LUMA-ryhmä vieraili yliopistokeskus Chydeniuksessa

Kuvassa yliopistonopettaja Jukka Määttälä esitelmöi vanhuksien älykodeista.

Arkielämän ilmiöt kurssilla kävimme tutustumassa yliopistokeskuksen projekteihin. Kun olemme kurssin aikana tehneet pieniä omia tutkimuksia arkielämän ilmiöistä oli hyvin havainnollista ja konkreettia päästä perehtymään menetelmiin, joilla näitä arkielämän ilmiöitä tutkitaan. Monipuolisen katsauksen erilaisista ympäristön tilaa mittaavista projekteista ja menetelmistä, missä yliopistokeskus on osallisena pitivät informaatioteknologian professori Ismo Hakala, projektipäällikkö Ilkka Kivelä ja projektitutkijat Timo Hongell sekä Mikko Myllymäki. Lisäksi yliopiston opettaja Jukka Määttälä perehdytti meitä tekniikkaan, jolla voidaan valvoa vanhuksia kodeissaan (ns. vanhusten älykodit).
Tuon tuhdin tietopaketin myötä vahvistui käsitys kuinka monipuolista osaamista yliopistotasolla vaaditaan. Mittalaitteiden toimintaa ei voi ymmärtää ilman matematiikan, fysiikan ja kemian ymmärrystä ja tietotekninen osaaminen on välttämätöntä tutkimusten toteuttamiseksi ja tulosten havainnollistamiseksi. Saatuja tuloksia ei voi myöskään ymmärtää ilman perustietoja biologiasta ja maantieteestä ja esim. paikkatietoaineistojen hyödyntäminen on keskeistä tulosten havainnollistamisessa.
Arkielämän ilmiöt kurssilla olemme tarkastelleet luonnonilmiöitä eri luonnontieteiden näkökulmista ja tämä vierailu vahvisti myös käsitystä, että tällaiset oppiaineita yhdistävät kurssit ovat lukiossa todella paikallaan.

Kuvassa informaatioteknologian professori Ismo Hakala 

esittelee ympäristön tilan mittauksissa tarvittavaa teknologiaa.

Puhetaitokilpailu 15.1.

Suomen Lions-liiton piiri 107-O järjesti Keskipohjanmaan suomen- ja ruotsinkielisille lukiolaisille puhetaitokilpailun Yhteislyseon toimipaikassa. Kilpailijoiden tehtävänä oli valmistella noin 3-5 minuuttia kestävä vaikuttava puhe jostain ajankohtaisesta aiheesta. Loppukilpailuun oli valittu 1-3 opiskelijaa koulukohtaisesti.

Suomenkielisen sarjan tuomaristoon kuuluivat Keskipohjanmaa-lehden päätoimittaja 

Tiina Ojutkangas (edessä vasemmalla) ja  lehtori Tarja Valkonen (edessä oikealla).

Ojutkankaan vieressä Lions-liiton kunniapuheenjohtaja Heikki Hemmilä ja hänen takana O-piirin piirikuvernööri Leena Borén ja Eero Puumala LC kokkola Kokko.

Kilpatoverit keskittyivät toistensa esityksiin.

Jännittävää odotusta tuomariston miettiessä loppullista järjestystä.

Kaikki osallistujat saivat todistuksen osallistumisestaan.

Ruotsinkielisessä sarjassa tuomarien päätöksellä jaettiin vain kaksi palkintoa:

1. palkinto Wilma Dahlman, Pedersöre gymnasium 500 €

2. palkinto Matilda Thylin, Karleby svenska gymnasium, 300 €

ja suomenkielisen sarjan palkitut:

1. palkinto Lotta Liedes, Kokkolan suomalainen lukio 500 €

2. palkinto Venla Nauha, Kalajoen lukio 300 €

3. palkinto Milla Pääjärvi, Kastisen musiikkilukio 200 €

Tuomaristoa ja palkitut puhujat kunniakirjojen kera. Vasemmalta alkaen Tarja Valkonen, Yvonne Häggblom, Milla Pääjärvi, Matilda Thylin, Wilma Dahlman, Lotta Liedes, Venla Nauha, Ulla Granfors ja Rafael Frans. Edessä Heikki Hemmilä. 

Suomenkielisen sarjan voittajan Lotta Liedeksen palkinnon perusteissa mainittiin, että puhe oli ajankohtaisesta ja tärkeästä aiheesta ja että se oli asiasisällöltään ja käsittelyltään tasapuolinen eikä myöskään päästänyt kuulijaa helpolla. Lotta itse kertoi, että työsti puhettaan pitkään, kirjoitti puheen pohjan, opetteli ulkoa ja kertaili itsekseen. Silloin itse puhetilanteessa pystyy puhumaan vapaammin, koska puheen juonikaari on hyvin sisäistetty. Julkaisemme tässä Lotan puheen hänen suostumuksellaan:

Kerro minulle sinusta,

niinkuin menneisyys minusta,

Kerro minulle peloista,

en pääse veloista,

Kerro miksi suret

Miksi huultasi puret,

mihin tiesi johtaa,

Miksei elämät kohtaa?

Taivaan pilvet peittää,

räntää elämä heittää,

Huurre ikkunat koristaa,

Kukahan mut omistaa?

Yksin kun jäin,

kaiken mustana näin,

Ei ystäviä täällä,

Elämää heikolla jäällä.

Yksinäisyys mut tuhoaa,

rakki muristen uhoaa,

Kuka jäisi suremaan,

Jos en pääsisi tulemaan?

Milloin viimeksi olet pelännyt jääväsi yksin? Yksinäisyys on asia jota ei kukaan kohdalleen toivoisi. Mä oon ollu koulukiusattu ja yksinäinen ja jälkeenpäin ajateltuna ulkopuolisuuden tunne oli kiusaamista pahempi.
Mä ajattelin aina joka aamu et mikä mussa on vikana. Miten mun pitäs pukeutua, mitä mun pitäs tehä vapaa-ajalla ja miten puhua ja käyttäytyä koulussa jotta en aina jäisi yksin.
 Ulkopuolisuuden tunteeseen ei koskaan tottunu. Se tuntuu joka päivä yhtä kauhealta ja mussa se aiheutti syvää itseinhoa jota kiusaaminen vahvisti.  Enkä mä ole Suomen ainut nuori joka on kokenut koulutaipaleellaan jakson jolloin tuntui että olisin vain ilmaa.
Yksinäisyys on Suomessa todella yleistä erityisesti nuorten ja yksin asuvien vanhusten keskuudessa. Viime aikaisen tutkimuksen valossa joka viides suomalainen on kokenut yksinäisyyttä silloin tällöin ja joka kymmenennellä yksinäisyys oli pitkäaikainen riesa.
Yksinäisyystutkija ja professori Juho Saari on todennut kuinka yksinäisyys aiheuttaa myös fyysistä pahoinvointia, pahaa oloa ja tyhjyyttä. Hän toteaa ettei mikään tekijä ole niin vakava hyvinvoinnin ja terveyden kannalta kuin yksinäisyys. Hänen ajatustensa kanssa linjassa tuntuu olevan myös  Chicagon yliopiston teettämä tutkimus jonka mukaan yksinäisyys nostaa ennenaikaisen kuoleman riskiä jopa 45 prosentilla. Vertailukohtina annetaan ylipaino joka nostaa riskiä 20 prosentilla ja alkoholin liikakäyttö joka nostaa ennenaikaisen kuoleman riskiä 30 prosentilla.
Onkin hyvä muistaa että yksinäisyys ei katso tulojakoa, ikää, etnistä taustaa tai sukupuolta. Kuka vain voi kokea yksinäisyyttä. Niin toimistolla töissä käyvä tavallinen duunari, menestyvä pienyrittäjä, opiskelija kuin palvelutalossa asuva vanhus.
Nuorten kohdalla niin sanottu nivelvaihe on muuttaessamme tulevalle opiskelupaikkakunnalle. On nuoria jotka kokevat lukiossa jäänneensä yksin ja joille uusi opiskelukaupunki ja oma tieteenala tarjoaa samanhenkisiä ystäviä ja yhteisöllisyyttä.
Mutta opiskelupaikkaa vaille jäävät nuoret ovat sitä vastoin vaarassa tipahtaa sosiaalisten verkostojen ulottumattomiin, sillä vaikka emme aina sitä niin mietikään olemme oppineet että koulu on kohtaamisten paikka. Koulussa olemme luoneet kontakteja ja viettäneet ison osan elämästämme ja ilman opiskelupaikkaa jäänneiden nuorten voi olla erittäin vaikea päästä uuden kotikaupunkinsa sosiaalisiin verkostoihin kiinni.
Presidentti Niinistö tiivisti ajatuksensa yksinäisyydestä uuden vuoden puheessaan erittäin hyvin. Meillä  kaikilla on vastuu kanssakulkijasta. Se että edes tervehdit voi meinata etenkin yksinäiselle paljon.
Lopuksi, mulla on pyyntö kaikille. Jos näet jonkun yksin, oli se sitten nuori taikka eläkeläinen istu viereen ja kysy mitä hänelle kuuluu? Ei maksa sinulle kuin muutamia minuutteja mutta on korvaamattoman arvokas teko yksinäiselle.
Kerro minulle sinusta,
niinkuin teot minusta.

Kirjailijavierailijana Koko Hubara

Kokkolan suomalaisen lukion molemmissa toimipaikoissa vieraili maanantaina 7.1.2019 kirjailija, toimittaja ja kääntäjä Koko Hubara. Koko Hubara on Ruskeat tytöt -blogin perustaja ja vuonna 2017 hän julkaisi samannimisen esseekokoelman. Sekä blogi että esseekokoelma ovat toimineet keskustelunavauksena "ruskeasta suomalaisuudesta" ja yhdenvertaisuudesta.

Jatko-opintopäivä 3.1.2019

Kevätlukukauden toinen koulupäivä poikkesi sisällöltään normaalista koulupäivästä. Päivä aloitettiin seuraamalla luentoa tekoälystä, sen jälkeen lukiolaiset kiersivät eri jatko-opintomahdollisuuksia esittelevissä tilaisuuksissa ja päivän lopuksi nuoret yrittäjät kertoivat yrittäjyydestä.

Tietojärjestelmätieteiden professori Pekka Abrahamsson

Jyväskylän yliopiston professori Pekka Abrahamsson luennoi Kokkolan suomalaisen lukion opiskelijoille tekoälystä. Tekoälyn ja digitalisaation suhteen olemme vasta suuren murroksen kynnyksellä. Voidaan puhua 1. sukupolven tekoälystä, joka alkoi jo 1950-luvulla, kun opittiin ohjelmoimaan. 2. sukupolven tekoälyn voidaan katsoa alkaneen 2012, jolloin tuli koneoppiminen. Äly pohjautuu valtavaan määrään dataa, jonka perusteella kone itse muodostaa säännöt. 3. sukupolven tekoälyssä voidaan edelleen erottaa kolme vaihetta: Kapean osaamisen tekoäly, esim. shakkirobotti tai sähköauto. Yleinen tekoäly, joka edustaa ihmisen tasoista älyä, mutta joka kuitenkin on vain avustajan roolissa. Palvelurobotit vähentävät ihmisen rutiininomaisia työtehtäviä. Kolmas vaihe on ns. supertekoäly, joka voisi olla ulottuvillamme vuonna 2100. Silloin robotti olisi jo ihmistä älykkäämpi.

Nuorille Abrahamsson kertoi, että luova ja positiivinen ajattelu, yhteistyö, kyky itsenäiseen työskentelyyn, kuuntelutaidot, kommunikointi- ja verkostoitumistaidot, kyky käsitellä pettymyksiä ja vastoinkäymisiä, ongelmanratkaisutaidot sekä oman itseluottamuksen rakentaminen ovat sellaisia taitoja ja ominaisuuksia, joita tulevaisuuden työelämässä tarvitaan. Hän totesi, että Suomella on moni asia niin hyvin, että täältä on todella hyvä ponnistaa maailmalle. Lopuksi hän neuvoi nuoria, että paras tapa oppia, on oppimaan oppiminen, koska sitä se työn tekeminen tulee olemaan. Voi olla iso mahdollisuus, että jossain vaiheessa vaihtaa alaa. Hän myös kannusti nuoria lähtemään ulkomaille oppimaan eri kulttuureista, verkostoitumaan ja hankkimaan kielitaitoa.

Opiskelijat Roope Sarajärvi ja Juuso Harju esittivät professorille ryhmässä pohdittuja kysymyksiä kuten esim. kuinka paljon tekoälyn kehittäminen tulee maksamaan 

ja voidaanko tekoälyä soveltaa lääketieteessä.

Rehtori Raimo Lammi ojensi Abrahamssonille kiitoksena 

Kokkolasta kertovan kuvateoksen.

Luennon jälkeen kummassakin toimipaikassa alkoivat eri alojen esittelykierrokset. Korkeakoulujen ja yliopistojen opiskelijat esittelivät opiskelemiaan aloja. Lukiolaisella oli mahdollisuus osallistua kolmeen eri esittelyyn, joihin oli ennalta ilmoittautunut. Tällainen nuorilta nuorille tiedon jakaminen koetaan mielekkääksi ja tärkeäksi ja saikin innostuneen vastaanoton. Seuraavissa kuvissa esittelijöitä:

 

Kahvitauolla oli kiva jutella entisten opiskelukaverien kanssa. Kasvot kameraan päin vas. Kaisa Hietaharju (journalistiikka), Anni Kuoppamaa (pääsykokeisiin valm. koulutus), Lotta Hietaharju (äidinkieli ja kirjallisuus, kielet), Fia Furu (kauppat.), Anna Palosaari (kauppatieteet), Kirsi Lempola (viestintä) ja Lassi Matilainen (tradenomi).

Takana vasemmalta Mikko Kinunnen (historia), Kusti Komulainen (palo- ja pelastustoimi), 

Juuso Pylkkänen (teologia),  Anni Keskipoikela (kuvataide).

Vasemmalta Valtteri Lamberg (lääketieteen tekniikka), Jenni Wacklin (farmasia), Roosa Hämäläinen (kemian tekniikka) ja Teija Laakkonen (kemian- bio- ja materiaalitekniikka).

Tauolla Juho Lammi (metsäekonomia), Ville Lukkarila (maatalousekonomia), Lassi Matilainen (tradenomi), Rasmus Harmaala (tietojärjestelmätiede) ja Elina Kovasin (elintarviketiede).

Tiia-Maria Porkola jutteli eläinlääketieteen opiskelijoiden 

Tiina Koivukosken ja Jenni Lassilan kanssa.

Tekniikan alan esittelijät vasemmalta Mikko Impiö (tietotekniikka), Oula Airiola (tuotantotalous), Tiia Sundbäck (ympäristötekniikka) ja Laura Karhula (rakennusarkkitehti).

Vas. Juho Lammi (metsätalousekonomia), Kirsi Lempola (viestintä), Laura Karhula (rakennusarkkitehtuuri), Elina Kovasin (elintarviketieteet), Anni Kotisaari (lääket.), Aaron Yli-Hallila (lääket.), Juuso Vuolle (lääket.), Valtteri Lamberg (lääket.tekniikka).

Vas. Fia Furu (kauppatieteet), Anna Palosaari (kauppatieteet), 

Tiia Sundbäck (ympäristötekniikka), Nelli Lågland (ruotsin kieli).

Joni Peltola (luokanopettajakoulutus) ja Konsta Kossi (fysioterapia).

Päivän päätteeksi koko Kokkolan suomalainen lukio kokoontui Yhteislyseon juhlasaliin kuuntelemaan yrittäjien puheenvuoroa. Tilaisuuden aluksi YES-aluetoimija Päivi Salmela kertoi Helsingissä vuosittain pidettävistä Uskalla Yrittää-messuista, johon liittyen katsoimme lyhyen esittelyvideon. Kaikille lukiolaisille lahjoitettiin yrittäjyydestä kertova kirja "Kutsuvat sitä pöhinäksi".

YES-aluetoimija Päivi Salmela

Yrittäjäpaneelin juonsi itsekin vahvan yrittäjäkokemuksen omaava John Hagnäs. 

Paneeliin osallistuivat Viktoria Forsberg Seger Marketing Oy, 

Tommi Hietaharju Hiutale Films Oy ja Simon Lindkvist Linex-Boat Oy.

Yrittäjiltä kysyttiin mm. 

* mikä heidät johdatti yrittäjän uralle

* mikä yrittäjyydessä on helpointa ja vaikeinta

* mitä yrittäjältä vaaditaan onnistuakseen

* mistä saat tarvittaessa apua ja tukea

* onko yrittäjällä sitä paljon mainostettua vapautta ja pääsetkö toteuttamaan itseäsi

* mistä saat työssäsi "kiksejä"

Kaiken kaikkiaan yrittäjämme olivat haasteista ja vastuusta huolimatta tyytyväisiä yrittäjyyteensä eivätkä he oikein muuta voisi kuvitella tekevänsä. Yrittäjyys on nimittäin elämäntapa.