Perämeren luonto tutuksi merellisellä tutkimuskurssilla

Tänä keväänä toteutettiin lukiossamme ensimmäistä kertaa Perämeri-aiheinen tutkimuskurssi osana LUMA-linjan kurssitarjontaa. Kurssin keskeinen tavoite oli havainnoida ja tutkia oman alueen vesiympäristön tilaa eri luonnontieteiden näkökulmasta kenttäolosuhteissa ja suuri osa kurssia toteutettiinkin Tankarin majakkasaarella.

Planktonnäytteiden haavimista Suntinsuulla

Veden laadun mittauksia satama-altaasta

Tavoitteena oli myös saada opiskelijat ymmärtämään ilmastonmuutoksen vaikutuksia Perämeren herkässä ekosysteemissä sekä tekemään johtopäätöksiä omista havainnoista, mittaustuloksista ja analysoimaan olemassa olevaa dataa. Samalla harjaannuttiin käyttämään kokeellisia tutkimusmenetelmiä ja työskentelemään ryhmissä. Toisin sanoen opiskelijat saivat valmiuksia ymmärtää merilukutaidon merkitystä.

Maankohoamisen merkkejä ja tukkakoskelopariskunta matalalla kivikkorannalla

Ennen Tankarin retkeä opiskelijat perehtyivät Perämeren ominaispiirteisiin ja eliölajistoon teoriassa ja laativat erilaisia diagrammeja alueen sääolosuhteiden vaihteluista viime vuosikymmeninä. Tässä hyödynnettiin avointa dataa ja harjoiteltiin vähän koodauksen alkeita Helsingin yliopiston väitöskirjatutkijan, Peitsa Vetelin, avustuksella.

Rentukka - kevään ensimmäisiä kukkivia kasveja saaressa

Kurssi huipentui maastotutkimuksiin Tankarin majakkasaarella 15.-16.5. Kovan pohjoistuulen vuoksi matkaan päästiin vasta iltapäivällä, mutta aamupäivän hyödynsimme tutkimalla Suntin vettä. Aika veikeä kokemus oli, kun saimme ottaa yhteysalus Jennyn kahvion tutkimuskäyttöön ja mikroskopoida kahvion pöydillä planktonnäytteitä.

Jenny tutkimuslaboratoriona mikroskopointia varten

Tankarissa tutkimme jääkauden merkkejä saaren karussa luonnossa ja teimme veden laadun mittauksia. Tutustuimme saaren historiaan ja havainnoimme lintujen kevätmuuttoa sekä vierailimme lintuasemalla. Ja tottakai ohjelmaan kuului makkaran paistoa, majakan kiilojen havainnointia ja auringonlaskun ihailua ja uskaltautuipa muutama nuori uimaankin 6 asteiseen meriveteen.

9 eri lintulajia äänessä majakan lähistöllä!

Lintujen kevätmuuttoa havainnoimassa lintutornilta

Meidän opettajien näkökulmasta tällainen opintojakso toi piristävää vaihtelua normitunteihin ja antoi mahdollisuuden tutustua opiskelijoihin paremmin ja syvensi myös meidän opettajien merilukutaitoa. Kurssilla tehdyt mittaukset tallennettiin Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämään järvi-meriwikiin eli verkkopalveluun, jossa voidaan ylläpitää omaa havaintopaikkaa jatkossakin. Toivottavasti siis saamme mahdollisuuden toteuttaa kurssin myös ensi keväänä!

Tuula Heikkilä ja Marika Myllylä, opintojakson opettajat

Perämeren tutkijat yhteispotretissa

Teatteri Taiminen vierailu lukiolla

 

Oskar Silén ja Mikael Strömberg

Teatteri Taimine vieraili lukiollamme toukokuussa. He esittivät kaksikielisen näytelmän Knock Out. Näytelmä kertoo kahdesta nuoresta, joiden on vaikea astua monimutkaiseen, vaativaan yhteiskuntaan. Nuorista, joista lapsuuden ja aikuisuuden välinen kynnys tuntuu liian korkealta ja jotka ovat vaarassa syrjäytyä. Näytelmän nuorten Alin ja Jimin ainoat intohimot ovat nyrkkeily ja musiikki. Niistä he saavat helpotusta, siellä orastavat heidän hauraat unelmansa. Knock Out– teatteriesitys tarjosi musiikkia, huumoria, paljon ajattelemisen aihetta ja ennen kaikkea toivoa. Karleby svenska gymnasiumin ensimmäisen vuoden opiskelijat olivat vieraanamme.

Opintomatka Tampereelle

Keväällä toteutettiin jo voisiko sanoa perinteeksi muodostunut opintomatka Tampereelle yhteistyössä Tampereen klassillisen lukion kanssa. Opintomatkalla oli tarkoitus vierailla Tampereen yliopistolla sekä osallistua Tampereen klassillisen lukion LUMA-linjalaisille suunnatulle aerosolifysiikan luennolle. Juuri kyseisenä päivänä Tampereen yliopistolla oli kuitenkin lakko, ja päivän ohjelman muuttui tämän vuoksi nopealla aikataululla aivan täysin.

Keskiviikkona 7.5.2025 yhdeksäntoista toisen vuosikurssin kemian ja fysiikan opiskelijaa lähtivät aamujunalla Tampereelle yhdessä opettajiensa Elisa Taipalharjun ja Mikko Pihlajakankaan kanssa. Ensiksi vierailtiin Vapriikissa, missä tutustuttiin mm. luonnontieteelliseen museoon ja useisiin vaihtuviin näyttelyihin. 

Vapriikissa oli mahdollisuus tutustua eriaiheisiin näyttelyihin.
Manserock-näyttelyssä oli esillä Juice Leskisen kitarat.

Tässä esillä vanhoja pelikonsoleita vuosien varrelta.

Tämän jälkeen siirryimme Tampereen klassilliselle lukiolle ja lounaan jälkeen Tampereen yliopiston opiskelijalähettiläs Minna Kuvaja kertoi teknillisten alojen opiskelusta Tampereen yliopistossa. 

Lukion avustava rehtori Tomi Anttila esitteli opiskelijoillemme klassillista lukiota.

Tampereen yliopiston opiskelijalähettiläs Minna Kuvaja.

Lopuksi meille esiteltiin kaksi Tampereen Klassillisen lukion LUMA-linjan opiskelijoiden lopputyötä. Toisessa tutkimuksessa opiskelijat olivat tutkineet eri akkumateriaalien lataus- ja purkaussyklejä. Lisäksi lopputyöhön sisältyi tutkimuksen raportointi.

Klassillisen lukion opiskelijat esittelivät projektitöitään.

Matka oli piristävää vaihtelua tavallisiin oppitunteihin
vaikka alkuperäistä suunnitelmaa jouduttiinkin muuttamaan 😊

LUMATEK-tapahtuma

 Kevätlukukauden LUMATEK-tapahtuma järjestettiin torstaina 24.4. avaruusteemalla. Tapahtuman aluksi Euroopan avaruusjärjestö ESA:n järjestämään tölkkisatelliittikisaan osallistunut lukiomme ALAS-joukkue esitteli projektiaan, jolla he voittivat Suomen kisan. Projektista kerrotaan tarkemmin aikaisemmassa blogikirjoituksessa. Tapahtuman pääluennon piti Helsingin yliopiston ja Luulajan teknillisen yliopiston tutkija ja apulaisprofessori Mikael Granvik. Hänen luentonsa aihe oli asteroidit ja niiden uhat ja mahdollisuudet.

Apulaisprofessori Mikael Granvik

Granvik kertoi asteroidien tutkimuksesta ja havainnollisti mm. asteroidivyöhykettä, jolla tarkoitetaan yleensä Marsin ja Jupiterin ratojen välissä sijaitsevaa aluetta, jossa Aurinkoa kiertää suuri määrä pienehköjä taivaankappaleita ja pikkuplaneettoja, joita kutsutaan asteroideiksi. Asteroidien koko vaihtelee usean sadan kilometrin läpimittaisista muutan kilometrin läpimitan omaaviin asteroideihin. Asteroideista on otettu näytteitä ja niissä piilee valtavia mineraalivaroja. Voisiko osan ympäristöä kuormittavasta kaivostoiminnasta siirtää avaruuteen? Maapallolla raskaat aineet, kuten kulta tai platina, ovat vajonneet suurimmaksi osaksi planeetan uumeniin, mutta asteroideilla ei vastaavaa erottumista ole tapahtunut. Monet meillä harvinaiset aineet ovatkin niillä yleisempiä. Granvikin mukaan avaruudesta ei kuitenkaan kannata heti etsiä Maassa arvokkaita aineita. 

”Maahan tuonnin järkevyys on ainakin avaruuskaivostoiminnan alkutaipaleella taloudellisesta näkökulmasta vähintäänkin kyseenalaista. On yksinkertaisempaa ja tuottoisampaa pyrkiä vastaamaan avaruudessa tarvittavien aineiden kysyntään. Vaikkapa veden.”

”Se on yleinen aine, mutta pienelläkin määrällä on kaupallista arvoa avaruudessa, sillä se toimii alusten ajoaineena. Tietoliikennesatelliitteja hoitavat yritykset ovat jo ilmoittaneet ostavansa suuria määriä kiertoradalle tuotua puhdasta asteroidivettä. Jos satelliitteja voi tankata, niiden elinikä pitenee huimasti.”

Hyötykuorman nosto Maasta kiertoradalle maksaa yhä tuhansia euroja kilolta. Kuutiometri puhdasta vettä avaruudessa on siis miljoonien arvoinen.

Ville Juuti, Huld Oy:stä kertoi miten 3D-tulostusta voidaan hyödyntää satelliittien osia suunniteltaessa ja mitä kaikkea tulee huomioida, kun suunnitellaan kappaletta, joka viedään avaruuteen.

Pitsa- ja limsatuokion jälkeen iltaa jatkettiin osallistumalla erilaisiin työpajoihin, joita esitellään seuraavassa:

3D skannauksen työpaja oli suosittu. Ensin skannattavasta kappaleesta muovailtiin malli.

tai mallina saattoi olla kaveri, jolloin hänet skannattiin tietokoneen muistiin.

Tulosteena saatiin sitten komea patsas omasta tai kaverin päästä :)

Peitsa Veteli Helsingin yliopistosta oli lukiollamme kolmen päivän ajan ohjaamassa eri opetusryhmiä käyttämään avointa dataa. Avaruusteeman hengessä tutustuttiin ilmakehätieteen mittauksiin, jotka liittyivät satelliittihavaintoihin. Lisäksi opiskelijat tekivät SIDC:n datoihin pohjaavan auringonpilkkuharjoitteen, jolloin päästiin ilmakehän ulkopuolellekin.

Näissä kuvissa tunnelmia kemian pakopelin ratkaisemisesta.

Lautapeleillä on aina vannoutuneet kannattajat.

Tässä opettajat Matti ja Janne pelaavat mukana.

Centria AMK:lta Antti Pilvilampi ja Antti Vainiopää olivat ohjaamassa VR-pajaa, jossa myös oli mahdollisuus tutustua avaruusasemaan.

Työpajoissa oli hyvä positiivinen pöhinä ...

ja intoa tekemiseen riitti iltamyöhään saakka.

Tapahtumassamme osallistujia oli myös Nurmon lukiosta, jolla niin ikään on luonnontieteiden erityinen koulutustehtävä. Lisäksi luentoa oli seuraamassa myös Kokkolan ammattilukion ja Karleby svenska gymnasiumin opiskelijoita. Erityinen kiitos kuuluu myös valtakunnalliselle matematiikan kehittämistehtävälukiolle, Maunulan matematiikkalukiolle ja sen kehittämistehtävä Harpille, joka sponsoroi tapahtumaamme.

LUMATEK-tapahtuma on vakiintunut kiinteäksi osaksi toimintaamme ja syksyllä jälleen kohdataan näissä merkeissä uuden kantavan teeman puitteissa 😊

CanSat tölkkisatelliittiprojekti

Keitä me olemme?

Ryhmämme ALAS koostuu ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoista (Martti Torvikoski, Santeri Kallio, Säde Sainio, Into Haukkala, Päivikki Nokelainen ja Tuuli Mikkonen) ja osallistumme vuoden 2025 Cansat kilpailuun, joka järjestettiin maaliskuun lopulla Vaasassa.

Ryhmä esitteli projektinsa lukion LUMATEK-tapahtumassa 24.4.

Tiimin jäsenet vasemmalta lukien Into Haukkala, Martti Torvikoski, Santeri Kallio, Tuuli Mikkonen, Päivikki Nokelainen ja Säde Sainio.

Mikä on Cansat?

Cansat on kilpailu, jossa lukioikäiset oppilaat rakentavat yhdessä tölkin kokoisen satelliitin. Pienikokoinen satelliitti lähetetään noin kilometrin korkeuteen Vaasassa sijaitsevassa kilpailutapahtumassa. Kilpailussa arvostellaan mm. ryhmän teknistä osaamista ja työskentelytaitoja. Satelliitille on määrätty kilpailussa pakollisia tehtäviä ja näiden lisäksi jokaisella ryhmällä voi olla yksi tai useampi toissijainen tehtävä, joka satelliitin pitää suorittaa lennon aikana. Vaasan kilpailun voittaja pääsee palkintomatkalle Alankomaihin tutustumaan ESA:n tiloihin.

Mikä oli meidän ideamme ja mistä kaikki lähti liikkeelle?

Kokosimme joukkueemme joulukuussa ja lähdimme heti ideoimaan satelliitin toissijaisia tehtäviä. Lopulta lähdimme toteuttamaan ideaa satelliitista, joka osaisi ohjata itseään laskuvarjon naruja kiristämällä tiettyyn suuntaan. Varjo tulisi toimimaan vähän samalla tyylillä kuin laskuvarjohyppääjien laskuvarjot. Tämän lisäksi halusimme tutkia sitä, voisiko satelliittimme toimia pelkällä aurinkovoimalla. Laitoimme siis tölkkimme ympärille aurinkopaneelin.

Toissijaisten tehtävien pohjalta lähdimme suunnittelemaan ryhmällemme nimeä, ja lopulta päädyimme nimeen ALAS, joka tulee sanoista Athmospheric Landing And Solar Energy. Nimen jälkeen piirsimme yhdessä logon, joka kuvastaa hyvin ryhmämme tavoitteita.

Mitä me teimme projektin aikana?

Projektin aikana pääsimme kokeilemaan monia erilaisia asioita. Aluksi lähdimme suunnittelemaan tölkin ulkokuorta satelliitillemme. Tämä tehtiin 3D-printterilla tulostamalla. Samaan aikaan lähdimme myös kehittämään laskuvarjoa ja ohjauskoodia satelliitin automaattiohjausta varten. Ohjauskoodia testasimme aluksi ohjattavan auton avulla, jolloin satelliitin ohjausta oli helppo kokeilla maasta käsin niin, ettei mikään hajoa. Projektimme aikana teimme myös useita testipudotuksia eri korkeuksista, jotta näkisimme, miten varjo toimii käytännössä. Näillä pudotuksilla saimme myös testattua paine- ja lämpömittariamme. Yksi kilpailun arvostelualueista oli sosiaalinen media ja projektimme esilletuonti. Päivitimme siis projektin aikana Instagram ja YouTube -tilejä sekä pidimme livelähetyksiä laukaisuista. Projektimme oli myös lehtiartikkelissa ja kävimme muutamalla koululla pitämässä esityksiä ja innostamassa nuorempia mukaan tulevien vuosien projekteihin.

Projektissa pääsi harjoittelemaan mikropiirin rakentamista

ja myös ohjelmointia.

Satelliitissa käytetty laskuvarjo.

Mitä kilpailussa tapahtui?

Kilpailu alkoi torstaina 27.3. Ensimmäisenä päivänä kilpailijoille esiteltiin paikkoja, saimme koristella rakettiamme ja satelliittimme pääsi rakettipoikien turvatarkastuksesta läpi.

Toisena kilpailupäivänä pääsimme laukaisemaan rakettimme. Meidän piti olla ensimmäisiä, mutta antennin katkeamisen vuoksi laukaisimme rakettimme ilmaan toisena. Laukaisu ei onnistunut täydellisesti. 16 narua, jotka pitivät varjoa kiinni satelliitissa, irtosivat ja tölkkimme tuli vain kuuden narun varalla alas. Nämä kuusi narua repivät servoa eli ohjausmoottoria, mikä johti sen hajoamiseen. Aurinkopaneelimmekaan ei toiminut täydellisesti, vaan vastussilta oli liian heikko, jolloin saimme tulokseksi vain maksimiarvoja koko lennon ajalta. Laukaisun jälkeen lähdimme tekemään loppuesitystä, vaikka olimme tuloksiimme hieman pettyneitä.

Koska laukaisumme epäonnistui, pyysimme tuomaristolta uutta mahdollisuutta laukaista satelliittimme. Saimme luvan uudelleen laukaisuun. Korjasimme satelliittimme nopeasti laukaisukuntoon ja aloimme valmistautumaan uuteen laukaisuun. Emme kuitenkaan enää kerenneet laukaista rakettia uudestaan, koska perjantain tuulisen sään takia laukaisuja jouduttiin siirtämään seuraavan päivän puolelle.

                                                                                           kuva: Jan Holmgård

Laukaisun valmistelua ...

                                                                                                    kuva: Jan Holmgård

ja nappiin mennyt toinen laukaisu.

Lauantaina loppuesityksemme valmistelu jatkui ja pidimme edelleen toivoa yllä uuden laukaisun mahdollisuudesta. Edellisen päivän lykkääntyneet laukaisut loivat ruuhkaa, joten mahdollisuudet uudestaan laukaisulle olivat meille hyvin pienet. Saimme kuitenkin lopulta uuden mahdollisuuden laukaisuun, ja satelliittimme tuli tällä kertaa täydellisesti alas. Saimme siis tulokset, jotka vastasivat tavoitteitamme täydellisesti. Lauantai-iltana siirsimme uuden datan viimeiseltä laukaisukerralta loppuesitykseemme ja harjoittelimme esityksemme kuntoon.

Sunnuntaina jokainen tiimi pääsi esittämään loppuesityksensä tuomaristolle ja muille joukkueille. Olimme ensimmäisenä myös esiintymisvuorossa. Esityksemme onnistui hyvin ja voitimme lopulta koko kilpailun. Pääsemme siis kesän alussa matkaamaan Hollantiin!

Tiimin saama kunniakirja - onnittelut hienosta saavutuksesta!!

                                                                                          kuva: Jan Holmgård

Voittoisa ALAS-tiimi yhdessä opettajansa ja ohjaajansa Erkko Saviaron kanssa.

Mitä olemme saaneet kilpailulta?

Olemme päässeet oppimaan projektin aikana paljon uusia asioita ja samalla hyödyntämään jo aikaisemmin oppimiamme taitoja. Jokaisella meistä on omat erilaiset vahvuusalueet ja olemme päässeet tekemään asioita, jotka tukevat omia kiinnostuksemme kohteita. Projektin aikana myös ryhmätyöskentely on äärimmäisen tärkeää ja meidän tiimistämme onkin muodostunut tiivis porukka, jossa on mitä mahtavin ilmapiiri. Olemme saaneet toisiltamme tukea erilaisten asioiden tekemisessä, ja kokemuksena tämä projekti on ollut ikimuistoinen.

Tuuli Mikkonen, ALAS-tiimin jäsen

Ryhmä muisti LUMATEK-tapahtumassa myös Erkkoa, 

jolle ojennettiin kiitoksena maskotti, jolla on laskuvarjo 😊