tiistai 21. helmikuuta 2017

Minä luen sinulle

Kokkolan suomalainen lukio oli mukana Selkokeskuksen Minä luen sinulle -kampanjassa, joka on yksi Suomi 100 -juhlavuoden tapahtumista. Kampanjassa maahanmuuttajanuoret kohtaavat erilaisia suomalaisia yhteisen lukuilon merkeissä.  Samalla keskustelua syntyy muistoista, kokemuksista ja elämästä Suomessa ennen, tänään ja huomenna. Kokkolan suomalaisen lukion nuoret kohtasivat helmikuussa eri-ikäisiä suomalaisia kirjastossa ja Honkaharjun toimintakeskuksessa.

Me luvalaiset (LuVa = lukioon valmistava opetus) kävimme 15.2. kirjastossa lukemassa satukirjoja lapsille. He tulivat sinne päiväkodista kuuntelemaan satuja. Oli ihanaa olla  lasten kanssa. Lapset olivat kiinnostuneita kuuntelemaan meidän satuja. Meitä jännitti aluksi mutta kun satujen lukeminen alkoi, se tuntui helpolta. 


Ensin luimme Elmeri ja juoksukisat -sadun ja sitten Punahilkka-sadun. Kesken lukemisen me näytimme satukirjan kuvia lapsille ja kysyimme pari kysymystä sadusta. He vastasivat ihan rauhassa. He jaksoivat kuunnella innokkaasti ja olivat iloisia ja  mukavia lapsia.
Meistä oli mukavaa lukea satuja lapsille. Pöllö-satu jäi lasten mieleen, meistä se oli hienoa.



Me lukion S27- kurssilaiset (s2 = suomi toisena kielenä) kävimme puolestamme Honkaharjun toimintakeskuksessa lukemassa kirjoja senioreille. Päivätanssien jälkeen ryhmämme jakaantui kahdelle eri osastolle. Toinen ryhmä luki Tove Janssonin Muumipeikko ja taikurinhattu -kirjaa.


Vaikka osastolla oli monenlaista kuuntelemista vaikeuttavaa häiriötä, kuuntelijat keskittyivät tuttuun tarinaan tarkasti. Oli mukavaa, kun koimme lukemisen tarpeelliseksi ja saimme paljon kiitosta lukemisestamme. Keskustelimme myös muista asioista kuin kirjoista. Niin kävi, että jotkut meistä myös lauloi omalla äidinkielellään. Meitä oli odotettu vierailulle, ja saimme vielä kutsun tulla uudestaan.


sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Vanhojen päivä 17.2.2017

Vanhojen päivä 2017

Vanhojen päivänä nähtiin upeaa pukuloistoa ja tanssin taikaa, kun lukion kakkosluokkalaiset juhlistivat ensimmäistä päiväänsä lukion vanhimpina opiskelijoina. Päivä alkoi aamupäivällä Hollihaan suuressa salissa, jonne kaikki Kokkolan kaupungin "vanhat" kokoontuivat yhteiseen tanssinäytökseen. Tämän jälkeen siirryttiin omiin toimipaikkoihin juhlaruokailuun ja oman koulun tanssinäytökseen. Illalla vielä Yhteislyseon toimipaikassa annettiin oma perinteinen tanssiesitys ja kiviniittyläiset tanssivat yhdessä KSG:n ja Ammattilukion vanhojen kanssa Hollihaan iltanäytöksessä.










Tässä tunnelmia vanhojen "omasta" tanssista.



Teksasin ruusu KSL:n vanhojen malliin.

                   
                                                                  Fireman´s dance

perjantai 17. helmikuuta 2017

Penkkarit 16.2.2017

Penkkarit 2017

Torstaina 16. helmikuuta Kokkolan suomalaisen lukion abit viettivät riehakasta penkkaripäivää.


'
Ennen abien näyttävää sisääntuloa oli back stagella tiivis tunnelma.

 
Animaatio-abeja


Abit muistivat ryhmänohjaajia ja rehtoreita kiitoksin ja lahjoin.



Opettajat esittivät abeille ylistysrunon, jotta he saivat takaisin abien panttaamat kahvin- ja vedenkeittimet.

Jumalatar Kali - 
näyttävimpiä penkkariasuja

Loppulaulun aika!






Potkiaiset 15.2.2017

Keskiviikkona 15.2. oli lukion kakkosluokkalaisten määrä "potkia" abiturientit pois koulusta. Potkiaisia vietettiin juhlallisesti hyvän ruuan ja ohjelman äärellä. Ohjelmassa oli mm. hauskoja videoita ja kilpailuja, joissa abit pääsivät esittelemään niin älyllisiä kuin fyysisiäkin kykyjään.



keskiviikko 15. helmikuuta 2017


Ystävämme Kiinasta

Yhteislyseon toimipaikassa oli 17.-22.1. vieraita ystävyyskoulusta Fushunista. Ensimmäinen yhteinen koulupäivämme oli keskiviikkona. Keräännyimme pikku hiljaa yhteen ja menimme tutustumaan toisiimme koulumme akvaarioon. Suurimpana yllätyksenä tuli ehkä kiinalaisten hyvin erilainen englannin aksentti. Vieraat toivotettiin tervetulleiksi opettajanhuoneesssa ja heille tarjottiin pientä syötävää yhteisen juttelun ja tutustumisen lomassa. Samalla myös isäntäperheiden nuoret tutustuivat paremmin toisiinsa.
Opettajanhuoneesta lähdimme yhdessä vieraidemme kanssa alas juhlasaliin tervetulotilaisuuteen. Aamunavauksen jälkeen lähdimme kiinalaisten ystäviemme kanssa tietokoneluokkaan aloittamaan workshopeja. Workshoppien aiheina olivat historia, koulutus, luonto, musiikki ja taide sekä vapaa-aika. Jokaisessa ryhmässä työskenteli niin kiinalaisia kuin suomalaisiakin. Workshopeissa oli ideana tuoda esiin kulttuuriemme eroavaisuuksia, mutta samaan aikaan sitä että meissä on siitäkin huolimatta paljon samaa. Sen huomasin itsekin ollessani historia-työryhmässä.



Työryhmissä kaikki myös vähän rentoutuivat, naurettiin usein, ja hyvin erilaisille asioille. Huumori oli yhdistävä tekijä koko ryhmän välillä. Kahdeltatoista lähdimme syömään. Monelle kiinalaiselle ilmainen ja laadukas koululounas oli ihmetyksen aihe. Aivan kuten myös leivän voitelu ja perunan syöminen. Ilmaisesta koululounaasta keskusteltaessa tajusi taas sen kuinka helposti tietyistä meille niin arkisista asioista tulee itsestään selvyyksiä. Ruuan jälkeen lähdimme hakemaan kiinalaisille ystävillemme takkeja ja veimme heidät alas josta he lähtivät katsomaan vanhaa kaupunkia ja kaupungin vastaanotolle. He kerkesivät vielä meidän oppitunneille iltapäivällä.

                                                  Kiinalaisten opiskelijoiden taidonnäyte

Torstaina jatkoimme Workshoppien työstämistä auditoriossa. Torstaina työskentely oli jo helpompaa sillä ymmärsimme jo huomattavasti paremmin toistemme aksentteja. Työskentelyn ohessa toki keskustelu jatkui vähintäänkin yhtä innokkaasti kuin edellisenä aamuna. Työt hoituivat nopeasti ja kun Workshoppien esitettävät osuudet olivat valmiita lähdimme syömään. Kouluruoka sai paljon kehuja kiinalaisilta taas.
Tällä kertaa ruuan jälkeen ystävämme lähtivät käymään Torkinmäen koululla isäntäperheiden nuorten mennessä lukujärjestyksen mukaisille tunneille. Tuntien jälkeen lähdimme yhdessä keilaamaan Chydenialle. Huomasimme siellä monen yllätykseksi etteivät kiinalaiset tienneet mitä keilaaminen on. Lyhyen ammattilaisen selostuksen jälkeen lähdimme yhdessä keilaamaan. Naurua ja innostunutta keskustelua riitti. Kiinalaiset ystävämme oppivat nopeasti keilaamaan hyvin ja saivat jopa opettajansa Li Huan innostettua keilaamaan. Keilaamisen jälkeen lähdimme yhdessä shoppailemaan ja kahville kaupungille.
Perjantaina esittelimme yhteisien workshopien tulokset powerpointtien muodossa. Tuli paljon uutta tietoa ja huomattua kiinalaisuuden pitkä historia. Tuli myös huomattua että suurimmat erot meillä lienee ruoka- ja vapaa-ajan vietto kulttuurissa. Kiinalaiset kertoivat meille omista sosiaalisista medioista kuten; QQ:sta (vastaa meidän facebookia) ja Wechat (vastine Whatsuppille). Tämän jälkeen kävimme yhdessä taas ruokailussa.

Tutustumassa Centriaan 


Ruuan jälkeen lähdimme vierailulle Centrialle. Centrialla tutustuimme koulun opiskelumahdollisuuksiin vaihto-oppilaiden ja ulkomaalaisten opiskelijoiden näkökulmasta. kävimme myös visiitillä koulun tiloissa mm. simulaatioluokassa. Sen jälkeen palasimme koululle.
Ilalla menimme yhdessä isäntäperheiden ja kiinalaisten ystäviemme kanssa katselemaan tähtiä ja viettämään aikaa laavulle Hälsskariin. Yhdessä paistoimme makkaraa ja juteltiin. Ihastelimme myös teeman mukaan kaunista tähtitaivasta. Ilta oli hieno ja onnistunut.

Lauantaina lähdimme koko ryhmällä Ohtakarille. Ohtakarilla kiertelimme paikkoja ja kiipesimmme näköala toriniin. Sen jälkeen lähdimme yhdessä Vattajalle nuotiolle aikaa viettämään. Vatttajan rannalla oli aivan uskomattoman kauniin näköistä kun edellisillan myrsky oli paiskannut jäälauttoja rannalle. Kiinalaiset ystävämme innostuivat kuvauttamaan itsensä jäälauttojen päällä.

Vattajan komeissa maisemissa



Menimme yhdessä nuotion ääreen paistamaan makkaraa, ja karjalanpiirakoita. Oli mukavaa vain olla ja jutella koko porukalla, ja grillata makkaraa. Jälkiruokana osa meistä paistoi banaaneja nuotiossa. Sielläkin oli näköalatorni mihin totta kai kiivettiin sinnekin. Kun olimme valmiita lähdimme eri suuntiin Vattajalta. Osa lähti katsomaan koripallopeliä, osa lähti luistelemaan ja osa lähti jo kotia lepäämään.



Itse olin mukana luistelemassa. Kiinalaisista suurin osa ei ollut luistellut sitä ennen joten opetimme heitä. Välillä kaaduttiin yhdessä ja naurettiin. Minulla ei koskaan ole ollut niin hauskaa päivää kuin silloin oli! Odotan innolla sitä, että koulustamme aletaan koota lähtijöitä Fushuniin. Enkä usko, että olen ainut! Kiitos teille kaikille, jotka olitte mukana ja omalla panoksellanne mahdollistitte vierailun onnistumisen. Aivan mahtava viikko oli.

Kuvat ja teksti Lotta Liedes



perjantai 10. helmikuuta 2017

Lukion taksvärkkilahjoitus lv 2016-2017


 Tänä vuonna, kun Kokkolan yhteislyseon lukio ja Kiviniityn lukio yhdistyivät Kokkolan suomalaiseksi lukioksi, päätimme sijoittaa molempien toimipaikkojen taksvärkkirahat yhteisiin kohteisiin. Kohteeksi valikoituivat yhteislyseolle perinteiseen tapaan Kenian Matongan ja Gakeron lukiot ja lähikoulut sekä uutena kohteena Keski-Pohjanmaan nuorisopsykiatrian poliklinikka.

 Yhteislyseolle Kenian kohteet ovatkin jo tuttuja, sillä olemme jo vuodesta 1995 asti lähettäneet taksvärkkirahaa Afrikkaan. Rahat ovat menneet oppilaiden hyväksi, kuten kyniin ja kirjoihin. Myös laboratorio on saatu kustannettua avustuksillamme. Näiden 21 vuoden aikana rahaa on lähetetty noin 50 000 euron edestä.

 Kokkolan suomalaisen lukion myötä taksvärkkivaramme kasvoivat. Tämän seurauksena päätimme opiskelijakunnan hallituksen kanssa antaa rahaa myös mielestämme tärkeään kohteeseen, nuorisopsykiatrian poliklinikalle. Kokouksessa päätimme lahjoittaa heille 2500 euroa. Samassa kokouksessa poliklinikan edustaja Tiina Lerbacka kertoi työstään ja vastaili opiskelijoiden kysymyksiin. Hän myös kertoi, että rahoja on suunniteltu käytettäväksi laskettelumatkaan ja muuhun virkistäytymiseen.



 Opiskelijakunnan hallitus pitää tärkeänä kehitysmaiden lasten koulutuksen kehittämistä ja olemme myös sitä mieltä, että mielenterveydelliset ongelmat on otettava vakavasti ja niiden hoitamiseen tulee panostaa. Näiden arvojen sekä entisten perinteiden pohjalta valitsimme taksvärkkikohteemme.

Laura Ågren