkailemassa vähän kampuksella, mm. kirjastossa.  

Seuraavaksi olikin vuorossa kauan odotetut työpajat! Ensimmäisenä minulla oli koneoppimis-paja, jossa pääsimme ajamaan yliopisto-opiskelijoiden rakentamilla ja koodaamilla robottiautoilla rataa. Alun perin olisimme saaneet koodata autot ennen ajamista, mutta siihen ei valitettavasti riittänyt aika.  

Toisena työpajana minulla oli koodaaminen. Saimme rakentaa laitteet itse ja koodata ohjekirjan mukaisesti. Koodasimme ne mm. tekemään erilaisia ääniä, tunnistamaan, millä korkeudella käsi on ja vaihtamaan ledien värejä.

Messuilla oli paljon nähtävää: mm. erilaisia yrityksiä kertomassa toiminnastaan sekä yliopiston kiltojen pisteitä. Omat lempparipisteet olivat Nokian sekä Sik:in pisteet. Nokian edustaja oli ottanut mukaansa VR-lasit, joilla pääsi katsomaan jääkiekkoharjoituksia eri suunnista areenaa - ihan sika siistiä! Lasien poisoton jälkeen oli hetken jännä fiilis, koska jääkiekkopelaajat ja ympäristö tuntuivat niin todelliselta. Sik:in eli sähköinsinöörikiltan piste valikoitui lemppariksi, koska olen kiinnostunut kyseisestä koulutuksesta. Pääsin kyselemään opiskelijoilta opintoihin liittyen hyvin monipuolisesti ja sain vastaukset kaikkiin kysymyksiini. 

Tapahtuma päättyi messuihin seiskan maissa, mutta pääsimme pyynnöstä pienellä porukalla näkemään FabLabin tilat kampuksella. Löytyi 3D-tulostinta, elektroniikkapajaa ja ties mitä. Ja kirsikkana kakun päälle: FabLabin tilat ovat aina avoinna Oulun yliopiston opiskelijoille. ”Ei tarvitse juottaa lieden äärellä pimeinä tunteina”, kuten eräs opiskelija kertoi. 

Oli ihan mahtava ja opettavainen päivä, jota kyllä suosittelen kaikille lämpimästi. Pääsin tutustumaan samanhenkisiin ihmisiin ja oppimaan uutta tekniikasta. Pidän edelleenkin tapahtumassa tapaamieni tyttöjen kanssa yhteyttä - ei siis mikään turha tapahtuma. Vielä ei ole julkaistu seuraavaa päivämäärää tapahtuman jatkolle, mutta kun se julkaistaan, kannattaa ehdottomasti ilmoittautua! Jos edes hitusen luonnontieteet tai tekniikka kiinnostaa, on tapahtuma sinua varten.

Neea O.

LUMATEK-tapahtuma 3.11.

 Lukiolla järjestettiin 3.11. LUMATEK-tapahtuma, joka kokosi yhteen lukiomme luonnontieteen ja teknologian erityislinjan opiskelijat sekä maakunnan luonnontieteistä kiinnostuneita opiskelijoita. Alussa oli yhteistä ohjelmaa luennon ja yritysesittelyiden muodossa ja illalla oli tarjolla erilaisia työpajoja, joista seuraavassa tarkemmin. Tapahtumaa sponsoroivat Kokkolan Prisma ja Citymarket sekä valtakunnalliset kehittämistehtävät Harppi ja Jälki. 

Kuuntelimme etänä Helsingin yliopiston matematiikan professori Samuli Siltasen luennon tomografia- eli viipalekuvauksesta. Hän esitti kuulijoille kuva-arvoituksia, joissa saimme arvata minkä muotoinen objekti kuvattaessa antaa oheisen muotoisen funktion. 

Seuraavaksi ohjelmassa oli yritysesittelyjä, tässä vuorossa Umicore Finland Oy:n HR asiantuntija Henna Rissanen, laboratoriopäällikkö Sofia Höglund ja laborantti Meja Prest. He kertoivat myös urapoluistaan jakoulutuksestaan.

Ohjelmistoyritys Sofwave Oy:stä paikalla olivat Karwan Ibrahim ja Eetu Luokkala.

Kongsberg Maritime Oy:n vesijettien valmistuksesta ja omista urapoluista ja työpäiviensä kuluista olivat kertomassa Satu Koivisto ja Tuomo Tolonen.

Kun vatsat oli täytetty pizzoilla, olikin aika siirtyä työpajoihin. Tässä Sphero Bolt ohjelmoitavia robottipalloja, joita yliopistokeskus Chydeniuksesta oltiin ohjaamassa. Palloille oli rakennettu rata, jota pitkin pallo tuli kuljettaa niin ettei se kosketa radan reunoja. Pallolle tuli valita sopiva nopeus ja kääntökulma.

Biologian työpajassa oli mm. lajintunnistusta ja mielenkiintoisia kysymyksiä, joihin sai vastata tietovisan muodossa.

Fysiikan opettaja Erkko Saviaro kertoi Euroopan avaruusjärjestö ESA:n ns. tölkkisatelliittiprojektista, johon lukiomme osallistuu jo toista kertaa. 

Myös shakki ja muut perinteiset lautapelit kiinnostivat.

Tässä ratkotaan porukalla matematiikan pakopeliä.

Aulassa oli mahdollista esimerkiksi 3D-suunnitella ja laser-leikata tarroja, tulostaa avaimenperiä tai jääkaappimagneetteja Oulun yliopiston FabLab-pisteellä. FabLab oli lukiolla koko viikon ja järjesti opiskelijoille avoimia työpajoja.

Tähtitieteestä kiinnostuneille oli tarjolla Katternö Skywatchersin työpaja.

Keskipohjanmaan LUMA-keskus Pentti Impiön johdolla esitteli sovellusta, joka tunnistaa viitasammakon äänen kerätystä laajasta äänidatasta.

 Mielenkiintoista tekimistä riitti kaikille ja nuoret viihtyivät pitkälle iltaan työpajoissa. Lämpimät kiitokset vielä kaikille esiintyjille sekä tukijoillemme. LUMA-aineiden opettajatiimillä haluamme jatkaa näiden teemapäivien tarjontaa ja nuorten innostamista tekniikan ja luonnontieteiden pariin.

Abien TJ100 päivä

 Torstaina 27.10.2022 vietettiin lukiolla TJ100-päivää, jolloin abiturientit juhlistavat koulutaipaleen viimeisten sadan päivän laskennan alkamista. Abit laskeutuivat päivään rennosti yöpukimissaan. Päivä alkoi koulupsykologi Roosa Di Baldon luennolla itsemyötätunnosta, jonka avulla voi ymmärtää muita ihmisiä paremmin samalla kun ymmärtää omaa toimintaansa. 

Luentoa seuraamassa

Koko koulun opiskelijat olivat mukana päivän vietossa joko osallistumalla vuosiluokkien väliseen koripalloturnaukseen tai seuraamalla pelejä ja kannustamalla oman vuosiluokkansa joukkuetta. Turnauksessa pelasivat ykköset vastaan kakkoset, kakkoset vastaan kolmoset ja lopuksi kolmoset vastaan ykköset. Turnauksen voittajaksi selviytyi peleissä yhteen laskettujen pisteiden perusteella kolmosten eli abien joukkue.  Kakkosten joukkue voitti molemmat pelaamansa pelit. Onnea voittajille! Lopuksi pelattiin turnauksessa opettajat vastaan abit -näytösottelu. 

Abien joukkue

Turnauksen väliajalla jaettiin Liikkuva koulu -viikon porraskilpailun palkinnot seuraaville osallistujille: Eeva Hietamäki, Julia Hylkilä ja Ville Välipakka ja Akseli Kuusinen. 

Peiliä tuomaroi taitavasti ja reilusti Jussi Nyström, joka oli vaikuttunut turnausta seuraavien katsojien määrästä. Koripallo on mielenkiintoinen ja vauhdikas laji, joka on viime aikoina menettänyt katsojia. Toivottavasti turnaus innostaa uusia pelaajia ja seuraajia lajin pariin. 

Tässä iloinen opettajien joukkue

TJ100-päivä huipentui abien pitsatilauksen saavuttua. Tästä on hyvä jatkaa vielä viimeiset päivät opettajien oppitunneilla. Oppiminen yhdessä on aina mukavampaa kuin yksin pakertaminen.