Kokkolan suomalaisen lukion ylioppilasjuhlaa vietettiin lauantaina 31.5. Kokkolan kaupungin kirkossa. Lakitettavia ylioppilaita oli tänä keväänä 180. Seuraavassa juhlan kulkua kuvina ja otteina puheista. (Klikkaamalla kuvia saat ne selattavaksi tarkempina.)
Juhla voi alkaa.
Takana on vuosien matka, jonka te olette yhdessä kulkeneet.
Takana on lukemattomia oppitunteja, kokeita, keskusteluja, välitunteja ja ehkä
myös hetkiä, jolloin kaikki tuntui ylivoimaiselta.
Mutta te selvisitte. Tänään valkolakki painetaan päähänne
osoituksena sitkeydestä, työstä ja kasvusta.
Kasvusta ja tulevaisuudesta haluan tänään teille
puhua.
Valitettavasti maailma on juuri nyt jollain tavalla hajalla.
Ympärillämme tapahtuu asioita, joita emme haluaisi. Nämä ajat ovat haastavia,
mutta niiden edessä ei pidä alistua.
Uusi päivä tuo uusia vastauksia. Aivan kuten me tässä
juhlassa katsomme teihin, uuteen sukupolveen, luottaen. Ottakaa ne katseet,
rakkaus ja tuki matkallenne eteenpäin. Vaikeista ajoista on aiemminkin
selvitty.
Olennaista on se, millä mielellä kohtaamme tulevan. Huominen
on edelleen mahdollista kohdata rohkeasti, avoimesti ja toisista välittäen.
Uskoen tulevaan!
Koulutuksen puolesta puhujana uskon osaamisen voimaan. Ihminen oppii läpi elämänsä uusia asioita. Vaikeatkin ongelmat on mahdollista ratkaista, yhdessä. Siksi olennaista onkin, asenteemme ja halumme toimia paremman maailman puolesta. Löytäkää oma polkunne.
Muutos on pysyvä osa elämää. Teknologiat kehittyvät, asiat, työt ja tehtävät muuttuvat. Se mikä pysyy, on ihminen. Jokaisella ihmisellä on valta valita, miten hän toisen kohtaa, miten hän haluaa oppia ja ymmärtää muutosta. Siitä ratkaisut tuleviin muutoksiin lähtevät.
Ylioppilasjuhla on hetki, jossa katsotaan sekä taakse että
eteen – kiitollisuudella menneestä ja toiveikkaana tulevaan. Teillä on kaikki
valmiudet kohdata uusi elämänvaihe. Sivistys on hyvä pohja elämälle.
Elämä ei ole valmis käsikirjoitus. Jokaisen teistä tehtävänä
on kirjoittaa oma tarinansa. Ei ole olemassa yhtä oikeaa polkua, ei yhtä
muottia, johon tulisi mahtua.
Vapaus tuo mukanaan valinnan ja vastuun, mutta myös
mahdollisuuden. Mahdollisuuden elää todeksi juuri sellaista elämää, joka on
uskollinen omille arvoille, tunteille, haaveille.
Viisaus ei aina tarkoita kaikkien vastausten tietämistä – se
tarkoittaa kykyä pysähtyä, kuunnella itseään ja tehdä päätöksiä, jotka ovat
oikeita teille.
Hyvät ylioppilaat, hyvät kuulijat!
Miksi haluan painottaa teidän nuorten vapautta tehdä
valintojanne omista lähtökohdistanne? Siksi, että nuoremme, jotka hakevat omaa
paikkaansa elämässä, asetetaan monenlaisten paineiden ja odotusten
puristukseen.
Tehdessämme viime vuonna Centrian uutta strategiaa, kysyin
useampaan kertaan henkilöstöltämme, kuka teistä elää tai on elänyt virheetöntä
elämää. Yhtään kättä ei koskaan noussut.
Silti nuoriltamme odotetaan erilaisissa valintatilanteissa
jo hyvin nuorina aina oikeita ratkaisuja. Ei ole ihme, että niin moni nuori
hämmentyy, väsyy ja voi pahoin.
Siksi on tärkeää muistaa, juuri tässä ja nyt, että ette ole
yksin, lähellänne on ihmisiä, jotka haluavat tukea teitä.
Uskaltakaa siis olla rehellisiä itsellenne. Uskaltakaa
epäonnistua, oppia ja kasvaa. Elämä kantaa – vaikka joskus huojuen, se kantaa.
. . .
Ylioppilas – sinä, joka tänään katsot kohti tulevaa. Älä pelkää, jos et vielä tiedä, mitä tahdot tehdä. Kaikki ei ratkea yhdellä hetkellä. Elämä rakentuu valinnoista – pienistä ja suurista – ja jokainen askel vie lähemmäs omannäköistä elämää.
Kulje siis rohkeasti, kulje rehellisesti. Kulje välillä
väärin ja silti eteenpäin.
Kulje niin, että voit katsoa taaksepäin ja todeta: tuo oli minun tieni.
Tämä hetki on osa matkaanne – muistutus siitä, että jokainen
teistä kantaa sisällään kykyä selviytyä, sopeutua ja kasvaa.
Tänään juhlimme mennyttä, mutta vielä enemmän: juhlimme kaikkea sitä, mitä teistä voi tulla.
Lämpimät onnittelut kaikille uusille ylioppilaille – ja
onnea matkalle!"
riemuylioppilaita nousemaan hetkeksi paikoiltaan.
Kokkolan suomalaisen lukion lukuvuosi päättyy tänään. Vuoden
aikana olemme yhdessä kulkeneet lukio-opintojen polkua, kohdanneet arjen
askareet ja juhlahetket, nauraneet yhdessä ja joskus ehkä murehtineetkin -
silti olemme jälleen täällä – yhdessä.
Lukuvuoden aikana koulumme yhteisöllisyys on vahvistunut
monin tavoin. Teemapäivät, juhlat, projektit ja opiskelijakunnan tapahtumat
ovat tarjonneet mahdollisuuksia tutustua toisiimme ja tehdä lukiostamme enemmän
kuin vain oppilaitoksen.
Lukio on monelle nuorelle paitsi opiskelun myös oman identiteetin rakentumisen
aikaa. On ollut ilo seurata, kuinka yhteisömme jokainen jäsen on saanut loistaa
omalla tavallaan. Yhdessä olemme luoneet turvallisen ja kannustavan ilmapiirin,
jossa voi kasvaa ja kehittyä.
Opettajat, henkilökunta, opiskelijat, huoltajat – kukin
teistä on osa kokonaisuutta, joka tekee tästä koulusta sen, mitä se on. Ilman
yhteistyötä, luottamusta ja avoimuutta ei yksikään lukuvuosi olisi mahdollinen.
On ollut ilolla merkille pantavaa, että kaupungin lukiokoulutuksen oppilaitosten yhteistyö kasvaa vuodesta toiseen. Tästä yhteistyöstä on hieno osoitus lukioiden yhteinen lukuvuoden päätöspiknik-tapahtuma länsipuiston puistoalueella kuluneella viikolla. Tapahtuma kokosi yhteen satamäärin Kokkolan kaupungin nuoria lukio-opiskelijoita kielirajat ylittäen.
Ylioppilaiden nimet ja heille myönnetyt huomionosoitukset luettiin juhlassa.
Ylioppilastutkinto sai alkusysäyksensä Turun akatemian pääsykuulusteluista, joissa mitattiin kokelaiden latinan ja kristillisen opin perusteiden osaamista. Vuonna 1852 tutkinto sidottiin ensi kerran lukion oppimäärään. Tätä pidetään nykyisen ylioppilastutkinnon alkuna. Reilun 170 vuoden aikana ylioppilastutkinnosta on tullut kansallinen instituutio, joka on keskeinen osa suomalaista koululaitosta ja sivistystä.
Yhteiskunta on muuttunut 170 vuodessa. Myös ylioppilastutkinto on kehittynyt säilyttääkseen sivistyksellisen merkityksensä muuttuvassa yhteiskunnassa. Tutkinnosta on tullut lukion päättötutkinto, joka mittaa lukiossa saavutettuja tietoja, taitoja ja kypsyyttä. Tutkinto antaa yleisen korkeakoulukelpoisuuden ja tutkinnolla on merkittävä rooli korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa."
Heidät on juuri julistettu ylioppilaiksi!
Rehtori Anttila puhui vielä juuri lakitetuille ylioppilaille:
"Toivon, että nyt päättyvä pitkän opintotien vaihe on ollut
teidän elämässänne rikas ja kasvattava. Toivon myös, että se vaihe on ja jää
mieleenne aikana, jonka muistot ja kokemukset ovat osanaan kannattamassa teitä
eteenpäin teillänne.
Haluan ajatella ja toivoa kuitenkin, että elätte tänään,
huomenna ja tulevaisuudessa - jokaisena päivänä sen jokaisen päivän hetken sen
ainutkertaisuuden vuoksi – eikä vain tulevaisuuden vuoksi.
On hyvä muistaa, että ilo on hyvä kompassi suunnitelmillemme
ja tekemisillemme. Kannattaa myös uskoa ja luottaa omiin vahvuuksiinsa – niitä
meillä on jokaisella omansa.
Kokkolan suomalaisen lukion lukuvuoden päättyessä tänään,
haluamme lukion opettaja- ja henkilökuntana kiittää vielä teitä ja kaikkia
teidän rinnallanne kulkeneita.
Tänä päivänä teidän – hyvät pian lakitettavat uudet ylioppilaat - saavuttamienne tulosten avulla ja niiden myötä teidän on hyvä rakentaa tulevaisuuttanne, pyrkiä eteenpäin kohti jatko-opintoja ja työelämää.
Haluan onnitella vielä teitä kaikkia valmistuneita lämpimästi ja toivottaa kesän odotuksen Anki Lindqvistin Niin aikaisin laulun säkeistön sanoin."
"Arvoisat ylioppilaat ja juhlavieraat! Olemme kokoontuneet tänne juhlistamaan lukioaikamme loppua, ja tämä päivä onkin varmasti ollut monella mielessä viime aikoina. Lukiotaipaleemme loppurutistus, ylioppilaskokeet, on tehty, ja tänään saimme painaa päihimme vuosien opiskelulla, lukemisella ja tehtävien teolla ansaitut ylioppilaslakit. Kova työ palkitaan tauolla opiskelusta, ja se onkin meillä kaikilla edessä, oli se sitten armeija tai siviilipalvelus, välivuosi tai ihan tavallinen kesäloma, kesätöissä tai ei. Jo pelkästään tässä salissa olemalla osoitamme, että olemme saavuttaneet suomalaisen lukiokoulutuksen tärkeimmän tavoitteen: laajan yleissivistyksen ja osaamisen niin tiede- kuin taideaineissa. Äsken laulamamme ylioppilaslaulun sanojen mukaisesti: Gaudeamus – iloitkaamme – tästä päivästä!
Iloisuus ei kuitenkaan ole monilla ainoa tunne tänä päivänä, vaan monen uuden ylioppilaan mielessä saattaa olla myös haikeutta, kun joutuu muuttamaan pois lukioaikaisten kavereidensa luota. On kyllä totta, että kavereiden kanssa tulee vietettyä vähemmän yhteistä aikaa, kun välimatka saattaa kasvaa satojen kilometrien pituiseksi. Tulee kuitenkin muistaa, etteivät vanhat kaverit suinkaan katoa elämästä, vaikka välimatka kasvaakin. Lukioajan kavereista kannattaa pitää kiinni – tietenkin kuvaannollisesti – sillä itsenäistyvälle ylioppilaalle he ovat merkittävä voimavara siirtyessä opiskelijaelämään. Kaverien saaminen uudella paikkakunnalla on myös helppoa, sillä opiskelijoille on tarjolla paljon erilaisia ainejärjestöjä, harrasteyhdistyksiä ja muita seuroja, joista löytyy varmasti uusia ystäviä. Ylipäätään on tärkeää uskaltaa keskustella toisten ihmisten kanssa – ihmissuhteethan pohjautuvat vuorovaikutukseen.
Vuorovaikutustaidoista tärkeimpiin kuuluu kyky tehdä yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa, ja tätä taitoa uusi ylioppilas tuleekin tarvitsemaan niin opiskelu- kuin työelämässä. Nykyajan opinto- ja työpaikat ovat nimittäin hyvin monimuotoisia ja kansainvälisiä, ja niissä on erittäin tärkeää, että kaikki pystyvät sujuvaan yhteistyöhön omasta taustasta riippumatta. Yhteistyötaidot ovat ylipäätään hyvin tärkeitä, sillä yhdessä tulee tehtyä enemmän, paremmin ja nopeammin kuin yksin. Erilaisuuden ymmärtäminen ei kuitenkaan saa rajoittua vain opintoihin ja töihin, sillä nykyajan monikulttuurisessa Suomessa sitä tarvitaan aivan kaikkialla. Meidän tulee myös muistaa, ettei ihmisiä tule lokeroida ryhmiin – se johtaa huonoihin stereotypioihin ja yleistyksiin sekä vielä huonompaan syrjintään – vaan jokainen on uniikki yksilö, jolla on omat kokemuksensa ja käsityksensä maailmasta. Oikeus tulla kohdelluksi sen mukaisesti kuuluu jokaiselle.
Tämän puheen ja sen myötä myös tämän juhlan kääntyessä kohti loppuaan, tahtoisin kaikkien uusien ylioppilaiden muistavan yhden asian: vaikka me lähdemme lukiosta, lukioaika ei lähde meistä. Sanoin tämän jo kerran alussa, mutta sanon sen vielä uudestaan: vaikka emme ehkä käy enää kavereidemme kanssa samaa koulua, he eivät katoa minnekään. Lukiossa oppimamme tiedot ja taidot eivät myöskään tule yhtäkkiä hyödyttömiksi, vaan ne tukevat korkeakoulutaipaleemme alkua. Myöskään viimeisten kolmen – tai neljän – vuoden aikana kokemamme kokemukset eivät unohdu, vaan pysyvät kanssamme jopa loppuelämän ajan. Ja lukioajassa riittääkin muisteltavaa: ensimmäinen koulupäivä, vanhat tanssit, penkkarit, tämä juhla, pikkujoulut, LUMA-illat, opintomatkat, yritysvierailut ja kaikki ne pienemmät mutta yhtä muistamisen arvoiset tapahtumat, jotka jouduin jättämään pois, että tämä puhe pysyisi järkevän mittaisena. Lopuksi tahdon vielä kiittää kaikkia henkilöitä, joita ilman Kokkolan suomalainen lukio ei olisi Kokkolan suomalainen lukio. Kiitos rehtoreille, opettajille ja opinto-ohjaajille. Kiitos koulusihteerille, keittäjille ja siistijöille. Kiitos koulukuraattorille, koulupsykologille ja terveydenhoitajalle. Lopuksi kiitos kaikille ylioppilaille, ja kiitos ylioppilaiden vanhemmille – sillä ilman heitä ei olisi meitä."
ja Alina Mäki-Leppilampi lauloivat Suomenmaan.
