Kuukausi Japanissa

Lähdin kesällä Lions-clubin nuorisovaihdon kautta Japaniin. Pitkän suunnittelun ja odotuksen jälkeen lensin heinäkuun 13. päivä Helsingistä Fukuokaan ja sieltä matkustin luotijunalla Kagoshimaan, jossa isäntäperheeni asui.

Isäntäperheeseeni kuului äiti, isä ja kolme sisarustani Kate, Haru ja Ena. Lisäksi heillä oli Jinto-niminen koira. Asuin omakotitalossa isolla, tiheään asutulla asuinalueella, lähellä Kagoshiman keskustaa. Perheeni oli todella mukava ja he puhuivat hyvää englantia. Välillä kommunikoimme myös japaniksi. Myöhemmin toinenkin vaihto-oppilas, meksikolainen Jackeline, muutti samaan perheeseen.

Heinäkuu on Japanin kuumin kuukausi. Lämpötila oli joka päivä noin 35 astetta. Sadekausi oli onneksi jo loppunut, mutta ilma oli todella kosteaa. Ilmastoon sopeutuminen vei aikaa. Ulkona tuntui vähän siltä, kuin olisi ollut saunassa.

Pääsin vierailemaan host-siskoni Katen kouluun vaihtoni alussa. Se oli yksi mielenkiintoisimmista kokemuksistani Japanissa. Olin Katen luokalla, joka vastasi lukion ensimmäistä vuosikurssia.

Japanilaisissa kouluissa käytetään koulupukuja, lounas otetaan kotoa mukaan ja syödään luokassa. Syömisen jälkeen oppilaat siivoavat yhdessä luokkatiloja. Japanilaiset osaavat enemmän matematiikan kaavoja, mutta ainut kieli, jota he voivat koulussa opiskella on englanti. Oppilaiden mielestä japanin kieli on vaikein kouluaine. Koulun jälkeen ei mennä kotiin, vaan jäädään kerhoaktiviteetteihin. Koulu on raskasta, läksyjä annetaan paljon ja kesäloma on vain kolme viikkoa.

Japanissa kaikki haluavat yliopistoon, ja kilpailu paikoista on todella kovaa. Vaikka host-siskollani Katella alkoi kesäloma, hän kävi silti monta päivää preppauskoulussa, joka valmistaa yliopiston pääsykokeisiin.

Aikani koulussa oli kuitenkin mukavaa. Sain paljon uusia ystäviä ja arvostukseni suomalaiseen, rennompaan kouluelämään kasvoi.

Matkustin päiväksi perheeni kanssa naapurikaupunkiin Kirishimaan. Siellä pääsin vierailemaan temppelissä, japanilaisella maatilalla, kokeilemaan savenvalantaa sekä poimimaan viinirypäleitä.

Tapasin paljon Japanin Lions-clubin jäseniä. Kokouksissa ja tapaamisissa minun piti esiintyä jonkin verran muiden vaihtonuorten kanssa. Japanissa on vahva lahjakulttuuri, ja iso osa matkalaukkuni sisällöstä olikin lahjoja niin mennessä kuin tullessakin.

Japanilaisilla temppeleillä järjestetään festivaaleja kesäisin. Temppelissä käymisen lisäksi festivaaleilla on paljon kojuja, joista voi esimerkiksi ostaa syötävää tai pelata pelejä. Monet pukevat ylleen yukatan. Festivaaleilla vietetään aikaa ystävien kanssa ja juhlitaan.

Parhain kokemukseni Japanissa oli kuitenkin viiden päivän leiri Takeossa. Siellä oli noin kymmenkunta muista maista tulleita nuoria ja toinen kymmenkunta japanilaisia nuoria. Vaikka olimme yhdessä vain vähän aikaa, porukastamme tuli tosi tiivis.

Leirillä vierailimme myös paikallisessa koulussa, mutta emme osallistuneet oppitunneille. Tutustuimme zazen-meditointiin, kalligrafiaan ja teeseremoniaan. Esittelimme kotimaitamme ja niiden kulttuureja. Lisäksi kävimme Nagasakin atomipommimuseossa. Museossa oli esillä paljon alueelta kerättyjä esineitä ja opas kertoi meille selviytyjien tarinoita. Kävimme esimerkiksi katsomassa luolaa, jonne oli paennut kymmenittäin ihmisiä, mutta vain yksi oli selvinnyt.

Keliakiani takia en voinut syödä kaikkia ruokia, mutta pärjäsin ihan hyvin gluteenittomallakin ruokavaliolla.

 

Top 3 parhaimmat ruuat:

·         Sushi

·         Vihreä tee                    

·         Teriyaki eli paistettu kana mausteilla

Top 3 oudoimmat ruuat:

·         Raaka broileri

·         Nattoo eli mädätetyt pavut

·         Merileväkeitto

Japanissa syödään jäätelön sijasta paljon gakikooria eli sheivattua jäätä. Jäämössön päälle kaadetaan makuesanssia tai kondensoitua maitoa, ja se tuntuu vähän siltä, kuin söisi lunta.

Suosittelen vaihtoon lähtemistä kaikille, joita vähänkin kiinnostaa kansainvälisyys ja matkailu. Sain vaihtoni aikana paljon uusia kokemuksia, läheisiä ystäviä, ja olen nyt paljon rohkeampi ja avoimempi.

Teksti ja kuvat Heidi Haapoja

Nuoret isänmaansa puolesta taistelleiden 

muistoa kunnioittamassa

Perjantaina 29.9. nuoret ympäri Suomea kokoontuivat sankarihaudoille kunnioittamaan kaatuneiden muistoa. Valtakunnallisen tapahtuman takana oli Veteraaniliitto joka vietti 60-vuotis syntymäpäivää. Kokkolan suomalaisen lukion Yhteislyseon toimipaikasta paikalla oli opiskelijakunnan hallituksen ja tutoreiden edustajia ja lisäksi länsipuiston ylä-asteen oppilaskunnan hallituksen edustajia. 

Lähdimme klo10.30 koululta bussilla kohti Marian hautausmaata. Hautausmaan edessä järjestäydyimme paririviin ja harjoittelimme lippusaattueena kulkemista pari kertaa ennen itse h-hetkeä. Rivistöömme seppeeleen laskijoiksi tuli mukaan kaksi veteraanien edustajaa. 

Ohjelma-osuuden ajan seisoimme sankarihautojen edessä yhtenä rivinä. Jo alkupuheessaan                J. Cederberg muistutti meitä nuoria siitä, kuinka suuri vastuu isänmaasta on siirtymässä meidän vastuullemme. Hän kehotti meitä rakastamaan isänmaatamme ja siirtämään yksilön omat intressit, kun ryhmän tai maan intressit niin vaativat. 

Paikalla oli myös seurakunnan väkeä mm. Kanttorikvartetti Ritva Göösin johdolla piti kauniin lauluesityksen, jonka jälkeen pastori Kaj Juvila johdatti läsnäolijat yhteiseen rukoukseen. Seppeleen lasku oli pysäyttävä hetki. Veteraanien lähtiessä laskemaan seppelettä oli ilmassa sitä tiettyä arvostusta, kunnioitusta ja ennen kaikkea se kiteytti osuvasti koko tapahtuman arvokkuuden yhteen hyvin kauniiseen hetkeen. 

Kokkolan suomalaisen lukion Yhteislyseon toimipaikan puheenvuoron piti Otto Luoma. Puheessaan hän korosti maamme kehitystä itsenäisyytemme alkuvuosilta tähän päivään asti. Hän muistutti siitä kuinka monen tämän ajan nuoren voisi olla jo todella vaikea ajatella itseään sellaisiin oloihin mistä veteraanisukupolvi on alkanut sotien jälkeen maatamme rakentamaan. Hän kiitti meidän kaikkien puolesta yhteisesti mahdollisuutta päästä osaksi näin arvokasta tapahtumaa.

Lopuksi menimme vielä kahville yhdessä veteraanien kanssa seurakunnan lähetyssoppiin. Olen kiitollinen siitä että sain mahdollisuuden osallistua näin hienoon ja arvokkaaseen tapahtumaan.

Teksti Lotta Liedes, kuvat Mikko Metsäranta