maanantai 29. toukokuuta 2017


Opintomatka ikuisessa kaupungissa



Tänä vuonna vappua juhlistettiin antiikin keskellä. Kolmekymmentä yhteislyseon toimipaikan kakkosta aloitti toukokuun muinaisen valtakunnan sydämessä, Forum Romanumilla, aivan Rooman kaupungin ytimessä. Entinen imperiumin ydinalue kattaa mystisten temppelien raunioita, valtavat riemukaaret ja on toiminut puitteina monelle historian legendaariselle hetkelle – maailmankuulun Colosseumin samalla auetessa takanamme helteisenä iltapäivänä. Rooman opintomatka oli se juttu, minkä parissa oli jo syksystä saakka paahdettu ja tehty yhdessä töitä. Kuitenkin vasta vappuna Italian helteissä oikeasti kolahti, että nyt ollaan 3000 kilometrin päässä kotoa, koko länsimaisen kulttuurin juurilla.

Rooman opintomatka on vuosittain järjestetty historian ekstrakurssi, ja rehtorimme Raimon johdolla reissussa tutustutaan Italian kulttuuriin, historiaan, tapoihin ja italian kielikin tulee jonkin verran tutuksi. Jos Rooman historian kohdalla oli ennen totaalinen aukko sivistyksessä, niin eipä ole enää: viikon reissu rikastutti Rooma-tuntemustamme niin antiikin keisareista ja keskiajan paaveista aina Italialaisen kulinarismin syntyyn ja renessanssitaitelijoihin. Rooma ei tuota maineelleen pettymystä: joka kadunkulman takaa nousi esiin uusia arkkitehtuurin aarteita. Koko Rooma onkin moneen kertaan rakennettu uudelleen, aina vanhan päälle, ja lopulta monien eri aikakausien piirteet ovat sekoittuneet yhdeksi kauniiksi miljoonakaupungiksi. Ohittaessa tyrmääviä kirkkoja ja temppeleitä olivat rakot ja paahteen palovammatkin ihan okei.



Historia tulee esiin Roomassa vahvasti taiteen ja arkkitehtuurin kautta, ja viikon ohjelma oli upotettu täyteen kulttuuria. Italia kristinuskon entisenä keskuksena, Rooma tarjosi nähtäväksi monia kirkkoja, ja katoliseen tapaan kaikki notkuivat katoista lattiaan kultaa. Vatikaani on ihan järjetön paikka prameudessaan: paavin palatsi sisältää yli tuhat huonetta, ja sali toisensa jälkeen kantaa miljoonien ja miljoonien arvoista taidetta sisällään. Palatsissa sijaitsee itse Sikstuksen kappeli, joka on kuuluisa Michelangelon freskoista – taiteilija työsti näitä selällään maalaten jopa neljäkymmentämetriseen kattoon kuuden vuoden ajan. Myös maailman suurin kirkkorakennus, Pietarin kirkko, mahtuu kääpiövaltio Vatikaanin rajojen sisälle, ja paikka häikäisee suunnattomuudellaan. Kuitenkin Roomaan mahtuu myös sympaattisia pieniä kirkkoja, kaikki kuitenkin yhtä kullattuja ja tunnelmaltaan arvokkaita. Katoliseen tapaan, astuessamme kirkkoon tyttöjen tuli peittää hartiansa ja polvet erilaisin huivisysteemein mitä kannoimme mukanamme.




Matkasimme myös Vesuviuksen juurelle Pompeijin kaivauksille, jossa vietimme hellepäivää kierroksella entisen kaupungin jäänteillä. Pompeijin kapeat kujat on kaivettu esiin tuhkakerroksista, ja erilaiset kylpylät, luksuskodit ja jopa bordelli olivat säilyneet laavassa yli tuhat vuotta kunnes kaivaukset aloitettiin ja antiikin aarteet löydettiin. Samalla rakennusten taide tallentui, ja talojen seiniä koristaa vielä tänäkin päivänä erilaiset maalaukset antiikin jumalista ja viininjuonnista. Paluumatkalla ajoimme ylös mutkittelevaa tietä Monte Cassinon luostarille, jossa toisen maailmansodan aikaan käytiin suurta Monte Cassinon taistelua, mutta jossa nyt herttaiset munkit käyskentelivät viiniviljelmillä.






Kaupunki kuuluu nykyisin samaan kastiin Pariisin ja New Yorkin kanssa kaikkien aikojen rakastetuimpina kaupunkeina, kuitenkin sanonnan mukaan kaikki tiet vievät juuri Roomaan. Kaupunki äimistyttikin jatkuvalla taiteen läsnäololla ja hyvällä ruoallaan. Seitsemään päivään mahtui niin Italian historiaa kuin modernia kulttuuria: ikivanha Colosseum, Santa scala -kirkko, jossa portaat kuljettiin ylös kontaten, intensiivinen jalkapallo-ottelu Rooman stadionilla, et cetera. Rooma, joka tunnetaan myös ikuisena kaupunkina, jää elävästi mieleen kiehtovimpana lukion kokemuksena.

Teksti Anni Kuoppamaa 2B, kuvat Jenny Saari 2D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti