Lukion matematiikan ja luonnontieteiden kehittämispäivät – Intohimolla yli rajojen!

 Kokkolan suomalaisen lukion matemaattis-luonnontieteellisten aineiden opettajia ja LUMATEK-linjan opiskelijoita osallistui 14.-16.4.2019 Aalto-yliopistossa järjestetyille ensimmäisille LUKEMA-päiville. Ohjelma oli erittäin monipuolinen sisältäen mm. yliopiston esittelyä, asiantuntijaluentoja ja työpajoja.

Sunnuntaina meille esiteltiin kampuksen uusinta Väre-rakennusta, jonka tiloissa toimii Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu sekä Kauppakorkeakoulu. Vuonna 2018 valmistuneen rakennuksen suunnittelun lähtökohtia ja arkkitehtuuria esitteli Pekka Salminen Verstas Arkkitehdit Oy:stä.

Ihastelimme Väre-rakennuksen avaruutta

Rakennuksen suunnittelussa on erityisesti huomioitu käyttäjälähtöisyys ja kestävä kehitys. Väre on A-energialuokan rakennus, joka lämmitykseltään ja jäähdytykseltään on 90-prosenttisesti omavarainen. Sähköä tuottavat rakennuksen katolla sijaitsevat aurinkopaneelit.

Kampuksen rakennuksista maininnan ansaitsee myös vuonna 1966 valmistunut Raili ja Reima Pietilän suunnittelema Aalto-yliopiston päärakennus Dipoli. Kallion päälle rakennettu, kuparilla ja graniittilohkareilla verhoiltu rakennus avattiin peruskorjauksen jälkeen vuonna 2017.

 Dipoli

Dipolin nk. käpysisäänkäynti

Ensimmäisen päivän iltana kuuntelimme myös Itä-Suomen ylipiston professori Arto O. Salosen Inspiraatioluennon – Sivistys, koulu ja tulevaisuus.

Suomi on tällä hetkellä monessa asiassa maailman paras maa. Sotien jälkeen teollisessa yhteiskunnassa keskityttiin elintason parantamiseen. Hyvinvointi oli materiaalista ja kulutuskeskeistä. Sekä yksilön että valtioiden taloudessa korostui kilpailu ja aineellisen vaurauden maksimointi. Nyt jälkiteollisessa yhteiskunnassa korostuu elämänlaadun parantaminen. Ihmissuhteet, aktiivinen kansalaisuus, yhteiskunnallisten epäkohtien korjaaminen, kiertotalous, elämänlaatu ja yleensä ottaen merkitykselliseksi koettu elämä koetaan tärkeäksi. Salonen korosti ihmisten verkostoitumisen tärkeyttä. Hänen tulkintansa mukaan rikastava vuorovaikutus auttaa hahmottamaan maailmaa todenmukaisemmin, dialogisuus synnyttää uutta ja ennalta-arvaamatonta. Onko kukoistavan koulun ja yhteiskunnan idea siinä, että tunnistetaan toistemme erinomaisuudet ja tehdään ne näkyviksi? Tavoiteltavaa on saada muut kokemaan itsensä vahvoiksi ja onnistuja on se, joka saa muut ylittämään itsensä. Sivistyessään ihminen kiipeää ennakkoluulojensa yli, väistää pelkistettyjä ja lukkoon lyötyjä määritelmiä ja avartaa käsityksiään itsestä osana muuta todellisuutta. Lopuksi Salonen kiteytti: Laaja-alaiset, suuret muutokset ovat mahdollisia, jos on näkemystä, tahtoa ja päättäväisyyttä. Olemmehan jo onnistuneet mm. otsonikadon pysäyttämisessä ja eliniänodotteen kaksinkertaistamisessa. Meidän on joka päivä mahdollista valita kymmeniä kertoja otammeko ratkaisijan roolin vai ei.

Professori Arto O. Salonen

Maanantaina kuuntelimme Aalto-yliopiston rehtorin Ilkka Niemelän LUKEMA-päivien avajaisluennon Data, analytiikka ja tekoäly – uusia haasteita ja mahdollisuuksia koko koulutusketjulle. 

Niemelä kertoi aluksi yleisesti Aalto-yliopistosta ja sen sijoittumisesta varsin korkealle myös kansainvälisisissä korkeakouluvertailuissa. Aallossa yhdistyvät syvällisen alakohtaisen osaamisen lisäksi taide, luovuus, monialaisuus ja yrittäjyys. Esimerkkinä palkittu CHEMARTS-projekti, joka yhdistää taiteen, suunnittelun ja kemian tekniikan tuottaakseen uusia konsepteja metsäteollisuudelle. Sovellukset vaihtelevat älykkäistä vaatteista uusiin selluloosakuituihin.

Tekoälyä käsittelevässä luennossaan Niemelä totesi, että uusi teknologia vie meitä kohti yhteiskuntaa, jossa on turvallisia dataan perustuvia palveluja. Merkittäviä edistysaskelia on odotettavissa, koska algoritmit kehittyvät, laskentateho kasvaa, hyödynnettävissä olevan datan määrä kasvaa voimakkaasti ja käyttökelpoisia ohjelmistoja on saatavilla. Esimerkkeinä jo käytössä olevista sovelluksista Niemelä mainitsi itseohjautuvat autot, kielenkääntämisen ja puhutun kielen ymmärtämisen, robottipohjaisen rakennusjätteen lajittelun, asiakasneuvonnan robotit ja lääketieteen puolelta vaikkapa ihosyövän tunnistamisen kerätyn kuvamateriaalin avulla.

Niemelä totesi, että digitalisaation voimakas kasvu asettaa haasteita tulevaisuuden koulutusketjulle. Digitalisaatio tulee ennen pitkää kaikille aloille. Suuri kysymys on, miten luodaan pohja tälle osaamiselle jo varhaisessa vaiheessa? Ja miten huolehditaan jo työelämässä olevien digitaidoista? Haasteena on kehityksen nopeus ja kiihtyvä vauhti. Joidenkin arvioiden mukaan miljoona suomalaista aikuista pitää kouluttaa uudelleen kymmenen vuoden kuluessa.

Suomen tavoitteena on olla yksi tekoälyn kärkimaista. Tähän haasteeseen on vastattu mm. perustamalla Suomen tekoälykeskus FCAI, Finnish Center for Artificial Intelligence vuoden 2018 alusta. Keskus on Aalto-yliopiston, Helsingin yliopiston ja VTT:n perustama osaamiskeskus, joka tarjoaa koulutusta ja tekee tekoälyn perustutkimusta yhteistyössä yritysten ja julkisen alan toimijoiden kanssa. Niemelän mukaan tutkimuksen ja toiminnan läpinäkyvyys ja vastuullisuus korostuvat. On tärkeää huomioida mm. millaista aineistoa/dataa kerätään ja missä tarkoituksessa, mihin uudella teknologialla pyritään ja mitä dataa saa yhdistellä. Lisäksi on varmistettava tietoturva ja yksityisyys sekä estettävä virhetulkinnat ja manipulointi.

Päivä jatkui vielä professori Herbert Sixtan luennolla The production of sustainable textile fibers. Sixtan johdolla Aalto-yliopistossa on kehitetty Ioncell-F-teknologia, jonka avulla sellusta tai kierrätysmateriaalista voidaan tehdä kuituja. Myös viskoosi on sellupohjainen kuitu, mutta Ioncell-F-teknologia on ympäristöystävällisempi, sillä se hyödyntää pääosin vettä ja suolapohjaisia ionisia nesteitä liuottimina. Puuvillaan verrattuna tämä uusi teknologia taas kuluttaa vähemmän vettä. Tästä uudesta materiaalista tehdyn puvun näimme itsenäisyyspäivän vastaanotolla rouva Jenni Haukion yllä.

Iltapäivisin osallistuimme aineryhmätyöskentelyyn sekä työpajoihin, joiden sisältö oli laadittu mielenkiintoisten ja ajankohtaisten aiheiden ympärille. Työpajoissa käsiteltiin mm. matemaattista mallinnusta, orgaanista kemiaa, globaaleja vesihaasteita, litiumakkuja, akustiikkaa, kiertotaloutta, robotiikkaa, mini-ihmismallien käyttöä lääkkeenkehityksessä, aivokuvantamista, muovien biohajoavuutta, avaruustekniikkaa ja kooditaidetta.

Tiistai aloitettiin seuraamalla paneelikeskustelua aiheesta Tulevaisuuden tekijöiden intohimon tukeminen.

Keskustelemassa olivat vasemmalta lukien algoritmitaiteilija Felix Bade (Aalto-yliopisto), työelämäprofessori Tua Björklund (Aalto Design Factory), matematiikan professori Samuli Siltanen (Helsingin yliopisto) ja tutkijatohtori, filosofi Frank Martela (Aalto-yliopisto). Keskustelun vetäjänä toimi luonnontieteiden kehittämistehtävän koordinaattori, lehtori Kirsi-Maria Vakkilainen Olarin lukiosta.

Keskustelijoilta kysyttiin mm. mikä heitä on ajanut omalla uralla eteenpäin ja missä he omasta mielestään ovat erityisen hyviä. Kaikkia heitä yhdistää oppimisen halu ja uteliaisuus, mikä puolestaan johtaa vanhojen raja-aitojen kaatumiseen ajattelussa ja auttaa uusien siltojen löytymisessä. Erityyppisten ihmisten kokoaminen yhteen rikastuttaa tiimityöskentelyä ja johtaa parhaaseen tulokseen. He kannustivat hakeutumaan sellaisiin asiayhteyksiin, joissa joutuu oppimaan uutta. Omien vahvuuksien vahvistaminen ei välttämättä tarkoita, että pysytään omalla mukavuusalueella. Parasta on, jos innostuksen ja omat vahvuudet voi yhdistää. Nuoria he rohkaisevat, että täytyy kokeilla eri asioita, jotta tietää mistä on innostunut ja kiinnostunut. Positiivisen tunnustuksen saaminen on tärkeää itseluottamuksen kasvattamisessa. Moni ei tunnista omia vahvuuksiaan ennen kuin saa joltain ulkopuoliselta palautetta. Felix Baden sanoin kaikki me olemme ”äidin uniikkeja lumihiutaleita”, mutta silti me kuulumme joukkoon ja täydennämme toisiamme. Tulevaisuudessa on paljon ammatteja, joista emme tällä hetkellä tiedä. Senpä takia ammattihaaveiden sijaan nuorten on parempi kysyä itseltään minkä asioiden parissa he haluaisivat tehdä töitä tulevaisuudessa.

Kokkolaan palasi tyytyväinen kollegio. LUKEMA-tapahtuma oli hyvin järjestetty kokonaisuus, jonka tarjonnasta jokainen kokosi itselleen mielenkiintoisen ohjelmapaketin. Kollegojen tapaaminen ja verkostoituminen synnyttää uusia ideoita ja innostaa kehittämään omaa työtä. Monissa tapahtuman puheenvuoroissa korostui poikkitieteellisyys, jota mekin haluamme tuoda esille erityisesti lukiomme LUMATEK-linjan opinnoissa.

Kampusalueen keskelle on säästetty vanha tammipuu symboloimaan eri tieteenalojen kerääntymistä yhteen. Tieteiden integroituminen ja monialainen yhteistyö tulevat lisääntymään niin työelämässä kuin koulutuksessakin.

Anneli Kauppi