Suomen Lions-liiton piiri 107-O järjesti Keskipohjanmaan suomen- ja ruotsinkielisille lukiolaisille puhetaitokilpailun Yhteislyseon toimipaikassa. Kilpailijoiden tehtävänä oli valmistella noin 3-5 minuuttia kestävä vaikuttava puhe jostain ajankohtaisesta aiheesta. Loppukilpailuun oli valittu 1-3 opiskelijaa koulukohtaisesti.
Suomenkielisen sarjan tuomaristoon kuuluivat Keskipohjanmaa-lehden päätoimittaja
Tiina Ojutkangas (edessä vasemmalla) ja lehtori Tarja Valkonen (edessä oikealla).
Ojutkankaan vieressä Lions-liiton kunniapuheenjohtaja Heikki Hemmilä ja hänen takana O-piirin piirikuvernööri Leena Borén ja Eero Puumala LC kokkola Kokko.
Kilpatoverit keskittyivät toistensa esityksiin.
Jännittävää odotusta tuomariston miettiessä loppullista järjestystä.
Kaikki osallistujat saivat todistuksen osallistumisestaan.
Ruotsinkielisessä sarjassa tuomarien päätöksellä jaettiin vain kaksi palkintoa:
1. palkinto Wilma Dahlman, Pedersöre gymnasium 500 €
2. palkinto Matilda Thylin, Karleby svenska gymnasium, 300 €
ja suomenkielisen sarjan palkitut:
1. palkinto Lotta Liedes, Kokkolan suomalainen lukio 500 €
2. palkinto Venla Nauha, Kalajoen lukio 300 €
3. palkinto Milla Pääjärvi, Kastisen musiikkilukio 200 €
Tuomaristoa ja palkitut puhujat kunniakirjojen kera. Vasemmalta alkaen Tarja Valkonen, Yvonne Häggblom, Milla Pääjärvi, Matilda Thylin, Wilma Dahlman, Lotta Liedes, Venla Nauha, Ulla Granfors ja Rafael Frans. Edessä Heikki Hemmilä.
Suomenkielisen sarjan voittajan Lotta Liedeksen palkinnon perusteissa mainittiin, että puhe oli ajankohtaisesta ja tärkeästä aiheesta ja että se oli asiasisällöltään ja käsittelyltään tasapuolinen eikä myöskään päästänyt kuulijaa helpolla. Lotta itse kertoi, että työsti puhettaan pitkään, kirjoitti puheen pohjan, opetteli ulkoa ja kertaili itsekseen. Silloin itse puhetilanteessa pystyy puhumaan vapaammin, koska puheen juonikaari on hyvin sisäistetty. Julkaisemme tässä Lotan puheen hänen suostumuksellaan:
Kerro minulle sinusta,
niinkuin menneisyys minusta,
Kerro minulle peloista,
en pääse veloista,
Kerro miksi suret
Miksi huultasi puret,
mihin tiesi johtaa,
Miksei elämät kohtaa?
Taivaan pilvet peittää,
räntää elämä heittää,
Huurre ikkunat koristaa,
Kukahan mut omistaa?
Yksin kun jäin,
kaiken mustana näin,
Ei ystäviä täällä,
Elämää heikolla jäällä.
Yksinäisyys mut tuhoaa,
rakki muristen uhoaa,
Kuka jäisi suremaan,
Jos en pääsisi tulemaan?
Milloin viimeksi olet pelännyt jääväsi yksin? Yksinäisyys on asia jota ei kukaan kohdalleen toivoisi. Mä oon ollu koulukiusattu ja yksinäinen ja jälkeenpäin ajateltuna ulkopuolisuuden tunne oli kiusaamista pahempi.
Mä ajattelin aina joka aamu et mikä mussa on vikana. Miten mun pitäs pukeutua, mitä mun pitäs tehä vapaa-ajalla ja miten puhua ja käyttäytyä koulussa jotta en aina jäisi yksin.
Ulkopuolisuuden tunteeseen ei koskaan tottunu. Se tuntuu joka päivä yhtä kauhealta ja mussa se aiheutti syvää itseinhoa jota kiusaaminen vahvisti. Enkä mä ole Suomen ainut nuori joka on kokenut koulutaipaleellaan jakson jolloin tuntui että olisin vain ilmaa.
Yksinäisyys on Suomessa todella yleistä erityisesti nuorten ja yksin asuvien vanhusten keskuudessa. Viime aikaisen tutkimuksen valossa joka viides suomalainen on kokenut yksinäisyyttä silloin tällöin ja joka kymmenennellä yksinäisyys oli pitkäaikainen riesa.
Yksinäisyystutkija ja professori Juho Saari on todennut kuinka yksinäisyys aiheuttaa myös fyysistä pahoinvointia, pahaa oloa ja tyhjyyttä. Hän toteaa ettei mikään tekijä ole niin vakava hyvinvoinnin ja terveyden kannalta kuin yksinäisyys. Hänen ajatustensa kanssa linjassa tuntuu olevan myös Chicagon yliopiston teettämä tutkimus jonka mukaan yksinäisyys nostaa ennenaikaisen kuoleman riskiä jopa 45 prosentilla. Vertailukohtina annetaan ylipaino joka nostaa riskiä 20 prosentilla ja alkoholin liikakäyttö joka nostaa ennenaikaisen kuoleman riskiä 30 prosentilla.
Onkin hyvä muistaa että yksinäisyys ei katso tulojakoa, ikää, etnistä taustaa tai sukupuolta. Kuka vain voi kokea yksinäisyyttä. Niin toimistolla töissä käyvä tavallinen duunari, menestyvä pienyrittäjä, opiskelija kuin palvelutalossa asuva vanhus.
Nuorten kohdalla niin sanottu nivelvaihe on muuttaessamme tulevalle opiskelupaikkakunnalle. On nuoria jotka kokevat lukiossa jäänneensä yksin ja joille uusi opiskelukaupunki ja oma tieteenala tarjoaa samanhenkisiä ystäviä ja yhteisöllisyyttä.
Mutta opiskelupaikkaa vaille jäävät nuoret ovat sitä vastoin vaarassa tipahtaa sosiaalisten verkostojen ulottumattomiin, sillä vaikka emme aina sitä niin mietikään olemme oppineet että koulu on kohtaamisten paikka. Koulussa olemme luoneet kontakteja ja viettäneet ison osan elämästämme ja ilman opiskelupaikkaa jäänneiden nuorten voi olla erittäin vaikea päästä uuden kotikaupunkinsa sosiaalisiin verkostoihin kiinni.
Presidentti Niinistö tiivisti ajatuksensa yksinäisyydestä uuden vuoden puheessaan erittäin hyvin. Meillä kaikilla on vastuu kanssakulkijasta. Se että edes tervehdit voi meinata etenkin yksinäiselle paljon.
Lopuksi, mulla on pyyntö kaikille. Jos näet jonkun yksin, oli se sitten nuori taikka eläkeläinen istu viereen ja kysy mitä hänelle kuuluu? Ei maksa sinulle kuin muutamia minuutteja mutta on korvaamattoman arvokas teko yksinäiselle.
Kerro minulle sinusta,
niinkuin teot minusta.
Mä ajattelin aina joka aamu et mikä mussa on vikana. Miten mun pitäs pukeutua, mitä mun pitäs tehä vapaa-ajalla ja miten puhua ja käyttäytyä koulussa jotta en aina jäisi yksin.
Ulkopuolisuuden tunteeseen ei koskaan tottunu. Se tuntuu joka päivä yhtä kauhealta ja mussa se aiheutti syvää itseinhoa jota kiusaaminen vahvisti. Enkä mä ole Suomen ainut nuori joka on kokenut koulutaipaleellaan jakson jolloin tuntui että olisin vain ilmaa.
Yksinäisyys on Suomessa todella yleistä erityisesti nuorten ja yksin asuvien vanhusten keskuudessa. Viime aikaisen tutkimuksen valossa joka viides suomalainen on kokenut yksinäisyyttä silloin tällöin ja joka kymmenennellä yksinäisyys oli pitkäaikainen riesa.
Yksinäisyystutkija ja professori Juho Saari on todennut kuinka yksinäisyys aiheuttaa myös fyysistä pahoinvointia, pahaa oloa ja tyhjyyttä. Hän toteaa ettei mikään tekijä ole niin vakava hyvinvoinnin ja terveyden kannalta kuin yksinäisyys. Hänen ajatustensa kanssa linjassa tuntuu olevan myös Chicagon yliopiston teettämä tutkimus jonka mukaan yksinäisyys nostaa ennenaikaisen kuoleman riskiä jopa 45 prosentilla. Vertailukohtina annetaan ylipaino joka nostaa riskiä 20 prosentilla ja alkoholin liikakäyttö joka nostaa ennenaikaisen kuoleman riskiä 30 prosentilla.
Onkin hyvä muistaa että yksinäisyys ei katso tulojakoa, ikää, etnistä taustaa tai sukupuolta. Kuka vain voi kokea yksinäisyyttä. Niin toimistolla töissä käyvä tavallinen duunari, menestyvä pienyrittäjä, opiskelija kuin palvelutalossa asuva vanhus.
Nuorten kohdalla niin sanottu nivelvaihe on muuttaessamme tulevalle opiskelupaikkakunnalle. On nuoria jotka kokevat lukiossa jäänneensä yksin ja joille uusi opiskelukaupunki ja oma tieteenala tarjoaa samanhenkisiä ystäviä ja yhteisöllisyyttä.
Mutta opiskelupaikkaa vaille jäävät nuoret ovat sitä vastoin vaarassa tipahtaa sosiaalisten verkostojen ulottumattomiin, sillä vaikka emme aina sitä niin mietikään olemme oppineet että koulu on kohtaamisten paikka. Koulussa olemme luoneet kontakteja ja viettäneet ison osan elämästämme ja ilman opiskelupaikkaa jäänneiden nuorten voi olla erittäin vaikea päästä uuden kotikaupunkinsa sosiaalisiin verkostoihin kiinni.
Presidentti Niinistö tiivisti ajatuksensa yksinäisyydestä uuden vuoden puheessaan erittäin hyvin. Meillä kaikilla on vastuu kanssakulkijasta. Se että edes tervehdit voi meinata etenkin yksinäiselle paljon.
Lopuksi, mulla on pyyntö kaikille. Jos näet jonkun yksin, oli se sitten nuori taikka eläkeläinen istu viereen ja kysy mitä hänelle kuuluu? Ei maksa sinulle kuin muutamia minuutteja mutta on korvaamattoman arvokas teko yksinäiselle.
Kerro minulle sinusta,
niinkuin teot minusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti