keskiviikko 4. marraskuuta 2026

Otarobo-robotiikkaturnaus 30.10.-1.11. Otaniemen lukiossa

 Koulumme LUMA-linjan opiskelijoita osallistui Otarobo-robotiikkaturnaukseen 30.10.-1.11. Otaniemen lukiossa. Kilpailuun osallistui 21 joukkuetta eri puolelta Suomea ja siinä kisattiin Vex V5 roboteilla. Koulultamme kilpailuun osallistui kaksi joukkuetta: Marjattaret ja Mirandattaret.

 Tämän vuoden Vex V5 kilpailuna toimi Override. Overriden ideana on kerätä omalle joukkueelle mahdollisimman paljon pisteitä. Pelissä pelaa kaksi joukkuetta, punainen ja sininen, molemmissa joukkueissa pelaa aina kaksi robottia. Pisteitä saa kasaamalla torneja, kääntämällä toggleja ja ajamalla keskelle ennen pelin loppua. Pelissä toimiva robotti, koodi, hyvä taktiikka ja saumaton joukkuepeli ovat keskeisiä. Kuvassa Overriden kenttä pelin alussa.  

 Marjattarien joukkueeseen kuuluvat Telma Mikkola, Annika Blanco Sequeiros, Juulia Lahtinen, Jussi Annala, Säde Sainio ja Juulia Saartoala. Joukkueen robotin nimi Marjatta tulee joukkueen jäsenten mummien nimistä. 

 

 Mirandattarien joukkueeseen kuuluvat Aako Rounakari, Alisa Paananen, Kaisla Sainio, Pihla Valkama, Evan Laitinen ja Martti Torvikoski . Mirandattarien nimi tulee joukkueen maskottikilpikonnan nimestä.

 Marjatan rakentaminen alkoi alkusyksystä, kun robotin materiaalit saapuivat koululle. Marjattaa rakensimme aluksi yhdessä, koska tiimijakoa ei ollut vielä tehty. Myös Mirandattaret ovat tehneet robottinsa eteen paljon töitä ja koululla on vietetty pitkiäkin iltoja. Kuvassa vasemmanpuoleinen robotti on Miranda ja oikealla Marjatta.  

 Matkamme Espooseen Otarobo-kilpailuun alkoi perjantaina 30.10. kello 7.25 Kokkolan juna asemalta. Junamatka sujui hyvin yhdessä pelaten ja tulevaa kilpailua fiilistellen. Iltapäivällä Otaniemessä pääsimme purkamaan robotit pahvilaatikoista ja tutustumaan Otaniemen lukiorakennukseen ja muihin joukkueisiin. Lisäksi testasimme koodia ja harjoittelimme ajamista harjoituskentillä. 

 Lauantaina heräsimme aikaisin hotellilla ja suuntasimme takaisin Otaniemeen. Lauantaina oli karsintapäivä sekä mahdollisuus ajaa skills-osiota omalla robotilla. Joukkueet arvottiin ja arpakone oli niin suotuisa, että koulumme joukkueet olivat heti ensimmäisessä pelissä vastakkain. Voiton tästä pelistä vei Mirandattaret joukkuekaverinsa kanssa. Karsintapelejä oli yhteensä kuusi. 

 Tehdyt pisteet ja voitetut pelit määrittivät sijan tulostaulukossa. Mirandattaret sijoittuivat sijalle 10 ja Marjattaret sijalle 19. Marjattarilla kävi huonompi tuuri tiimien arvonnassa ja se näkyi myös tuloksessa. Joukkuekavereita kaatui ja hajosi peleissä, mutta joukkue ei lannistunut. Vaikka Marjattaret eivät sijoittuneet hyvin itse karsintapeleissä, skills-osiossa Marjatta loisti. Skills-osioon kuului ajettava minuutin osuus ja myös minuutin autonominen osuus. 

 Pelit olivat vauhdikkaita ja pelin lopussa kentän keskelle pääsemisestä oli monesti kova kilpailu, sillä se tuotti lisää pisteitä.  

 Karsintaotteluiden välilläkin robottia ja koodia vielä muokkailtiin. Myöhään lauantaina iltana oli kauan jännitetty allianssi-valinta. Allianssien valinnassa parhaiten sijoittunut joukkue sai aloittaa valitsemalla itselleen joukkuekaverin, jonka kanssa haluaa pelata sunnuntain sijoituspelit. Mirandattaret muodostivat joukkueen Tapiolan lukion kanssa ja Marjattaret lyöttäytyivät yhteen toisen Kuninkaantien lukion joukkueen kanssa. 

 Sunnuntaina alkoivat välieräpelit. Jälleen koulumme joukkueet olivat heti aluksi toisiaan vastaan. 

 

 Tasaisen ja jännittävän pelin voitti lopulta Mirandattarien joukkue. He siirtyivät eteenpäin ja Marjattarien pelit olivat tältä erää pelattu. Mirandattaret taistelivat tiensä lopulta finaaliin. 

 Finaalipelit olivat jännittäviä, mutta tällä kertaa vastustaja oli vahvempi. On kuitenkin suuri saavutus päästä finaaliin asti ja tähän saavutukseen tarvittiin kyllä jokaista matkassa mukana ollutta kummassakin joukkueessa. 

 Jokainen robottien parissa käytetty tunti oli lopulta sen arvoista. Tämä reissu antoi ja opetti paljon paitsi robotin rakentamisesta ja koodauksesta myös yhteistyöstä. Tapasimme paljon uusia ihmisiä ja saimme tästä unohtumattoman kokemuksen.

Teksti Säde Sainio

sunnuntai 25. lokakuuta 2026

Valtameriekologian kurssi Ruotsin Tjärnössä

 Pääsimme kolmen opiskelijan ja kahden opettajan voimin 3.10.-9.10. järjestetylle valtameriekologian kurssille Ruotsin länsipuolelle Tjärnöhön, Göteborgin yliopiston ylläpitämälle meribiologian tutkimusasemalle. Alue on Ruotsin lajirikkain merialue, jossa elää yli 6 000–10 00 valtamerieliötä.  

Kurssi on Lukema-verkoston järjestämä ja sitä koordinoi Otaniemen lukio, mutta mukana oli opiskelijoita myös neljästä muusta lukiosta, pohjoisimpana Kokkolan suomalaisesta lukiosta.

Lähdimme matkaan 3.10. aamujunalla Kokkolasta. Helsingin rautatieasemalta kävelimme terminaaliin, jossa tapasimme ensimmäistä kertaa myös muut kurssin osallistujat. Iltapäivällä nousimme laivaan, missä meillä oli ohjelmassa opintojakson esittelyä ja toisiimme tutustumista.

Merta ihailemassa mukana olleet opiskelijat Eppu, Säde ja Martti ja opettajista Marika, kameran toisella puolella matkassa oli opettajista myös Tuula.

34 tunnin ja 23 minuutin matkustamisen jälkeen pääsimme viimein perille Tjärnön meribiologiselle asemalle, missä meitä odottikin maittavaa ruokaa sekä kanelipullat kanelipullapäivän kunniaksi. Maisema Tjärnöhön saavuttuamme.

Illalla pääsimme vielä tutustumaan aseman näyttelyakvaarioon, jossa oli paljon erilaisia pohjoisen valtameren eliöitä. Moniin niistä pääsimme tutustumaan tarkemminkin opintojakson aikana.

Ensimmäisenä päivänämme Tjärnössä pääsimme heti aamusta merentutkimusalus R/V Nereukselle. Tuulisen sään vuoksi alus ei oikein pysynyt paikoillaan, eikä ROVia eli eräänlaista sukellusrobottia ollut mahdollista käyttää kunnolla. Pääsimme kuitenkin näkemään hieman merenpohjaa myös sen kautta ja lisäksi troolaamaan näytteitä tutkittavaksi. Kuvassa ROVia ollaan laskemassa veteen.

Iltapäivällä ohjelmassa oli kahlaamista hiekkapohjaisella rannalla sekä meriekologian professorin Kerstin Johannessonin luento Itämeren evoluutiosta. Oli kiinnostavaa päästä kuulemaan myös meille lähimmästä merestä ja sen ekologiasta ja kehityksestä.

Illalla osa meistä pääsi vielä lajittelemaan keräämiämme näytteitä tutkimusakvaarioihin. Kuvassa näkyy syvältä pohjasta saatuja eliöitä.

Toinen päivämme perillä oli yhtä tuulinen kuin ensimmäinenkin, mutta heti aamusta lähdimme jälleen ulos. Kävelimme tutkimusasemalta vähän matkan päässä sijaitsevalle kivikkoisemmalle rannalle, josta keräsimme näytteitä, osa kahlaamalla ja osa sukeltamalla.

Lounaan jälkeen pääsimme aloittamaan omien tutkimustemme tekemisen koejärjestelyjen suunnittelulla ja valmistelulla. Kaikki saivat valita itseään kiinnostavan aiheen ja pääsimme työskentelemään ryhmissä eri koulujen opiskelijoiden kanssa ja syventymään erilaisiin meren eliöihin ja niiden ominaisuuksiin.

Yhtenä tutkimusaiheena olivat kampamaneetit. Ne kykenevät bioluminesenssiin eli tuottamaan itse valoa kemiallisten prosessien avulla. Tutkimme tätä ominaisuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Kuvassa näkyy kampamaneetteja akvaariossa.

Toinen tutkimusaihe oli hietakatkarapujen värinmuutos. Näiden äyriäisten pinnassa on soluja, joiden avulla ne voivat muuttaa väriään tumman ja vaalean välillä ja näin suojautua maastoutumalla. Tutkimme hietakatkarapujen reagointia erivärisiin ympäristöihin.

Kolmantena tutkimusaiheena olivat levien yhteyttämispigmentit. Tutkimme puna-, rusko- ja viherlevien eri yhteyttämispigmenttejä kromatografialla ja spektrofotometrialla.

Illalla kävimme vielä rannassa katsomassa kampamaneettien bioluminesenssia luonnossa. Valoilmiötä oli vaikea saada tallentumaan kameraan, mutta tähtitaivas näkyi kirkkaana.


Kolmantena ja viimeisenä päivänämme tutkimusasemalla aloitimme aamun Evolution och Experiment -ohjelmalla. Tutkimme Kerstin Johannessonin johdolla kahdessa erilaisessa ympäristössä eläviä kotiloita ja vertailimme niiden eroja. Evoluutio ja lajin määrittelyn hankaluudet tulivat esiin hyvin konkreettisesti. Iltapäivällä jatkoimme omia tutkimuksiamme varsinaisilla kokeilla.


Torstaina herätys oli aikainen ja jälleen oli edessä paljon matkustamista. Kahdeksan tunnin bussimatkan päätteeksi nousimme laivaan, jossa meillä oli vielä loppuseminaari. Seminaarissa kaikki ryhmät esittelivät omat tutkimuksensa. Oli mukava päästä kuulemaan muidenkin aiheista ja oppimaan vielä lisää valtameren eliöistä.

Perjantaiaamuna olimme perillä Suomessa aaltoilevan laivamatkan jälkeen. Takaisin Kokkolaan pääsimme hieman koulupäivän loppumista myöhemmin. Paluumatka sujui hieman menomatkaa nopeammin 31 tunnissa ja 58 minuutissa. Yhteiskuva kaikista mukana olleista opiskelijoista ja opettajista.

Opintojakso oli hieno mahdollisuus päästä oppimaan valtameren ekologiaa upeassa ympäristössä ja tutustumaan samanhenkisiin ihmisiin. Vaikka kaikki matkalla mukana olleet olimmekin jo biologian kirjoittaneet, tuli kurssilla opittua myös uutta ja varmasti hyödyllistäkin asiaa. Tekemistä oli paljon ja päivät tavallisia koulupäiviä pidempiä, mutta kokonaisuudessaan kurssi oli hieno ja mukava kokemus. Kiitos tästä mahdollisuudesta!


sunnuntai 11. lokakuuta 2026

3D-tulostettuja veneitä ja vesijettien suihketta!

Kokkolan suomalaisen lukion 3D-tulostuksen opintojaksolla tehtiin jälleen yhteistyötä Kongsberg Maritimen kanssa. Opiskelijat pääsivät tutustumaan yrityksen tuotteisiin sekä kokeilemaan vesijetin ohjaamista Kongsbergin Training Centerissä. Vierailun yhteydessä opiskelijat saivat myös opintojaksoa varten suunnittelutehtäviä.

Opintojakson aluksi opiskelijat harjoittelivat 3D-mallinnuksen perusteita mallintamalla mittatarkasti vesijetin osia. Näin tutuksi tulivat mallinnuksen keskeiset työkalut ja suunnitteluperiaatteet.

Ensimmäinen tiimi esittelemässä ratkaisuaan.
Ja kuulemassa juryn kommentteja.

Oman projektin esittelyssä tuli harjoitusta myös esiintymistaitohin.
Kurssin päätehtävässä opiskelijatiimit saivat pohtia uusia ratkaisuja vesijetin suihkun ohjaamiseen ja sitä kautta veneen ohjattavuuteen. Opintojakso huipentui Kongsbergin järjestämään päätöstilaisuuteen, jossa tiimit esittelivät ideansa ja 3D-mallinsa yrityksen asiantuntijoille. Samalla opiskelijat pääsivät harjoittelemaan esiintymis- ja vuorovaikutustaitojaan. Päivän päätteeksi opiskelijat pääsivät kokemaan vesijettien suorituskykyä myös merellä.

Asiantuntevan tuomariston muodostivat vasemmalta lukien Iiro Kämäräinen, Thomas Svenlin,
Antti Nurmio ja Tuomo Tolonen. Takana juontajana toiminut Kongsberg Maritimen liiketoiminnan kehittäjä Satu Koivisto.

Tässä mielipiteiden vaihtoa tiimin ja yrityksessä vierailulla olleen norjalaisen insinöörin kesken.

Eri tiimien tulostamia osia, joilla ohjaillaan jetin vesisuihkua.
Opintojakson aikana tutustuttiin monipuolisesti 3D-tulostuksen mahdollisuuksiin. Opiskelijat suunnittelivat käyttöesineitä, toteuttivat taideprojekteja ja hyödynsivät työskentelyssään muun muassa 3D-skannausta, valokuvia ja tekoälyä. Kurssilla tutustuttiin myös niin sanottuun print-in-place -tekniikkaan, jonka avulla esimerkiksi toimivia saranoita voidaan valmistaa yhdellä tulostuskerralla ilman erillistä kokoonpanoa.

Centria AMK:n 3D tulostuslaboratorioon tutustumassa.

3D tulostusrobotti
Kurssin aikana vierailimme myös Centria-ammattikorkeakoulun BIO-2-PRINT-hankkeessa. Hankkeessa tutkitaan, kuinka bio- ja kierrätysmateriaaleista voidaan valmistaa suurikokoisia tuotteita, kuten veneitä, kalusteita ja kylttejä. Vierailulla pääsimme seuraamaan kuusiakselisen tulostusrobotin työskentelyä sekä tutustumaan materiaalien valmistusprosessiin. Vierailu herätti paljon kiinnostusta ja antoi uusia näkökulmia 3D-tulostuksen tulevaisuuden mahdollisuuksiin.

Tulostusmateriaalin prosessikaavio.
Lisätietoa hankkeesta löytyy BIO-2-PRINT-hankkeen verkkosivuilta: BIO-2-PRINT
3D tulostettuja huonekaluja.

Seuraavassa tiimit poseeraavat juryn jäsenten kanssa palkintojen kera. Lukiolaisten esiintymistä ja innovatiivisuutta kehuttiin eikä tiimien esityksestä huumoriakaan puuttunut. Projektin aikana tiimin jäsenten välinen yhteistyö tiivistyi, kun he saivat aidon haasteen ratkaistavakseen ja hienon kokemuksen yhteistyöstä yrityksen kanssa. Jokaisen tiimin ratkaisu oli erilainen ja palkinnon arvoinen.





Opintojakson huipentuma oli veneajelu, jolla päästiin testaamaan vesijetin tehoja.

Varsin muikeita ilmeitä oli kyydittävillä 😊
    
Lämmin kiitos yhteistyöstä Kongsberg Maritime Finland!

Kamariorkesterin ykköskonsertti 25.9.



Konsertin juonsivat orkesterin intendentti Vivian Stolt ja
orkesterin taiteellinen johtaja Kasmir Uusitupa.

Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri tarjosi perjantaina 25.9. niin sanotun Ykköskonsertin kaikille toisen asteen ensimmäisen vuoden opiskelijoille. Konsertti toimi samalla orkesterin kenraaliharjoituksena illan konserttia varten. Saimme tilaisuuden kuulla myös nuorta solistia, viulisti Lilja Haataista, joka esitti osan myöhemmin illalla esitettävästä Mozartin viulukonsertosta.

Kapellimestarina toimi Kasmir Uusitupa.

15-vuotias Lilja Haatainen esitti ensimmäisen osan Mozartin 4. viulukonsertosta.

Lilja Haatainen on nuori huippuviulistilupaus, joka vuonna 2022 voitti Saksassa kansainvälisen Louis Spohr-vilukilpailun. Nuoresta iästään huolimatta hän on jo ehtinyt esiintyä useiden suomalaisten ja kansainvälisten orkestereiden solistina. Liljan soittama viulu on harvinainen Pietro Giacomo Rogerin noin vuosina 1715-1720 valmistama arvosoitin, joka tunnetaan nimellä  "ex Curtis".


torstai 24. syyskuuta 2026

Karpaattien säveliä lukiolaisille

 Suuri rakkaus omaan ja yleensä etnomusiikkiin, loputon halu jatkuvasti kehittää itseään ja pyrkimys esitellä muinaista kansansoitintaidetta on tuonut yhteen kuusi virtuoosimaista muusikkoa – Ukrainassa ja maailmalla tunnettuja ja rakastettuja – etnomusiikkiryhmäksi Džerela Karpat. 

Ryhmä esiintyi Snellman-salilla lukiomme 2. - 4. vuosikurssin opiskelijoille keskiviikkona 23.9. Tieto ryhmän esiintymisestä oli saavuttanut myös Kokkolassa asuvat ukrainalaiset, sillä myös heitä oli paikan päällä nauttimassa esityksestä.


Konsertin aloitusnumerossa oli mukana perinteinen ukrainalainen soitin trembita. Se on erityisesti Länsi-Ukrainan Karpaateilla asuvien hutsulien käyttämä puhallinsoitin. Trembita voi olla jopa 2,5–4 metriä pitkä, mikä tekee siitä yhden maailman pisimmistä puhallinsoittimista. 

Džerela Karpatin ohjelmistoon kuuluu vanhaa etnomusiikkia Ukrainan länsiosista. Sitä soitetaan ikivanhoilla kansansoittimilla, kuten symbaalilla, nailla (panhuilu) ja okariinalla.

Ryhmä esiintyi Suomessa jo neljännen kerran. Syys-lokakuussa 2026 muusikot esittävät konserttiohjelmansa Musiikkia Karpaattien vuorilta eri puolilla Suomea. Ohjelmassa kuultiin Ukrainan pienten etnisten  ryhmien – Karpaattien vuoristolaisten, hutsulien ja lemkien – heleitä ja eloisia, omintakeisia musiikkiteoksia. Vuorilla asuvan kansan musiikissa, niin tunteellisissa kuin tulisissa, murheellisissa ja  railakkaan iloisissa, unelmoivissa ja sankarillisissa melodioissa kuuluu tunteiden ja kokemusten koko kirjo.

Värikkään lisän Dzerela Karpatin konserttiohjelmaan tuo laulaja Andrij Boženskin esiintyminen. Hänen ohjelmistoonsa kuuluu tunnettuja ukrainalaisia kansanlauluja.

Muusikot olivat virtuoosimaisen taitavia.


Ryhmän muusikot vasemmalta lukien:

Rostislav Fedynets (taiteellinen johtaja) – viulu
Vasyl Gamar – panhuilu, okariina, sopilka-pilli
Juri Reha – symbaali
Keskellä trembitaa pitelee 
Ukrainan kansainvälisen kulttuurikeskuksen johtaja ja konsertin juontaja toiminut Andriy K. Korban
Andrij Boženski – laulu, tamburiini
Valeri Šafeta – harmonikka
Vitalii Trenych – basso

Lämmin kiitoksemme valloittavasta konserttielämyksestä!