Itsenäisyys - ja ylioppilasjuhla 5.12.2022

 Maanantaina 5.12. juhlimme Suomen 105. itsenäisyyspäivää ja syksyn uusia ylioppilaita. Koska opiskelijamäärämme on niin suuri, järjestimme ensimmäisen vuoden opiskelijoille oman itsenäisyysjuhlan aamulla ja myöhemmin päivällä juhlimme itsenäisyyden teeman alla uusia ylioppilaita, jolloin juhlassa olivat ylioppilaiden ja heidän läheistensä lisäksi mukana toisen ja kolmannen vuoden opiskelijat.

Molemmat juhlat alkoivat arvokkaasti Suomen lipun saapumisella Finlandia-hymnin soidessa.

Lippuvartiossa Iiris Perälahti, Sofia Saartola ja Pyry Saariaho.

Lukion kuoro esitti kummassakin juhlassa Finlandian.

Aamun juhlassa juhlapuheen piti historian ja yhteiskuntaopin lehtori Pekka Kauppi.

Seuraavassa otteita Kaupin juhlapuheesta:

Joka vuosi itsenäisyyspäivän puheissa korostetaan kuinka itsenäisyyttämme ei saa ottaa itsestäänselvyytenä. Sen eteen on tehty niin suuria uhrauksia kuin kansakunnalta voi vaatia. Kysymys siitä, mitä jos maamme olisi miehitetty jatkosodassa  - millainen olisi ollut tulevaisuutemme, on aiheellinen. Mannerheim sanoi Hitlerille kesällä -44 että Saksa on niin suuri kansa että se sodan hävittyyäänkin säilyy, mutta me olemme niin pieni, että me katoamme maan päältä.

Meitä ei miehitetty, me emme kadonneet vaan kasvoimme maailman parhaaksi maaksi. Kansakunnan uhraukset eivät rajoitu suunnattomiin ponnistuksiin sota-aikana. Jokainen sukupolvi on kantanut kortensa kekoon. On raivattu, rakennettu, rakastettu, muutettu, opiskeltu, hoidettu, viljelty – mitä kaikkea nyt hyvän elämän rakentaminen vaatii.  Tänä päivänä me suomalaiset olemme etuoikeutetussa asemassa tässä maailman järjestyksessä. Etuoikeus tuo vastuuta. Katseemme kohdistuu veljeskansaamme Ukrainaan. 
...

Tänä vuonna Suomi on muun Euroopan tavoin osallistunut merkittävästi Ukrainan sotaponnistelujen tukemiseen. Niin kuin sodan alettua yleisesti todettiin. On parempi pysäyttää venäjän tankit Kiovan porteille, kuin omille rajoillemme. Suhteessa oman kansantalouden kokoon Suomi on ollut ihan kärkimaita tukijana. Sota Ukrainassa on monin tavoin muistuttanut meitä omista kohtalon hetkistämme. Kun presidentti Zelenskyi puhui viime keväänä Suomen eduskunnalle hän vetosi kokemuksiimme talvisodassa. Kohtalon yhteytemme ei ole pelkästään se, että venäjä yrittää tai on yrittänyt valloittaa maamme. Osana Neuvostoliittoa joutuivat ukrainalaiset tuomaan taistelijansa kaukaiseen, pimeään ja kylmään Suomeen talvella -39 ja -40. Kuuluisassa Raatteentien taistelussa suomalaiset sitten tuhosivat neuvostoarmeijan 44. ukrainalaisdivisioonan. Muistona tästä Raatteentien varrella on ukrainalaisten kaatuneiden muistomerkki, jossa lukee “Miekat taotaan auran teriksi. Yksikään kansa ei kohota miekkaa toista vastaan.”

Neuvostoliiton romahdettua 1990-luvun alussa Suomi haki EU:n jäseneksi – tavoitteenamme lisätä turvallisuutta, kasvattaa taloutta - jäsenyys avautui vuonna 1995. Meille se tarkoitti lopullisesti pesäeroa venäjään, puolueettomuuden loppua. Olimme puolemme valinneet. Neuvostoliiton hajoaminen tarkoitti lopulta myös itsenäisyyden saavuttamista Ukrainalle. Samalla kun Suomi toipui 1990-luvun alun lamasta ja lopulta ennen näkemättömän kasvun ajan Nokian siivittämänä, niin Ukraina ei löytänyt polkuaan. Neuvostoaikana pitkälle yhteiskuntaan juurtunut korruptio, varallisuuden keskittyminen harvoille ei nostanut maata kasvun uralle. Mutta nuorissa kyti palo paremman yhteiskunnan rakentamiseen. Heille parempi tulevaisuus tarkoitti yhtä lailla kuin meille syvenevää yhteistyötä lännen kanssa, jopa EU-jäsenyyden hakemista. Vuonna 2004 Ukrainassa puhkesi niin kutsuttu Oranssi vallankumous. Se oli nuorten kapina. Vallankumouksen seurauksena lisääntynyt kansanvalta ja eliitin vallan kaventuminen johti venäjällä pelkoon Ukrainan luisumisesta ulos sen vaikutuspiiristä. Lopputulos tälle on nyt nähtävissä. Presidentti Sauli Niinistön sanoin ”naamiot on riisuttu”.

Arvoisat ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat. Palaan alkuun ja totean. Älkäämme ottako itsenäisyyttämme itsestäänselvyytenä. Kasvakaa osaksi kansalaisyhteiskuntaa, jossa jokainen meistä haluaa olla rakentamassa parempaa Suomea tuleville sukupolville. Ja, mitä siinä ukrainalaisten sotilaiden muistomerkissä luki. Siinä luki ”Miekat taotaan auran teriksi. Yksikään kansa ei kohotta miekkaa toista vastaan”. Tuollaista maailmaa emme koskaan saa, mutta sellaisen Suomen me saamme, ”joka meitä vastaan miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu”.  Arvoisat nuoret. Olemme kohta Nato-maa. Se tarkoittaa sitä, että emme ole enää yksin, jos koittaa sodan aika. Mutta se ei tarkoita sitä, että meillä olisi yhtään varaa tinkiä maanpuolustustahdostamme tai puolustusvoimiemme iskukyvystä. Kenraali Adolf Ehrnroothin sanoin ”Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa”.

Toivotan mitä juhlavinta itsenäisyyspäivää kullekin.

Ylioppilasjuhlan juhlapuheen piti sivistysjohtaja Terho Taarna.

Seuraavassa ote Taarnan juhlapuheesta:
...
 Maailma on kuitenkin viime vuosikymmeninä ja etenkin viime vuosina muuttunut merkittävästi. Te ylioppilaat valmistutte maailmaan, jossa läsnä ovat edelleen nopea maailmanlaajuinen väestönkasvu ja eriarvoisuus, globaali ilmastonmuutos, sodat ja muut poliittiset konfliktit, maailmanlaajuiset pandemiat. Kaikki vaikeita ongelmia voitettaviksi, mutta joiden edessä ei ole syytä lannistua. Kaikkein hankalimmat ongelmat voidaan ratkaista vain yhdessä ja yhteistyöllä. Tämä pätee niin kansainvälisellä, kansallisella kuin henkilökohtaisellakin tasolla.

Itsenäisyys ei enää tarkoita pärjäämistä itse ilman vieraan apua, vaan pikemminkin verkostoitumista muiden, yhdenvertaisten toimijoiden kanssa. Sen sijaan, että toimisimme vain yksin, voimme toimia yhdessä toisiamme hyödyttäen. Valtiollisesti Suomen tänä vuonna jättämä hakemus Pohjois-Atlantin puolustusliiton jäseneksi voidaan nähdä esimerkkinä tästä. Aika näyttää osoittautuuko se samalla lailla oikeaksi päätökseksi, kuin itsenäisyysjulistuksen hyväksyminen aikanaan.

Yhteistyön rinnalla korostuu myös yhteisvastuu, jota suomalaiset ovat tunteneet esimerkiksi jo sota-aikoinakin. Oma isoäitini oli syntynyt Venäjän vallan aikana Suomen suuriruhtinaskunnassa, kokenut noin 15-vuotiaana nuorena Suomen itsenäistymisen ja nähnyt läheltä sitä seuranneen sisällissodan ja myöhemmin elänyt yksinhuoltajana myös toisen maailmansodan aikaiset maamme sodat. Hän kannatti aina sovintoa ja yhteistyötä. Löysin hänen arkistostaan 1940-luvulla kirjoitetun itsenäisyyspäivä-aiheisen runon, josta yhteisvastuu käy ilmi ja jolla haluan tässä tervehtiä teitä uusia ylioppilaita:

Taas lippumme salkoihin kohoaa
täällä Pohjolan taivaan alla.
Siniristi uljaasti hulmuaa,
sen arvo on korkealla.

 Jos näkisi nälkää, köyhyyttäkin
ja itkisi huomisen huolta,
tämä maa ois sittenkin rakkahin,
tämän maan me pidämme puolta.

 Jos löisimme arpaa uhrista,
pois ketään ei annettaisi,
ja taistelut, mitä ne lienevätkin,
me yhdessä taisteltaisi.

 Jos lyökin tuulet ja tuiskut vastaan
ja jos joku on jääräpäinen,
niin Suomi-äiti suojelee lastaan,
kun kansa on yhtenäinen.                                                              

                                                   Ester Taarna

 Lukio-opintojen aika on yksi parhaista elämänvaiheista. Siihen liittyy kasvavaa vapautta ja vastuuta itsestä, aikuistumista, valmistautumista jatko-opintoihin, joillakin ehkä muutto pois lapsuudenkodistakin. Loppuun suoritetut lukio-opinnot ja ylioppilastutkinto ovat aina hieno saavutus opintiellä ja haluankin onnitella teitä lukio-opinnoistanne ja suorittamastanne ylioppilastutkinnosta! Samalla välitän onnittelut myös perheillenne ja läheisillenne, joilta uskoakseni olette saaneet opinnoissanne tukea samoin kuin opiskelukavereilta, opettajilta ja varmasti monilta muiltakin. Myös he kaikki ansaitsevat tänään tässä hetkessä kiitoksen.

Uusi elämänvaihe odottaa teitä tämän jälkeen, kun lukio jää nyt taakse. Haluankin kannustaa teitä uusia ylioppilaita yhteistyössä ja yhteis-vastuullisesti kohtaamaan tulevia haasteita. Samalla haluan toivottaa teille menestystä mahdollisissa jatko-opinnoissanne ja tulevissa työtehtävissänne sekä onnea elämässä!

 Ja ihan kaikille, koko juhlayleisölle haluan toivottaa hyvää itsenäisyyspäivää sekä tulevaa joulunaikaa!

Josefiina Kauppinen, Ville Ikola, Enna Siiriä, Matilda Björkbacka, Jenny-Maria Store (sello) ja Milo Vähäsarja (kitara) esittivät lausunta- ja musiikkiesityksen Minun Suomeni (tekijät  Tuisku, Sarriola, Jurek, Mikkola ja Kiiskinen)

Minun Suomeni on isänmaa rajaton

Ei oo me ja ne muut

Vaan taivaalla kuu joka loistaa kaikille

Minun Suomeni on kesäyö loputon

Ranuanjärvellä saa isän kaa kalastaa

Lapsen mieli ikuinen

Sitä kun ajattelen, minä ymmärrän sen

Kaikki muuttuu, ja me mukana sen

Minun Suomeni on tähtitaivaan alla

Minun Suomeni on missä kuljenkaan

Ja sen löysin kun mä itkin ikävääni maailmalla

Minun Suomeni on kaunein päällä maan

Minun Suomeni on leipäjono loputon

Ei kaikille saa elämää ihanaa

Täällä töissä raadetaan

Minun Suomeni on vielä suvaitsematon

Vieläkin vaikeaa täällä on tunnustaa

Ketä oikein rakastaa

Tätä kun katselen, kaikkee ymmärrä en

Oonko riittävän suomalainen

Minun Suomeni on tähtitaivaan alla

Minun Suomeni on missä kuljenkaan

Ja sen löysin kun mä itkin ikävääni maailmalla

Minun Suomeni on kaunein päällä maan

Minun Suomeni on kaunein päällä maan

Rehtori Markku Anttila piti ylioppilasjuhlapuheen, 

jonka jälkeen oli vuorossa ylioppilaiden todistusten jako ja lakitus.

Rehtori totesi puheessaan muun muassa seuraavaa:

Juhlimme Kokkolan suomalaisessa lukiossa tänään Suomen itsenäisyyttä - kuudentena päivänä joulukuuta 1917 suomen eduskunta antoi itsenäisyysjulistuksen. tuosta päivästä vakiintui sittemmin Suomen itsenäisyyspäivä.

Maamme itsenäisyys ei ole ollut itsestäänselvyys. Meillä on ollut vaikeita aikoja historiassamme. Meillä on kiittäminen kaikkia niitä monissa sukupolvissa, jotka ovat antaneet osan nuoruudestaan tai elämästään puolustaessaan Suomea.

Emme ole kuitenkaan pelkästään puolustaneet Suomea. Olemme myös rakentaneet maatamme vuosien saatossa. Tuon työn tuloksena Suomesta on kehittynyt yksi menestyneimmistä hyvinvointivaltioista. Tuo työ mahdollistaa, että saamme elää tänään Suomessa vapaana ja turvallisessa maassa – meillä on terveydenhoito, voimme tehdä työtä ja opiskella – ja pitää huolta lähimmäisistämme ja toisistamme.

Lukiot ovat ottaneet tavakseen juhlia syksyn ylioppilaita itsenäisyysjuhlallisuuksien yhteydessä. Se on hieno ja kaunis tapa kunnioittaa uusia ylioppilaita. Meillä on myös ilo juhlistaa tänään Kokkolan suomalaisen lukion uusia ylioppilaita.

Äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Nina Aro lausui juhlassa 

Elina Salmisen runon Jokainen päivä on riski. 

- -

mutta juuri riskin rinnalla
viihtyy myöskin mahdollisuus

mahdollisuus tulla ehjäksi
mahdollisuus tulla rakastetuksi
- -
- - jokainen päivä on iso riski
ja sitäkin suurempi mahdollisuus

Tänäkin vuonna Vapauden viestikapulan luovuttivat abiturientit toisen vuoden opiskelijoille. 

Vasemmalta lukien Akseli Kuusinen, Ansa Rekilä, Patrik Keränen ja Kerttu Backman.

Kokkolan suomalaisen lukion syksyn 2022 uudet ylioppilaat, paljon onnea!

Ylioppilaan puheen piti Emma Kangasvieri.

Emma siteerasi puheessa Vexi Salmen laulun sanoja:

 "Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille."

Emma kiitti puheessaan lukiotamme kouluksi, jossa opiskelijoiden mielipiteitä kuunnellaan ja arvostetaan, ja jossa opiskelijat ovat enemmän joukkuetovereita kuin kilpailijoita keskenään. Puheensa lopussa hän siteerasi: Jos elämässä haluaa kiirehtiä, on mentävä yksin. Jos sen sijaan haluaa päästä pitkälle, on mentävä yhdessä. Yksin emme olisi tähän asti päässeet.

Lukio kiittää ja toivottaa hyvää itsenäisyyspäivää.