Valtameriekologian kurssi Ruotsin Tjärnössä

 Pääsimme kolmen opiskelijan ja kahden opettajan voimin 3.10.-9.10. järjestetylle valtameriekologian kurssille Ruotsin länsipuolelle Tjärnöhön, Göteborgin yliopiston ylläpitämälle meribiologian tutkimusasemalle. Alue on Ruotsin lajirikkain merialue, jossa elää yli 6 000–10 00 valtamerieliötä.  

Kurssi on Lukema-verkoston järjestämä ja sitä koordinoi Otaniemen lukio, mutta mukana oli opiskelijoita myös neljästä muusta lukiosta, pohjoisimpana Kokkolan suomalaisesta lukiosta.

Lähdimme matkaan 3.10. aamujunalla Kokkolasta. Helsingin rautatieasemalta kävelimme terminaaliin, jossa tapasimme ensimmäistä kertaa myös muut kurssin osallistujat. Iltapäivällä nousimme laivaan, missä meillä oli ohjelmassa opintojakson esittelyä ja toisiimme tutustumista.

Merta ihailemassa mukana olleet opiskelijat Eppu, Säde ja Martti ja opettajista Marika, kameran toisella puolella matkassa oli opettajista myös Tuula.

34 tunnin ja 23 minuutin matkustamisen jälkeen pääsimme viimein perille Tjärnön meribiologiselle asemalle, missä meitä odottikin maittavaa ruokaa sekä kanelipullat kanelipullapäivän kunniaksi. Maisema Tjärnöhön saavuttuamme.

Illalla pääsimme vielä tutustumaan aseman näyttelyakvaarioon, jossa oli paljon erilaisia pohjoisen valtameren eliöitä. Moniin niistä pääsimme tutustumaan tarkemminkin opintojakson aikana.

Ensimmäisenä päivänämme Tjärnössä pääsimme heti aamusta merentutkimusalus R/V Nereukselle. Tuulisen sään vuoksi alus ei oikein pysynyt paikoillaan, eikä ROVia eli eräänlaista sukellusrobottia ollut mahdollista käyttää kunnolla. Pääsimme kuitenkin näkemään hieman merenpohjaa myös sen kautta ja lisäksi troolaamaan näytteitä tutkittavaksi. Kuvassa ROVia ollaan laskemassa veteen.

Iltapäivällä ohjelmassa oli kahlaamista hiekkapohjaisella rannalla sekä meriekologian professorin Kerstin Johannessonin luento Itämeren evoluutiosta. Oli kiinnostavaa päästä kuulemaan myös meille lähimmästä merestä ja sen ekologiasta ja kehityksestä.

Illalla osa meistä pääsi vielä lajittelemaan keräämiämme näytteitä tutkimusakvaarioihin. Kuvassa näkyy syvältä pohjasta saatuja eliöitä.

Toinen päivämme perillä oli yhtä tuulinen kuin ensimmäinenkin, mutta heti aamusta lähdimme jälleen ulos. Kävelimme tutkimusasemalta vähän matkan päässä sijaitsevalle kivikkoisemmalle rannalle, josta keräsimme näytteitä, osa kahlaamalla ja osa sukeltamalla.

Lounaan jälkeen pääsimme aloittamaan omien tutkimustemme tekemisen koejärjestelyjen suunnittelulla ja valmistelulla. Kaikki saivat valita itseään kiinnostavan aiheen ja pääsimme työskentelemään ryhmissä eri koulujen opiskelijoiden kanssa ja syventymään erilaisiin meren eliöihin ja niiden ominaisuuksiin.

Yhtenä tutkimusaiheena olivat kampamaneetit. Ne kykenevät bioluminesenssiin eli tuottamaan itse valoa kemiallisten prosessien avulla. Tutkimme tätä ominaisuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Kuvassa näkyy kampamaneetteja akvaariossa.

Toinen tutkimusaihe oli hietakatkarapujen värinmuutos. Näiden äyriäisten pinnassa on soluja, joiden avulla ne voivat muuttaa väriään tumman ja vaalean välillä ja näin suojautua maastoutumalla. Tutkimme hietakatkarapujen reagointia erivärisiin ympäristöihin.

Kolmantena tutkimusaiheena olivat levien yhteyttämispigmentit. Tutkimme puna-, rusko- ja viherlevien eri yhteyttämispigmenttejä kromatografialla ja spektrofotometrialla.

Illalla kävimme vielä rannassa katsomassa kampamaneettien bioluminesenssia luonnossa. Valoilmiötä oli vaikea saada tallentumaan kameraan, mutta tähtitaivas näkyi kirkkaana.

Kolmantena ja viimeisenä päivänämme tutkimusasemalla aloitimme aamun Evolution och Experiment -ohjelmalla. Tutkimme Kerstin Johannessonin johdolla kahdessa erilaisessa ympäristössä eläviä kotiloita ja vertailimme niiden eroja. Evoluutio ja lajin määrittelyn hankaluudet tulivat esiin hyvin konkreettisesti. Iltapäivällä jatkoimme omia tutkimuksiamme varsinaisilla kokeilla.

Torstaina herätys oli aikainen ja jälleen oli edessä paljon matkustamista. Kahdeksan tunnin bussimatkan päätteeksi nousimme laivaan, jossa meillä oli vielä loppuseminaari. Seminaarissa kaikki ryhmät esittelivät omat tutkimuksensa. Oli mukava päästä kuulemaan muidenkin aiheista ja oppimaan vielä lisää valtameren eliöistä.

Perjantaiaamuna olimme perillä Suomessa aaltoilevan laivamatkan jälkeen. Takaisin Kokkolaan pääsimme hieman koulupäivän loppumista myöhemmin. Paluumatka sujui hieman menomatkaa nopeammin 31 tunnissa ja 58 minuutissa. Yhteiskuva kaikista mukana olleista opiskelijoista ja opettajista.

Opintojakso oli hieno mahdollisuus päästä oppimaan valtameren ekologiaa upeassa ympäristössä ja tutustumaan samanhenkisiin ihmisiin. Vaikka kaikki matkalla mukana olleet olimmekin jo biologian kirjoittaneet, tuli kurssilla opittua myös uutta ja varmasti hyödyllistäkin asiaa. Tekemistä oli paljon ja päivät tavallisia koulupäiviä pidempiä, mutta kokonaisuudessaan kurssi oli hieno ja mukava kokemus. Kiitos tästä mahdollisuudesta!