Tutustuminen Tampereen korkea-asteen koulutusvaihtoehtoihin 16.5.

Tiedonjanoisina marsimme kohti Tampere-taloa ja yliopistoa

Kokkolan suomalaisen lukion 1. ja 2. vuosikurssin opiskelijoita kävi 16.5. tutustumassa Tampereen koulutustarjontaan lukiolaisille suunnatussa tapahtumassa.

Seuraavassa Erika Löytynojan ja Roosa Jaakolan näkemyksiä päivän annista:

Paikan päällä pystyi mennä joko Tampereen yliopistolle tai Tampere-talolle, riippuen siitä menikö yliopiston alojen esittelyyn vai ammattikorkeakoulun alojen esittelyyn. Esittelyissä kerrottiin aloista yleisesti, ja paikalla oli myös yksi tai useampi alan opiskelija paikalla. Opiskelijat kertoivatkin enemmän sitten itse alan opiskelusta, ja muuten vain millainen opiskelijakaupunki Tampere on. Tampere-talolla oli Sorsapuistosalissa myös suunnilleen kaikilta aloilta esittelypiste. Niissä oli alojen opiskelijoita, joiden kanssa pystyi mennä juttelemaan kyseisestä alasta.

Tampere-talolla oli yksi esittely, jossa kerrottiin kätilöksi, sairaanhoitajaksi, ensihoitajaksi ja terveydenhoitajaksi opiskelusta. Tilaisuudessa kerrottiin lyhyesti kaikista aloista, mutta suurimmaksi osaksi ajasta äänessä oli ensihoitajaopiskelija, joka kertoi opiskelusta yleensä. Yliopistolla oli esittely, jossa oli esimerkiksi luokanopettajakoulutuksesta. Sielläkin esittely toimi aika lailla samalla tavalla, opiskelijat eivät vain olleet niin paljoa äänessä. Heille enemmän esitettiin alaan liittyviä kysymyksiä, joita ehkä oletettiin, että suurin osa kuulijoista miettii. Amk:n puolella kuuntelijoilta kysyttiin, jos jollain olisi kysyttävää.

Esittelyt oli hyvin toteutettu, ja ne kestivät juuri sopivan aikaa, eivätkä esimerkiksi liian pitkään. Esittelyjä oli kahdessa eri rakennuksessa, mutta se ei haitannut, koska ne olivat kuitenkin niin lähekkäin. Sorsapuistosalissa pystyi myös joidenkin alojen pisteillä kokeilla itse aloihin liittyviä tehtäviä. Lääketieteenpisteellä pystyi esimerkiksi kokeilla, millaista olisi ommella tikkejä kiinni. Päivä oli hyvin järjestetty siinäkin mielessä, että kaikki esittelyt olivat kahdesti, jos esimerkiksi kaksi itseä kiinnostavaa alaa oli päällekkäin, pääsi molempiin. Aloista sai myös hieman paremman kuvan, kun niistä kertoi itse opiskelijat.  - Erika

Tiistaina kellon soidessa puoli kuudelta piti kyllä miettiä, onkohan reissu todella näin aikaisen heräämisen ja puolet päivästä vievän matkustamisen arvoinen. Näin jälkeenpäin ei todellakaan tarvitse miettiä: päivä avarsi todella paljon tulevaisuuttani ja antoi omalta osaltaan voimia myös opiskeluun lukiossa: ehkä tällä kaikella on jokin päämäärä. Tietoa tuli päivän aikana PALJON, eikä kaikkea, mitä sai opiskelijoilta tai opettajilta kuulla voi muistaa. Eikä se olisi ollut tarkoituksenmukaistakaan: innostus syntyi kuitenkin. Ja suuri sellainen: koko lähipiirini on saanut kyllä kuulla osansa tuon päivän hypetyksestä.

Heti ensimmäiseksi kiertelimme kaverini kanssa esittelypisteillä, joilla kävi kuhina. Aluksi emme uskaltaneet kysyä keneltäkään mitään, mutta varsinkin jo iltapäivällä kyselin kaikkea, kaikesta (opiskelijan elämään liittyvästä) ja haalarikansa kertoi hyvinkin mielellään. Oli todella mahtavaa päästä juttelemaan opiskelijoiden kanssa: vaikkakin opettajilla löytyy kokemusta ja taitoa, opiskelijoiden kertomat asiat olivat paljon lähempänä itseäni ja antoivat ns. ruohonjuuritason tietoa siitä, mitä opiskelu oikeasti, eikä vain esitteillä.

Toisaalta myös koulutusesittelyt antoivat tietoa tutkinto-ohjelmista, joiden olemassaolosta ei aiemmin ollut kuullutkaan – mutta jotka herättivät uteliaisuuden tutustua tarkemmin. Päivän aikana kuuntelin esittelyjä niin journalistiikasta psykologiaan kuin johtamiskorkeakoulusta kirjallisuuden tutkimukseen. Kaikkea, mikä kiinnosti, en millään ehtinyt tutkia päivän aikana. Tampereella kuljeskellessani tuli kuitenkin tunne: tänne minä kuulun, täällä haluan opiskella. Niin kaupungin kuin yliopiston osalta.    -Roosa

Roosa Jaakola

Opintomatka ikuisessa kaupungissa

Tänä vuonna vappua juhlistettiin antiikin keskellä. Kolmekymmentä yhteislyseon toimipaikan kakkosta aloitti toukokuun muinaisen valtakunnan sydämessä, Forum Romanumilla, aivan Rooman kaupungin ytimessä. Entinen imperiumin ydinalue kattaa mystisten temppelien raunioita, valtavat riemukaaret ja on toiminut puitteina monelle historian legendaariselle hetkelle – maailmankuulun Colosseumin samalla auetessa takanamme helteisenä iltapäivänä. Rooman opintomatka oli se juttu, minkä parissa oli jo syksystä saakka paahdettu ja tehty yhdessä töitä. Kuitenkin vasta vappuna Italian helteissä oikeasti kolahti, että nyt ollaan 3000 kilometrin päässä kotoa, koko länsimaisen kulttuurin juurilla.

Rooman opintomatka on vuosittain järjestetty historian ekstrakurssi, ja rehtorimme Raimon johdolla reissussa tutustutaan Italian kulttuuriin, historiaan, tapoihin ja italian kielikin tulee jonkin verran tutuksi. Jos Rooman historian kohdalla oli ennen totaalinen aukko sivistyksessä, niin eipä ole enää: viikon reissu rikastutti Rooma-tuntemustamme niin antiikin keisareista ja keskiajan paaveista aina Italialaisen kulinarismin syntyyn ja renessanssitaitelijoihin. Rooma ei tuota maineelleen pettymystä: joka kadunkulman takaa nousi esiin uusia arkkitehtuurin aarteita. Koko Rooma onkin moneen kertaan rakennettu uudelleen, aina vanhan päälle, ja lopulta monien eri aikakausien piirteet ovat sekoittuneet yhdeksi kauniiksi miljoonakaupungiksi. Ohittaessa tyrmääviä kirkkoja ja temppeleitä olivat rakot ja paahteen palovammatkin ihan okei.

Historia tulee esiin Roomassa vahvasti taiteen ja arkkitehtuurin kautta, ja viikon ohjelma oli upotettu täyteen kulttuuria. Italia kristinuskon entisenä keskuksena, Rooma tarjosi nähtäväksi monia kirkkoja, ja katoliseen tapaan kaikki notkuivat katoista lattiaan kultaa. Vatikaani on ihan järjetön paikka prameudessaan: paavin palatsi sisältää yli tuhat huonetta, ja sali toisensa jälkeen kantaa miljoonien ja miljoonien arvoista taidetta sisällään. Palatsissa sijaitsee itse Sikstuksen kappeli, joka on kuuluisa Michelangelon freskoista – taiteilija työsti näitä selällään maalaten jopa neljäkymmentämetriseen kattoon kuuden vuoden ajan. Myös maailman suurin kirkkorakennus, Pietarin kirkko, mahtuu kääpiövaltio Vatikaanin rajojen sisälle, ja paikka häikäisee suunnattomuudellaan. Kuitenkin Roomaan mahtuu myös sympaattisia pieniä kirkkoja, kaikki kuitenkin yhtä kullattuja ja tunnelmaltaan arvokkaita. Katoliseen tapaan, astuessamme kirkkoon tyttöjen tuli peittää hartiansa ja polvet erilaisin huivisysteemein mitä kannoimme mukanamme.

Matkasimme myös Vesuviuksen juurelle Pompeijin kaivauksille, jossa vietimme hellepäivää kierroksella entisen kaupungin jäänteillä. Pompeijin kapeat kujat on kaivettu esiin tuhkakerroksista, ja erilaiset kylpylät, luksuskodit ja jopa bordelli olivat säilyneet laavassa yli tuhat vuotta kunnes kaivaukset aloitettiin ja antiikin aarteet löydettiin. Samalla rakennusten taide tallentui, ja talojen seiniä koristaa vielä tänäkin päivänä erilaiset maalaukset antiikin jumalista ja viininjuonnista. Paluumatkalla ajoimme ylös mutkittelevaa tietä Monte Cassinon luostarille, jossa toisen maailmansodan aikaan käytiin suurta Monte Cassinon taistelua, mutta jossa nyt herttaiset munkit käyskentelivät viiniviljelmillä.

Kaupunki kuuluu nykyisin samaan kastiin Pariisin ja New Yorkin kanssa kaikkien aikojen rakastetuimpina kaupunkeina, kuitenkin sanonnan mukaan kaikki tiet vievät juuri Roomaan. Kaupunki äimistyttikin jatkuvalla taiteen läsnäololla ja hyvällä ruoallaan. Seitsemään päivään mahtui niin Italian historiaa kuin modernia kulttuuria: ikivanha Colosseum, Santa scala -kirkko, jossa portaat kuljettiin ylös kontaten, intensiivinen jalkapallo-ottelu Rooman stadionilla, et cetera. Rooma, joka tunnetaan myös ikuisena kaupunkina, jää elävästi mieleen kiehtovimpana lukion kokemuksena.

Teksti Anni Kuoppamaa 2B, kuvat Jenny Saari 2D

Kiviniitty 60 vuotta

Kokkolan suomalaisen lukion Kiviniityn toimipaikassa vietettiin lauantaina 6.5.2017 Kiviniityn (entisen Yhteiskoulun) 60-vuotista taipaletta. Juhlaan oli saapunut salin täydeltä koulun entisiä opettajia ja oppilaita sekä muita juhlavieraita. Juhlapuhujina toimivat Kiviniityn yläkoulun rehtori Reijo Timonen sekä suurlähettiläs Leena-Kaisa Mikkola.

Rehtori Reijo Timonen

Puheiden lisäksi juhlassa kuului Kiviniityn musiikintäyteinen menneisyys ja nykyisyys, kun lavalle nousi upea kattaus entisiä kiviniittyläisiä: Mari Palo (sopraano), Maaria Pulakka (harppu), Antto Tunkkari (sello) ja Sonja Vertainen (harmonikka). Juhlan päätteeksi nähtiin myös katkelma koulun tämänkeväisestä musikaaliproduktiosta Pieni Merenneito sekä kuultiin koulun kuoron laulamana Finlandia-hymni.

Maaria Pulakka, Mari Palo ja Antto Tunkkari

Pieni Merenneito

Kokkolan suomalaisen lukion Kiviniityn toimipaikan perinteistä musikaalia esitettiin jälleen tänä keväänä huhti-toukokuussa. Yläkoulun ja lukion yhteisproduktio sai tänä vuonna innoituksensa H. C. Andersenin sadusta Pieni Merenneito.

Musikaalin käsikirjoitti, ohjasi, lavasti ja puvusti kuvataiteen opettaja Riitta Nisula oppilaineen ja musiikista vastasi musiikinopettaja Heikki Nisonen ja koulun orkesteri solisteineen. Yhteensä lavalla nähtiin näyttelijöinä, tanssijoina, laulajina ja soittajina noin 50 yläkoululaista ja lukiolaista.

Musikaali oli järjestyksessään 20. ja jää ansaitulle eläkkeelle jäävän Heikki Nisosen viimeiseksi Kiviniityn musikaaliksi. Kiitos, Heikki, upeasta työstä musiikin ja nuorten parissa!

Studia Generalia-luento 27.4.

Itsenäisyytemme juhlavuotena Studia Generalia-luennon piti prikaatinkenraali Hannu Luotola aiheenaan Sotiemme veteraanit ja kansallinen kulttuuri.

Kokkolan suomalaista lukiota edustamassa Suomi 100 - juhlagaalassa

Kuvassa oikealla rehtori Raimo Lammin vieressä kansallisteatterin näyttelijä Jussi Puhakka, hänen takanaan lehtori Elisa Taipalharju ja nuorten takana kansanedustaja Tuomo Puumala.

19.4. sivistysvaliokunta järjesti Suomi100v-juhlagaalan. Koulustamme oli molemmista toimipisteistä edustajia. Yhteensä lukiotamme edusti kymmenen nuorta. Juhlallisuudet järjestettiin kansallisteatterissa Helsingissä. 

Paikalla oli lukiolaisia ympäri Suomea. Sivistysvaliokunta oli paikalla. Iloista ja innostunutta puheensorinaa oli ilmassa ennen itse ohjelman alkua, sillä istuihan salissa itse tulevaisuus kuten Tuomo Puumala aloituspuheenvuorossaan sanoi. 

Ohjelma alkoi Tuomo Puumalan alustuksella jossa hän puhui sivistyksen tärkeästä ja pitkästä tiestä osana itsenäistä Suomea. Käytiin läpi Suomen menestystarinoita niin koulun, taiteen, musiikin kuin urheilun näkökannasta.

Aihetta puitiin teatterissa teatterin keinoin; se vietiin lavalle improvisaation avulla.

Näyttelijät esittivät yleisön heittäessä kohtauksiin sanoja, repliikkejä, paikkoja tai henkilöitä. Välillä naurettiin ja toisinaan sivistysvaliokunnan esitysten väliin tulevat videoklipit muistuttivat siitä tosiasiasta; sivistys on muuttunut aikojen saatossa, ja on tärkeää muistaa että se on hyvin merkittävässä roolissa satavuotiaan Suomen tarinassa. 

Tilaisuuden päätyttyä kukitti sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Tuomo Puumala näyttelijät, jonka jälkeen hän piti lyhyen lopetuspuheenvuoron. Sitten siirryimme Teatterin salista pois, sivistysvaliokunnan tarjoilulle. 

Sieltä lähdimme kansanedustaja Tuomo Puumalan vieraaksi pikkuparlamenttiin. Puhuttiin niin gaalasta, kouluverkkouudistuksesta, koulujen sisäilmasta ja oppilaskuntien hallitusten työskentelystä Kokkolan suomalaisen lukion toimipisteillä.

Matka oli kerta kaikkiaan hieno ja mahtava kokemus! Minusta oli hienoa että tuollainen järjestettiin, koska se todella herätti ajattelemaan sivistyksen merkitystä kansakuntamme menestyksen peruspilarina.

Kuva ja teksti Lotta Liedes