Sotahistoriallinen matka Raatteeseen ja Kuhmoon 27.-28.5.2026

Lähdimme keskiviikkona 28. toukokuuta 33 historiasta kiinnostuneen 2. vuosikurssin opiskelijan ja kolmen historianopettajan voimin tutustumaan talvisodan taistelupaikkoihin. Ajankohta oli oivallinen, sillä koeviikko oli takanapäin ja kesäloma siinsi muutaman päivän päässä.

Matkamme Suomussalmelle alkoi kuudelta aamulla bussin kyytiin hyppäämällä. Noin kuuden tunnin ja parin pysähdyksen jälkeen saavuimme Suomussalmelle, josta lounaan jälkeen otimme paikallisen oppaan kyytiin. Neljä tuntia kestänyt kierros alkoi perehtymällä Suomussalmen historiaan. Tämän jälkeen tutustuimme Raatteentien verisiin taisteluihin ja kävimme Raatteen Portissa, joka oli talvisotamuseo.

Raatteen tien pienoismalli

Mieleenpainuvin kohta tältä osaa reissua oli talvisodan monumentti, jossa oli yksi kello jokaista sotapäivää kohden ja yksi kivi jokaista kaatunutta sotilasta kohden - siis 105 kelloa ja 17 000 kivenlohkaretta.

Reilun tunnin ajelun jälkeen saavuimme Kuhmoon hotellille, viimein oli aika rentoutua. Tässä kohtaa alkoi vapaa-aika, joka piti totta kai aloittaa saunomalla ja järveen pulahtamalla. Poreallasta ei ollut kuitenkaan lämmitetty kesäisen lämpimäksi ja sen vieressä vanhempi nainen otti paparazzi-kuvia pojista! Ainakin jäi muistoja. Saunavuoron loputtua siirryttiin muihin puuhiin ja sanotaanko, että Kuhmossa on ”yöelämää”. Koivu on pystyssä ja paikalliset poliisit ovat oikein mukavaa sakkia, nämä tapahtumat aukenevat vain tietäjille ;)

Konekiväärimiesten asema

Talvisodan suomalaisten sotilaiden sisukkuutta korostava muistomerkki

En voi puhua kaikkien puolesta, mutta suurimmalla osalla reissuväestä toinen päivä alkoi ”pirteänä” muutaman yöunitunnin ja tuhdin kofeiiniannoksen saattamana. Lähdimme hotellilta heti aamupalan jälkeen seuraavalle opastetulle kierrokselle. Opas, eläköitynyt puolustusvoimien evp. hyppäsi kyytiin ja Kuhmon tarinat alkoivat aueta - ne ovatkin Raatetta vähemmän tunnettuja. Jalkaannuimme useamman kerran katsomaan muistomerkkejä sekä tutkimaan juoksuhautoja. Opas keskittyi kertomaan erityisesti Suomen harjoittamista mottitaktiikoista. Nelituntisen kierroksen jälkeen hyppäsimme takaisin bussiin ja käänsimme keulan kohti Kokkolaa.

Toisen päivän keli aukeni sateisena, mutta sisulla selvittiin.

Korsussa oli tiivis tunnelma

Paluumatka kului paljon joutuisammin kuin menomatka. Bussissa pidettiin pienimuotoiset arpajaiset Raatteen Portin omistajan lahjoittamista esineistä ja voitin arvonnasta Ukraina-aiheisen jääkaappimagneetin (kuvassa maanviljelijä vie traktorilla rintamalta hajonnutta panssarivaunua). Paluumatka huipentui siihen, kun juhlistettiin lehtori Heikki Jaakonahon ansaittua eläkettä. Heikki piti puheen ja ryhdyimme yhteislauluun hänen kunniakseen.

- Rasmus Witick L24h

Opiskelijapalautteen perusteella ensikosketuksemme Itä-Suomeen ja sotahistoriaan olivat erittäin hyvä ja mieleenpainuva kokemus. Opastus oli asiantuntevaa ja erään vertauskuvan mukaan historiasta voi antaa palapelin paloja, joista opiskelija itse koostaa kokonaiskuvaa ja käsitystä menneisyydestä. Fakta jota ei moni tiedä - raja, josta kävimme 1km päässä on jo vuodelta 1595, Euroopan vanhimpia - tämä tieto löytyi kuitenkin oppaan ihmetykseksi KSL:n nohevilta opiskelijoilta kuin ‘apteekin hyllyltä’.

“Talvisodan hengessä” opiskelijat myös ryhmäytyivät paremmin. Vaikka keli oli kylmä ja räntäinen, tunnelma pysyi lämpimänä. Myös historian opettajat syvensivät tietouttaan ja toteuttanevat matkan uudelleen ensi lukuvuonna uuden ryhmän kanssa.

Kiitoksia reissusta primus motor Pekalle ja etenkin motivoituneille nuorillemme!
- opejen puolesta, Anniina