Kiviniityn toimipaikan musiikin lehtori Henna-Maria Harju esitti
kummassakin juhlassa juhlafanfaarin
Johtava rehtori Markku Anttila piti avauspuheenvuoron kummassakin juhlassa
Kitarataiteilija Hannu Annala keskellä ja lukiolaiset Juuso Mantila vasemmalla
ja Vili Korpijärvi oikealla esittivät
Eric Claptonin Tears in Heaven ja Gary Mooren Still got the Blues
Seuraavaksi Johannes Cederberg paljasti koulun perustamiseen merkittävästi vaikuttaneen rehtori Anselm Ebelingin muotokuvan.
Rehtori Raimo Lammi luki juhlassa toimittaja Maria Storen kirjoittaman Anselm Ebelingistä kertovan tekstin, josta seuraavassa lyhyt lainaus:
Ebeling (1840 - 1901) toimi ruotsalaisen alkeiskoulun rehtorina ja yhteiskunnallisena vaikuttajana Kokkolassa. Kokkolan suomenkielinen Yhteiskoulu aloitti toimintansa Metodistikappelissa syksyllä 1898. Ensimmäiselle luokalle hyväksyttiin 36 oppilasta, ja toiselle luokalle tulijoita oli 17 (Keskipohjanmaa 18.4.1970). Ebeling lahjoitti suomalaiselle yhteiskoululle ystäviensä läsnäollessa 5000 markkaa, hiljattain kuolleen sisarensa muistoksi. Tällä rahasummalla katettiin arviolta puolet uuden koulun rakennuskustannuksista. Rahallisen tuen lisäksi Ebeling tuki kouluhanketta myös neuvoillaan.
Yhteislyseon toimpaikan historian lehtori Pekka Kauppi kertoi puheessaan Kokkolan suomalaisen lukion historiasta.
Otteita Pekan puheesta: Maaliskuun 14. päivänä 1898 yksityisen suomalaisen kansakoulun huoneistossa kepeä puheensorina ennen alkavaa kokousta enteili uuden aikakauden alkua. Henki oli sangen isänmaallinen. Paikalle oli kerääntynyt parisen kymmentä kansalaista maaseudulta ja Kokkolasta. Joukossa oli pappeja, kansakoulun opettajia, maanviljelijöitä, maakauppiaita jne. Kokousta johtamaan valittiin yksi koulun perustamisaloitteen tekijöistä, kirkkoherra Edvard Johansson, joka jo kevätkesällä oli kuuleman mukaan lausunut eräässä yksityisessä seurassa:"Kuulkaas pojat, m perustamme tänne korkeamman suomalaisen oppilaitoksen ja näytämme ihmeitä maailmalle!" Kokous oli yksimielinen ja lausui: "Kokkolan kaupunkiin perustetaan täydellinen kahdeksanluokkainen suomalainen lyseo, jonka viisi alinta luokkaa on oleva yhteinen pojille ja tytöille sekä kolme ylintä luokkaa ainoastaan poikia varten klassilllista opetusjärjestelmää seuraamalla."
Rehtori Juhana Fredrik Sandelin, kirkkoherra Edward Johansson
ja kruununnimismies Viktor Olander vuonna1898
Syyskuun 1. päivä 1898 juhlallinen avajaistilaisuus on alkamassa. Vastavalittu rehtori J.F. Sandelin puhui tunteikkaasti toivottaen koululle, sen johtajalle, opettajille ja oppilaille menestystä ja siunausta. Koulun johtajaksi valittu Antti Aarne loi historiallisen katsauksen suomen ja ruotsin kielen asemaan Suomen oppikouluissa eri aikoina. Juhlayleisö liikuttui syvästi koulun johtajan osoittaessa sanansa koulun ensimmäisille 53 oppilaalle: "Muistakaa aina, että nöyryys ja siveellisyys ovat nuoren pojan ja tytön kauniimmat hyveet. Te olette tulleet tänne kouluun oppimaan, kehittymään ja varttumaan hyviksi ihmisiksi. Pysyköön tämä teidän pyrintönne aina vilpittömänä ja puhtaan. Älkää koskaan unohtako, että koulu on teidän ystävänne, jonka tarkoituksena on teidän oman hyvän edistäminen".
Toimittaja Eetu Aaltion juhlaan itse sepittämän ja esittämän runon viimeinen säkeistö kuului:
"Valoa kansalle! Näin kaikuu ääret, Valoa kansalle, niin poistuu yö!
Ja kaiku toistaa sorjan Suomen: Nyt aamu koittaa, alkaa aamun työ.
Ja kukat, nurmet, laineet järven kuiskaa, Ne viestin viehkeän vie lehdokkoon,
Ja luonnon ääneen yhtyy kaikki kansa: Jumala synnyimaata siunatkoon!"
Ensimmäsiä ylioppilaita vuonna 1911 valmistui 7.
Tässä luokan 7A penkinpainajaistunnelmia vuodelta 1958.
Opiskelijajuhlan juhlapuheen piti sivistystoimenjohtaja Peter Johnson.
Peter Johnson halusi esittää opiskelijoille pohdittavaksi neljä tärkeää kysymystä: Mitkä ovat omat vahvuutesi? Sosiaalisen kanssakäymisen taidot ovat kaikille tärkeitä. Jokainen voi pohtia millaiset kaveritaidot itsellä on ja miten näitä taitoja voi kehittää. Kolmanneksi hän pyysi opiskelijoita miettimään mitä he aikovat lähteä opiskelemaan lukion jälkeen. Ja lopuksi niin ikään ajankohtainen kysymys, mikä on sinun ilmastotekosi?
Laura Kujala fagotti, Essi Mutka sello, Valtteri Pahikainen harmonikka,
Elli McLoud viulu, Hanna-Maria Harju viulu
ja Nea-Sofia Nygård piano
esittivät kansanmusiikkinumeron Byss Calle
Pääjuhlassa juhlapuheen piti eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Tuomo Puumala
Puumala nosti puheessaan esille sen, että elintaso on noussut ja ihmisten vaatimustaso kasvanut varsin lyhyessä ajassa verrattuna vaikkapa hänen nuoruusvuosiinsa. Esimerkiksi omistuasunto hankitaan yhä nuorempina. Ylipäätään kun suurimmalla osalla ihmisistä on jo kaikkea aineellista hyvää, kehitystä tulee hänen mukaansa hakea sivistyksestä, henkisen pääoman ja toisista välittämisen kasvusta. Hän uskoo nuorison osaamiseen ja kykyyn ratkaista tulevaisuuden globaaleja ongelmia. Toisaalta huolta aiheuttaa vailla työtä tai koulutuspaikkaa olevien nuorten suuri määrä. Puumalan näkemyksen mukaan tähän voidaan vastata takaamalla vahva varhaiskasvatus ja peruskoulutus. Myös hyvät kaverisuhteet ja turvalliset aikuiset ovat nuorelle tärkeitä. Meistä jokainen on jollekin se tärkeä aikuinen. Vahavt juuret antavat hyvät edellytykset ja pohjan elämälle. Hän toivoi, että amerikkalaiseen tapaan meilläkin voitaisiin olla enemmän ylpeitä ja tuoda esille omaa koulua.
Viimeisenä ohjelmanumerona oli nykyisten ja entisten lukiolaisten kohtaaminen. Opiskelijajuhlassa entiset opiskelijat muistelivat omia kouluaikojaan nykyisten opiskelijoiden haastateltavina.
Sara Mäkelä ja Sampo Rintala haastattelivat Kirsti Rannanpäätä ja Jouko Perttusta
Keskustelutuokiossa muisteltiin muun muassa onko koulusta jäänyt mieleen lempiopettajia. Oliko rehtori tiukka ja mitä rangasituksia ennen käytettiin? Millaista opetus ennen oli ja oliko opettajalla auktoriteettia? Kysyttäessä minkä neuvon he antaisivat nykynuorille Kirsti ja Jouko olivat yhtä mieltä siitä, että sosiaaliset taidot ja hyvät käytöstavat ovat tärkeitä. Pitää olla oma itsensä, omata sydämen sivistystä ja muistaa, että kaikilla ihmisillä on oma arvonsa. Yhteistyö on voimaa ja tärkeät perusarvot ihmisillä säilyvät samana vaikka aika muuttuu.
Pääjuhlassa osat vaihtuivat niin, että entiset opiskelijat haastattelivat nykylukiolaisia.
Erkki Saavalainen ja Elisa Maunumäki jututtivat Olli Myllymäkeä ja Sara Mäkelää.
Erkki ja Elisa halusivat tietää annetaanko nykyään opettajille lempinimiä? Uskaltavatko Sara ja Olli niitä paljastaa? Mitä aineita kirjoitetaan ylioppilaskirjoituksissa ja kuinka monta kurssia lukiossa pitää vähintään suorittaa? Annetaanko nykyään kotitehtäviä?
Vaikka puitteet ovat muuttuneet, välineet sähköistyneet ja menetelmät osin modernisoituneet, niin kyllä koulun käynnissä edelleen paljon samaakin löytyy!
Kokkolan suomalainen lukio kiittää kaikkia juhlinnassa mukana olleita!
